Olen aloittanut ruotsin kielen kurssin ja tavoitteenani on oppia ruotsin kieli siten, että osaan sitä siinä kuin suomeakin. En ole pitkään aikaan opiskellut, saati sitten erityisemmin käyttänyt ruotsin kieltä, joten aloitan kertaamalla alkeita ja siitä etenen vähitellen keskitasoon, vaativampaan tasoon ja aikanaan ylempään tasoon ja sen jälkeen käyn netin kautta myös lukion ruotsinkurssit ja jos mahdollista niin myös avoimen yliopiston ruotsinkurssit ja tilaan jonkun ruotsinkielisen lehden sitten kun olen pitemmälle edennyt. Ruotsi on tärkeä kieli, jos ja kun meinaan asua joskus Ahvenanmaalla, Vaasan rannikkoseudulla tai Ruotsissa.
Minusta olisi ihanaa asua meren rannalla, minulla on kun perinnöllisiä fyysisiäkin sairauksia kuten nyt psoriasis, kilpirauhasen vajaatoiminta ja immuunivaje, jotka EI OLE vain minun oletus että minulla olisi vaan nämä on kaikki ihan diagnosoituja vaivoja joihin minulla on hoidot ja lääkitykset käytössä. Niin kun on näitä autoimmuunisairauksia niin meren rannalla asuminen ja meri-ilmasto on silloin kaikista parasta myös terveyden kannalta, on lämpimämpää ja meri-imasta saa merisuolaa ja jodia hengitysilmaan koko ajan. Ei ole myöskään kamalia pakkasia vaan talvetkin on leutoja. Olen myös äärimmäisen herkkä, vaikken aina sitä päällepäin osaa näyttääkään ja noissa paikoissa suvaitaan herkkiä ja omalaatuisia persoonia ja siellä pyritään auttamaan ja tukemaan erikoisia ihmisiä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisella on siellä pitkät perinteet.
Autisminkirjon ihmisoikeustilanne Pohjois-Karjalassa
9
117
Vastaukset
- epäkohdat esiin
Lisäksi myös terapeuttini suosittelee minulle näitä mainitsemiani seutuja. Hän sanoi minulle, että hän on asunut Ruotsissa ja Vaasassa ja käynyt paljon myös Ahvenanmaalla ja tavannut paikallisia ihmisiä noissa kaikissa paikoissa. Hän sanoi, että Asperger-ja autismiasioissa noissa paikoissa ollaan paljon edellä tähän PK:hon verrattuna. Noissa paikoissa ymmärretään ja tiedetään, että autismiin ei aina liity kehitysvamma, autismi voi olla myös lievää ja joskus silloinkin kun lievään autismiin ei liity kehitysvammaa, voi lievästikin autistinen, vaikka onkin älykäs ja omatoiminen, tarvita silti kuntoutusta ja tukitoimia. Noissa paikoissa taloudelliset resurssit ovat riittävän hyvät erilaisten tukitoimien järjestämiseen ja noissa saa jo Asperger-diagnoosilla ilman kehitysvammaa muun muassa tukihenkilön, neuropsykologista kuntoutusta, toimintaterapiaa ja terapeuttisia tukikeskusteluja. Sellä kunnioitetaan itsemääräämisoikeutta ja jos kerrotaan aspergerista muille ihmisille, niin kerrotaan siten että pyritään tuomaan henkilön vahvuuksia ja hyviä puolia esiin ja kannustetaan muita ottamaan as-henkilö mukaan yhteisiin juttuihin ja suhtautumaan normaalisti ja samoin kuin muihinkin, luontevasti. Myös se, että annetaan vastuuta ja luotetaan, tulee kyseeseen myös as-henkilöiden kohdalla ja as-henkilön näkemykset otetaan huomioon ja itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja toimitaan asiallisesti ja fiksusti eikä pyritä alistamaan eikä sortamaan. Siellä ymmärretään myös, että sen tyyppinen käytösongelma mitä minulla on, ei johdu psykoosista eikä ole pahuutta eikä tahallista ilkeyttä, vaan siellä ymmärretään, että as-henkilölläkin voi olla ja on samat sosiaaliset tarpeet kuin muillakin mutta keinot esim saada läheisiä ystäviä on heikommat kuin muilla ja sen takia saattaa ilmetä takertumista johonkin ihmiseen. Mutta jos ja kun ilmenee, niin keinona siihen ei ole yksiselitteisesti se, että kielletään ja rangaistaan vaan koetetaan puuttua erilaisin hoidollisin ja kuntoutuksellisin keinoin asiaan ja tavoitteena on pyrkiä siihen että henkilö oppii sosiaalisia taitoja. Siellä kun luotetaan ja annetaan vastuuta, niin olen kuullut että sielläpäin on as-naisia esim vapaaehtoistyössä vanhainkodeilla tai invalidien palvelutaloilla avustamassa vanhuksia tai invalideja eikä kukaan epäile heidän kykyjään siihen eikä myöskään heidän kykyjään lastenhoitoon yms, ei silloinkaan vaikka henkilö käyttäytyy poikkeavasti, siellä on muun muassa 30-vuotias nainen jolla on as ja joka takertuu sillä tavalla ihmisiin joista tykkää, vanhainkodissa avustamassa vanhuksia eikä kukaan häntä koeta savustaa ulos sieltä.
