Puu nimeltä pihlaja

Pihlaja on ollut kai jonkinasteinen pyhäpuu suomalasille.
Jokaisen talon pihamaalle se istutettiin kunniapaikalle, onhan se kaunis kukinta-aikaan ja kaunis myös marjoineen, syksyisin lintuparvet ruokailivat suurin laumoin muuttomatkoillaan.
Pelkistä pihlajan marjoista voi tehdä mehua, mutta on hyvä pakastaa ne ennen mehustamista maku paranee.

Aikojen saatossa sorbus sorbus pääsi Alkon hyllyille, viini on halpa ja hyvin hapan!
Laitapuolen nauttijat käyttivät tuota sen edullisuuden vuoksi, viini se kuitenkin oli.
Miten lie valmistetaanko tuota enää, eipä ole ollut asiaa Alkoon.

"Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasissa, marjaset sitäi pyhemmät." Kalevalassakin pihlaja mainitaan pyhäksi puuksi. Sitä on pdetty Ukko-ylujumalan puolison Raunin nimikkopuuna ja siihen liittyy monenlaisia uskomuksia. Nyt pihlajissa on runsaasti marjoja, ja talven lumikuormaa niistä ennustellaan. Pihlaja on istutettu usein myös pihaan suojelevaksi nimikkopuuksi, puun ja sille nimetyn kohtalot liittyvät toisiina.

Kalevalassa pirta piukkii pihlajainen, joten sen arvo sitkeänä tarvekalujen aineksena on ammoin oivallettu. Mäntyniemessä presidentin työpöytä on pihlajaa, ja puun arvo on nousemassa hienoissa puusepän töissä. Minulla on kaunis pihlajainen kuksapari : silkinsileä pinta, hienoja kuvioita ja ilmeikäs kaksivärisyys.

Kaunis on pihlaja kaikkina vuodenaikoina, ruokkija ja suojelija... ilmankos Pohjois-Savo on valinnut sen nimikkopuukseen.
Sana pihlaja on kaunis, kuin soljuvaa musiikkia, peräisin jo suomalais-ugrilaiselta ajalta, kuten useimmat muutkin puiden nimet. Uralin pihlaja on ihanan haikea valssi, Olavinlinnan balladissa pihlajanmarjat kertovat traagista tarinaa, ja iskelmässäkin punertaa marjat pihlajan, kuin verta niillä ois.

Monihaarainen pihajapuu näkyy tähän ikkunaani metsikön puolella, nyt oksat notkuen marjojen painosta, pian se saa uhkean ruskavärityksen.

Luulisi tuon valtavan pihlajanmarjasadon voitavan hyödyntää. Pihlajanmarjat on hyvin C-vitamiinipitoinen. Minulla on nyt tiedossa pihlaja, jossa on hyvänmakuiset marjat, marjojen maku vaihtele nimittäin puusta toiseen.
Viime metsälenkillä löysin pihlajan josta haen marjat hilloon ja hyytelöön. Se on pieni pensasmainen pihlaja, jossa oli hyvin mehukkaat marjat ilman pahempaa kitkeryyttä.
Mielenkiintoisia hillo-ohjeita on guugeli pullollaan. Voihan hyvänmakuiset marjat pakastaa sellaisenaan. Silloin vitamiinit säilyy ja niitä voi sellaisenaan napsia suuhunsa rospuuttoaikana.

Minusta pihlaja on jo muodoltaan kaunis ja siro puu. Sen hennot kapeat lehdykätkin asettuvat niin hienosti vastakkain kuvioon. Kukkiessaan valkoisena, voimakkaan tuoksuisina ei sitä voi olla huomaamatta! Samoin ei löydy maamme metsistä toista niin värikkään iloista näkyä, kuin marjova pihlajapuu, jolloin usein lehdykätkin ovat tummanpunaiset.

Matkallani muutama päivä sitten, sain niiden vielä vihreiden lehtien välistä, punaisina pilkistäviä marjaterttuja ihailla, koko matkan läntisestä suomesta etelään.

