11v yritystä ja nyt luovutan..

Jos ette voi saada yhdessä biologisia lapsia niin adoptio hyvä vaihtoehto. :) Kyllä te voitte yhä saada lapsen... :)

11v yritystä ja nyt luovutan nimimerkillä. älä luovuta rukous auttaa. mene miehesi kanssa helluntain seurakuntan tai vapaa seurakuntaan mikä on lähempänäsi ja kerro asiasi pastorille ja pyydä rukoilemaan asian puolesta ja tulet varmasti raskaaksi jumala antaa lahjan

Hei
Olen pahoillani puolestanne. Toive omasta lapsesta on niin inhimillinen ja syvällä ihmisessä. Siksi pettymys on suuri eikä ole ihme, että olo on tyhjä. Monta vuotta on kulunut tämän projektin parissa. En usko, että teitä rangaistaan. Elämä vain toisinaan tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.

Kysyt, mistä löydät ystävän, joka ymmärtää. Eikö tuttavapiirissä ole ketään, jolla ei ole lapsia? Tahaton lapsettomuus on yleisempää kuin uskotaan.
Simpukka on lapsettomien yhdistys, varmasti tunnetkin tämän?
http://www.simpukka.info/#

Ainakin sivuilla luvataan, että ”tiedämme, miltä lapsettomuus tuntuu”.

Ei ole ihme, että myös puolisosi on rikki ja hajalla. Lapsettomuus koettelee molempia puolisoita. Eikä ole itsestään selvää, että syvä kriisi yhdistäisi puolisoita, se voi myös erottaa. On hienoa, että kuitenkin rakastatte toisianne edelleen.

Surusta selviää vain suremalla. Ja jakamalla se puolittuu. Mutta ehkä surun mentyä voitte miettiä, millä tavalla teidän elämässä voisi olla läsnä myös lapsia. Voisitteko olla sijaisvanhempia? Tukiperheenä toimiminen? Miten voisitte olla erityisiä aikuisia joillekin tuttavien lapsista? Tiedän toki, että tämä ei ole sama asia kuin oma lapsi.

Entä adoptio, millaiselta vaihtoehdolta se kuulostaa. Tiedän, että adoptiolasta voi rakastaa aivan kuin omaa biologista lasta, hänestä tulee oma.

Toivon teille voimia tämän kriisin ja pettymyksen äärellä

Päivi-pappi Hämeestä

Ei kaikkien ole suotu synnyttää. Olen ollut lapseton ja tiennyt sen jo aika nuoresta pitäen.
On ihanaa, että teillä on toimiva parisuhde ja rakastava mies. Olette nyt asian luovuttaneet ja kestää aikansa surra ja sopeutua.
Ette ole huonoja: teille on annettu vain erilainen tehtävä. Maailma on täynnä kodittomia ja ankeissa oloissa eläviä lapsia.
Jos adoptio ei ole juttunne, niin voisitteko alkaa olemaan sijaisvanhempina, ottaa kummilapsia ulkomailta.
Lapsettomana minulla on ollut kummilapsia Etiopiasta ja Intiasta. Nyt väsään joululahjapaketteja Romania slummien lapsille. Autan myös siellä pienellä kannatuksella kylän kehittämisprojektissa.

Jokaisella meillä on se kipupisteemme. Joillekin on annettu ristiksi syntymästä asti podettava sairaus, sairas lapsi, hankala ihmissuhde, kurjat kotiolot, pakolaisuus ym.

Tiedän että tällä hetkellä ovat rivini tyhjiä sanoja, mutta kyllä te löydätte tehtävänne.

Adoptiosta jankuttavat: oletteko ehkä miettineet sitä miten tiukat kriteerit on sille, että kelpaa adoptiovanhemmaksi? Ei saa olla mitään perussairauksia (kuten esim. keliakian ja muiden vastaavien sairauksien katsotaan olevan este sille että osaa hoitaa ja rakastaa lasta), ja jos olet koskaan saanut vähääkään masennuslääkkeitä (vaikka syynä olisikin lapsettomuuden kriisistä aiheutunut masennus), voit unohtaa koko homman saman tien. Myös korkeat vähimmäistulorajat ja velattoman omaisuuden vaadittu määrä voi tulla monille yllätyksinä. Ja ei, se "asuntovarallisuus" joka on vielä pankin hyppysissä, oli sitä lyhennetty miten paljon tahansa, ei todellakaan kelpaa.

Jos ette siis tiedä että lapsettomat ovat täysin terveitä, varakkaita ja supertäydellisiä ihmisiä, älkää vetäkö adoptiokorttia ja kääntäkö veistä haavassa.