- epäkohdat esiin
Siellä ei onnistu myöskään poliittinen ajojahti as-henkilöitä kohtaan, siellä on as-henkilöt ja autisminkirjo, myös silloin, kun siihen ei liity kehitysvammaa, tunnustettu vammaisryhmäksi samoin kuin täällä kehitysvamma, mielenterveysongelmat, liikuntavamma ja näkövamma. Siellä on autisminkirjolla yhtä turvattu asema vammaisryhmänä kuin noilla muillakin ryhmittymillä ja siellä päin jos poliitikko alkaa poliittisesti ajojahdata autisminkirjolaista, se on suorastaan SKANDAALI. Siellä se on yhtä tuomittavaa kuin täällä vaikkapa se, että joku poliitikko koettaisi jonkun Down-ihmisen elämään tuottaa kärsimyksiä jotta pääsisi eteenpäin elämässä ja urallaan. Siellä päin minne haluan muuttaa, olen yhtä suojattu ja turvattu kuin mitä täällä on downit. Ihmettelen, että miksi nykyään vielä halutaan edetä uralla eliminoimalla muita tieltään? Eikö ihmiset nykyään ymmärrä, kuinka lyhytnäköistä toimintaa tuo on ja eikö ihmiset enää muista mitä on opetettu, että rehellisyys ja hyvyys kantaa aina ja joka hyvää tekee, niin hän saa elämässään osakseen hyvää ja se hyvä voi olla vaikkapa poliittista menestystä? Jos joku ei sitten politiikassa pärjää, niin ehkä se on sen merkki, että sitä ihmistä ei ole tarkoitettu politiikkaan vaan ihan ruohonjuuritasolle auttamaan ja hoitamaan ihmisiä ja ehkä Jumalan tahto sellaisten kohdalla on, että joku sellainen ei tavoittelisi mainetta eikä kunniaa vaan hoitaisi ihmisiä, kohtaisi ihmisiä ja pitäisi elämäntehtävänään ihmisiä ja hyväm tekemistä heille käytännön tasolla?
Miksi käytännön tasolla olevaa hyvyyttä ei enää arvosteta? Miksi ei pidetä salassa olevia hyviä tekoja arvokkaina ja miksi on oltava kaiken niin näyttävää ja miksi tavoitellaan sitä, että ihmiset katselee ja kehuu? Miksi pitää olla ylpeitä ja miksi kilpailla? Miksi ei riitä tavallinen, nöyrä ja hiljainen elämä ja miksi ei olla kiitollisia siitä kaikesta hyvästä mitä jo on? Eikö enää jokaista elämää pidetäkään arvokkaana? Minä tiedän paljon poliitikkoja, jotka on huipulle edenneet rehellisellä työllä ja muita ihmisiä rakastaen ja kunnioittaen ja pyyteettömästi hyvää tehden. Se on ainut tie onneen ja menestykseen, laupeus ja aito lähimmäisenrakkaus. Miten ihminen voi olla minua kaeummin elänyt mutta ei vielä kuitenkaan oivaltanut sitä, että ei ihminen pääse eteenpäin ylpeydellä, ei kilpailulla eikä maineen tavoittelulla silloin kun kyse on vastuun kantamisesta ja yhteisestä hyvästä? Kilpailulla ja ylpeydellä eteenpäin pääsee silloin kun kyse on urheilusta. Mutta kun kyse on ihmisistä ja ihmisten asioitten hoitamisesta, niin siitä ei voi eikä saa tehdä mitään urheilua vaan silloin tarvitaan laupeutta, aitoa lähimmäisenrakkautta ja hyvyyttä sekä uskollisuutta. Jolla on hyvä ja uskollinen, toisresta välittävä sydän, niin hän pääsee sillä jo pitkälle urallaan politiikassakin, koska politiikka ei ole urheilua vaan politiikka on ihmisistä huolen pitämistä sen laajassa merkityksessä. - epäkohdat esiin
epäkohdat esiin kirjoitti:
