Olen tällä hetkellä neljännellä kuulla raskaana ja tuntuu että pääni räjähtää!! Tunteet on tosi pinnassa ja räyhään jatkuvasti miehelleni! Tosin hän on taksikuski ammatiltaan, eikä koskaan ole kotona minun tukena kun sitä eniten tarvitsisin. Asun pienessä kylässä, josta kaikki ystäväni ovat muuttaneet jo aikaa sitten pois, voi vain kuvitella kuinka on YKSINÄISTÄ!! Onneksi vanhemmista on kuitenkin jotain hyötyä, he ovat jaksaneet olla tukena koko alku raskauden. Ottakaa kantaa omista tuntemuksista ja kaikesta raskauteen liittyvästä, olo on vain niin yksinäinen etten tiedä mitä pitäisi tehdä? Vauvan kyllä haluan ja se onkin elämäni ainoa valo tällä hetkellä!
Vauva ja mielialat!
nanne84
4538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moikka!
mulla aivan sama juttu.
kiukuttelen mitä pienimmistäkin asioista ja sitten alkaa harmittamaan jälkeen päin ja tietysti myös itkukin tulee.
tosi rasittavaa kun ei voi itte tehdä oikeen mitään.
jälkeen päin tajuu että olipa taas tyhmää..
luulin et mielialan vaihtelut ois jo menny ohi täs vaihees (viides kk menossa) mut ei.. no kaipa se tästä iloks viel muuttuu..
ilosta odotusta sinulle ja koitetaan jaksaa ja nauttia tästä ajasta=))
mäkin luulin että se menee ohi jossain vaiheessa, mutta vielä tänne viikolle 36 se on ainakin mulla jatkunut:).. välillä valtaa vaan mielentön epätoivo ja masennus, itelläni siihen varmaan vaikuttaa sekin että en missään vaiheessa ollut varma oonko valmis tähän, pelottaa paljon tuleva vaikka onkin todella ihana mies rinnalla. yritän aina riitojen jälkeen selittää mahdollisimman hyvin miksi tuntu siltä kun tuntu ja pyytää selvästi anteeksi pahoja sanoja ja sitä että käyttäyty niinkun käyttäyty, uskon että se ainakin hieman hyvittää että kunnolla selittää miksi.. vaikka kyllä sitä nykyään on selvästi enemmän, ja useemmin:),onnellisempi kuin koko raskauden aikana, on vielä ollut todella helppoa fyysisesti ainakin.
Hui! Onneksi on kuitenkin kohtalotovereita, ettei ihan yksin tarvitse tässä asiassa olla! Tosin olo ei vieläkään helpota, välillä en voi ymmärtää itseäni, et mikä taas meni vikaan. Toivottavasti sitä ei ainakaan sitten synnytyksen jälkeen vaivu masennukseen, osaisi edes silloin ottaa asiasta kaiken ilon irti! Rv on tällä hetkellä noin 13 ja masu jo näkyy, toisaalta on ihana huomata kuinka toinen kasvaa kohisten! Onnea teille kaikille ja jaksamista=)
Mulla oli sama juttu,hermosin miehelleni kaikesta ja räjähdin todella pienistä,välillä sain suorastaan raivokohtauksia.Selitin kyllä miehelleni,että kaikki johtuu hormooneista ja väsymyksestä ja kyllä hän ymmärsi (tosin ei aina riitatilanteessa).
Nyt olen rv30 ja olen erittäin seesteisellä mielialalla,ollut jo jonkun aikaa.Oikeastaan on sellainen rauhallinen olo eikä olla riidelty pitkään aikaan.Välillä touhuan ja häärään todella paljon ja sitten yhtä yhtäkkiä menen lepäämään.Tärkeintä kai onkin,että voi tehdä niinkuin milläkin hetkellä tuntuu.
Kyllä ne mielialat siitä tasoittuu,kun vain yrittää itsekin rauhoittua ja levätä paljon.Ja kyllä sitä välillä saa ilmaakin puhdistaa huutamalla,jos se tuntuu helpottavan.Mutta ei miehelläkään ole helppoa jos kaikki kaadetaan hänen niskaansa.