Ihan kaunista on Kalevalassammekin morsiamen opastus:

Noita sie kovin varaja,
pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla,
pyhät oksat pihlajissa,
joilla neittä neuvotahan,
orpoa opetetahan,
nuoren miehen mieltä myöten,
sulhasen syäntä myöten.

Onhan tuossa ikiaikaista viisautta tytöille:D

Tässäkin pihapiirissä kukoistaa kaksi tosi komeaa pihljaa,niin ovat täynnänsä marjoja ettei varmaan enempää mahtuiskaan. Hieman pienimmiksi ovat marjat tosin jääneet, ehkä veden puutteen vuoksi
Minulla oli ajatus saada siitä muutama oksa, mutta taitavat jäädä mieliteoksi kuten muinoisella ketulla.
Oksat ovat korkealla.
Josku s nuorempana sain vihjeen että pihlajanmarjoista saa kauniin sisäkukka kimpun koko talveksi,
kun ostaa hiuslakka pullon ja "lakottaa"koko puskan , vaikka pyykkinarulla roikkuen.

Meidän talomme(tonttimme) nimi voisi olla Pihlajamäki, sillä niin runsaasti pihamme laitamilla kasvaa pihlajapuita.
Täällä haja-asutusalueella kaikilla taloilla pitää olla oma nimensä , ja vielä lapsuudessani ei ketään kutsuttu sukunimellään, vaan "paikan nimellä".
Kun rakensimme tämän talomme 26 vuotta sitten tontillamme kasvoi yksi vain yksi pihlaja mutta nyt niitä on lukuisia.
Poimin muutaman litran pakastimeen , ja aion tehdä niistä hilloa. Sain reseptin tutulta rouvalta, sekä maistiaisia purkista, jonka hän toi ompeluseuraamme.
Jostain luin, että tänä vuonna pihlajanmarjoja on tullut ennätyksellisen paljon.
Olen kuullut sanottavan, että pihlaja ei kahta kuormaa kanna, eli odotettavissa olisi siis vähäluminen talvi.
Joku kyllä sanoi, että se on päinvastoin: paljon marjoja pihlajassa, paljon myös lunta maassa.

Useimmin on käynyt niin (entisen kotimme pihalla ainakin) että siihen mennessä kun metsistä on marjat loppuneet, linnut etsiytyvät vasta pihapiiriin, jolloin marjat puista ovat jo joko pilaantuneet tai kokonaan pudonneet

Joskus tein pihlajanmarjaviiniä. Tulipa uskomattoman hyvää! Marja-aroniasta saattaisi tulla ainakin yhtä hyvää, sukulaiskasvi kun on. Ja sen mehulla värjätään kaupan sekamehu punaiseksi.

Sain polttopuuksi ontoksi lahoneen pihlajan rungon. Pilkoin terveimpiä osia ainespuuksi ja tein niistä mm kaksi kaljakorin kokoista ja vähän näköistäkin laatikkoa. Vaikka itse kehunkin, niin hyviä ja edustavan näköisiä tuli.
Loput puusta poltin takassa. Varsinkin pihlajan kuoresta tullut savu haisi hirveälle. Eipä haitannut minua, miten lienee naapureitten kanssa...

Jos olisi vielä omaa pihaa tai tonttia, istuttaisin sille pihlajia. Istutin edelliseenkin vaan ei menestyneet. Liian varjoisaa isojen mäntyjen ym katveessa. Muutaman makeapihlajankin melko kalliilla ostin. Ei kasvaneet, ei kuolleet.
Nyt on uusi nuori omistajapariskunta pannut kaiken sileäksi. Sinne meni pihlajat, vaahterat, tammet, hevoskastanja, jalokuusi, mustikkapensaat ja luonnonmustikat (yli 2 ämpärillistä vuodessa omalta pihalta), sivivuokot, valkovuokot, muut kukat, tyrnit, piikkiaraliat.
Ruohoaavikko on se ainut oikea?