SAKEMANNIEN SUHTAUTUMINEN LAPSIIN???

on ollut unelma kaveri lapsille. Meillä on neljä lasta, iät neljästä kolmeentoista. Kavereita käy lisäksi päivittäin.

Pienintäkään ongelmaa ei ole ilmennyt. Koira rakastaa lapsia ja haluaa olla mukana heidän touhuissaan jatkuvasti. Jos mahdollista, koira nukkuukin lasten vieressä yöt.

Lenkillä koira on enemmän kiinnostunut vastaantulevista lapsista kuin koirista. Kaikki lapset ovat sille ihania. :-)

Eli hyviä kokemuksia on sakemannista lapsiperheessä.

Mutta tähän asti kokemukset ovat valtavan positiivisiä. Meidän lapset 1.5v 3v 7v ja 9v vaativat koiralta paljon, kun kaikki ovat aika vilkasta sorttia. Tietenkin pennulle annetaan omaa tilaakin, eli pentu saa olla rauhassa kun nukkuu jne, mutta sitten kun leikkivät niin pentu on suhtautunut todella ihanasti lapsiin. Toki joskus "hammastaa" hiukan kovenpaa, että pienimmille vähän sattuu mutta koskaan ei ole ärähdellyt tai purrut jälkiä. ( osaa leikkiä nätimmin heidän kanssaan :))

Sakemanneillani ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia tulla toimeen perheen lapsijäsenten kanssa.

Kuitenkin kysymys on eläimen ja ihmisen välisestä kanssakäymisestä - säännöt ja käyttäytymisen erot ovat niin ratkaisevan suuria, että minkäänlaista ylimääräistä riskiä en lasten ja koirien kanssa ota. Lapset eivät jää koirien kanssa keskenään, pikkukakarat eivät ryömi lähellekään koiran makuupaikkaa (jossa sillä on täydellinen rauha, aina). Vieraat lapset eivät ota kontaktia koiriini, ihan varmuuden vuoksi.

Suurin osa koirien ja ihmisten välisistä konflikteista johtuu siitä, että koira romantisoidaan ja sitä pidetään perheen tasa-arvoisena jäsenenä. Koiralta odotetaan inhimillistä käsityskykyä, ja kun se käyttäytyykin luontonsa mukaisesti, sitä pidetään hirviönä, joka on pettänyt perheensä kaikki odotukset.

Tosiasia on, että esim. sakemannilla on usein niin voimakas saalisvietti ja taistelutahto, että leikit lasten kanssa voivat muodostua ajoittain liian rajuiksi. Myös koiran täysin normaalit puolustautumismekanismit voivat osoittautua jollekin kukkahattutädille aivan käsittämättömiksi.

Kun vahinko sattuu ja varsinkin, kun osapuolena on lapsi / lapsia, syy johdetaan likipitäen aina koiraan. Ainut mahdollinen poikkeus on se, että lapsi / lapset ovat kiusanneet koiraa, ja koiran katsotaan puolustautuneen. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Koira voi kokea uhkaksi sellaisenkin käytöksen, jota ihmiset eivät lapsesta tajua.

Varovaisuus ja koiran hyvä hallinta ovat tärkeimpiä asioita lasten ja koirien kanssakäymisessä. Turhia riskejä on vältettävä - kenenkään ei tarvitse yrittää hankkia koko kylän suosiota sillä, että omistaa kaikille kivan susikoiran ja tuputtaa sitä tervehtimään jokaista halukasta.

Jos koira murisee vieraille lapsille, se osoittaa, että koiran hallintaa on tehostettava ja asiaa tarkkailtava sen sijaan, että etsitään epätoivoisesti hyväksyttäviä syitä koiran käytökselle.

Ei koiran tarvitse olla kaikille sosiaalinen tai lapsirakas, mutta omistajan on kyettävä hallitsemaan koiransa tilanteessa kuin tilanteessa, ja pystyttävä ennaltaehkäisemään vahingot. Lässytysasenteella ja romantisoiduilla tarinoilla hellantuutelissessuista ei sellaiseen kyetä.

Koira on koira, lapsi on lapsi - ja molempien tekemisiä on valvottava tarkasti, varsinkin toistensa suhteen. Siinä on ainut asenne, millä vahingoilta voidaan välttyä.

joka on 5v. vanha.vaikka ei ole meillä omia lapsia eikä ole pahemmin ollut lapsien kanssa tekemisissä ollut.Olin just yks päivä kylässä kaverin luona ja hänellä on n. 1.5 v tyttö.uros sakemannini oli erittäin kiinnostunut lapsesta,antoi pusuja koko ajan,olisko ollut joku hyvä tuoksu tms.edelisen kerran vuosi sitten näki saman vaavin ja aivan samalla tavalla käyttäytyi koira.ja makasi lapsen vieressä pää lattialla,ei puhettakaan että olisi tuuppinut tai millään muulla kuin kielellä koskenut tyttöön.eikä tarvinnut edes toppuutella koiraa,niin rauhallisesti käyttäytyi että ihmetellä täytyy voiko noin vähän lasten kanssa ollut sp noin kivasti olla lasten kanssa.sama kuin pihalla tulee perhepäivähoitaja lapsi lauman kanssa vastaan niin ei mitään agre reaktiota vaikka lapset kiljuu joskus yms.antaa silittää nätisti jos lapset haluavat.taitaa olla sakemannit tuollasia,ainakin suurin osa,edellinen koirani,myös spu,oli aivan samanlainen kuin tämä nykyinen,vaikka oli kovempi luonteeltaan.sitä nappasi naapurin pikkumuksu,n.2v, otsakarvoista kiinni ja kiskoi niin paljon kuin niillä käsillä pystyi.ei mitään agrea tullu koiralta esiin.aikuinen jos olisi tehyt saman niin olis ollu kädessä kiinni heti.joku vaisto niillä kai on sitten ettei pientä ja heikompaa saa nappailla.

Meillä äitini on kertonut että silloin kun oltiin lapsia ja meillä oli saku uros..niin äiti oli monasti ihmetellyt koiran käytöstä...esim. jos oltiin karkaamassa pihasta, koira kaatoi meidät ja haukkui vanhempani paikalle. Tai jos koira jätettiin kaupanpihaan vaunuihin kiinni niin kukaan ei vaunuihin saanut koskea, koira ei haukkunut vaan näytteli hampaitaan kaikille liian uteliaille.
Samoin meidän nykyinen saku narttu oli hirveen suojelevainen silloin kun pikkuveljeni oli pieni....oli hauska kahtoa ikkunasta kun just puhumaan oppinu penska komentaa ittesä kokoista koiraa ja koirahan totteli...koskaan ei hampaitaan veljelleni näyttänyt vaikka veli ei aina ihan mukava liikkeinen ollutkaan...ja tämä koira oli ongelma koira meille tullessaan...
Tämä minun oma ukkeli on aika varautunut lapsia kohtaan...ei pure eikä mitään mutta siihen ei tepsi lepertelyt ;)
Minulla ainakaan ei ole mitään kauhutarinoita kerrottavana etteikö saku lapsiperheeseen kävisi...
sen pitää vaan antaa omalla tavallaan ottaa lapsi laumaansa ja pitää siitä huolta...näin meillä on aina tehty...koira on saanut vapaasti tutustua uuteen jäseneen eikä meillä olla ikinä koiria ajettu pois lapsen luota...ja hyvin on menny!
Niistä toisista lapsista...ne eivät kuulu laimaan ja ne ajetaan pois!