Siellä ei onnistu myöskään poliittinen ajojahti as-henkilöitä kohtaan, siellä on as-henkilöt ja autisminkirjo, myös silloin, kun siihen ei liity kehitysvammaa, tunnustettu vammaisryhmäksi samoin kuin täällä kehitysvamma, mielenterveysongelmat, liikuntavamma ja näkövamma. Siellä on autisminkirjolla yhtä turvattu asema vammaisryhmänä kuin noilla muillakin ryhmittymillä ja siellä päin jos poliitikko alkaa poliittisesti ajojahdata autisminkirjolaista, se on suorastaan SKANDAALI. Siellä se on yhtä tuomittavaa kuin täällä vaikkapa se, että joku poliitikko koettaisi jonkun Down-ihmisen elämään tuottaa kärsimyksiä jotta pääsisi eteenpäin elämässä ja urallaan. Siellä päin minne haluan muuttaa, olen yhtä suojattu ja turvattu kuin mitä täällä on downit. Ihmettelen, että miksi nykyään vielä halutaan edetä uralla eliminoimalla muita tieltään? Eikö ihmiset nykyään ymmärrä, kuinka lyhytnäköistä toimintaa tuo on ja eikö ihmiset enää muista mitä on opetettu, että rehellisyys ja hyvyys kantaa aina ja joka hyvää tekee, niin hän saa elämässään osakseen hyvää ja se hyvä voi olla vaikkapa poliittista menestystä? Jos joku ei sitten politiikassa pärjää, niin ehkä se on sen merkki, että sitä ihmistä ei ole tarkoitettu politiikkaan vaan ihan ruohonjuuritasolle auttamaan ja hoitamaan ihmisiä ja ehkä Jumalan tahto sellaisten kohdalla on, että joku sellainen ei tavoittelisi mainetta eikä kunniaa vaan hoitaisi ihmisiä, kohtaisi ihmisiä ja pitäisi elämäntehtävänään ihmisiä ja hyväm tekemistä heille käytännön tasolla?
Miksi käytännön tasolla olevaa hyvyyttä ei enää arvosteta? Miksi ei pidetä salassa olevia hyviä tekoja arvokkaina ja miksi on oltava kaiken niin näyttävää ja miksi tavoitellaan sitä, että ihmiset katselee ja kehuu? Miksi pitää olla ylpeitä ja miksi kilpailla? Miksi ei riitä tavallinen, nöyrä ja hiljainen elämä ja miksi ei olla kiitollisia siitä kaikesta hyvästä mitä jo on? Eikö enää jokaista elämää pidetäkään arvokkaana? Minä tiedän paljon poliitikkoja, jotka on huipulle edenneet rehellisellä työllä ja muita ihmisiä rakastaen ja kunnioittaen ja pyyteettömästi hyvää tehden. Se on ainut tie onneen ja menestykseen, laupeus ja aito lähimmäisenrakkaus. Miten ihminen voi olla minua kaeummin elänyt mutta ei vielä kuitenkaan oivaltanut sitä, että ei ihminen pääse eteenpäin ylpeydellä, ei kilpailulla eikä maineen tavoittelulla silloin kun kyse on vastuun kantamisesta ja yhteisestä hyvästä? Kilpailulla ja ylpeydellä eteenpäin pääsee silloin kun kyse on urheilusta. Mutta kun kyse on ihmisistä ja ihmisten asioitten hoitamisesta, niin siitä ei voi eikä saa tehdä mitään urheilua vaan silloin tarvitaan laupeutta, aitoa lähimmäisenrakkautta ja hyvyyttä sekä uskollisuutta. Jolla on hyvä ja uskollinen, toisresta välittävä sydän, niin hän pääsee sillä jo pitkälle urallaan politiikassakin, koska politiikka ei ole urheilua vaan politiikka on ihmisistä huolen pitämistä sen laajassa merkityksessä.Terapeuttini sanoi minulle, että Ruotsissa ja länsirannikolla ja Ahvenanmaalla myös kunnianloukkausjutut mikäli niitä as-henkilön kanssa tulee, niin ne hoidetaan sovittelun kautta AINA ja ihmiset on silloin velvoitettu nimenomaan sovittelemaan. Siellä ymmärretään sekin, että Asperger ja autismi ihmisillä on samat oikeudet ja sama ihmisarvo kuin muillakin ja erilaisuudesta pyritään muille ihmisille kertomaan myönteisiä puolia korostavalla tavalla ja pyritään siihen että muut ihmiset suhtautuu luontevasti as-henkilöön ja ottavat hänet mukaan samoin kuin muutkin ja että as-henkilö on luontevasti ihminen ihmisten joukossa ja saman arvoinen ja yhtä kunnioitettu kuin muutkin.
Jotkut sanoo, että Asperger ei ole sairaus ollenkaan ja ihmiset kuvittelee, että kaikki asperger-henkilöt olisi joko normaalisti käyttäytyviä ja normaalien ihmisten ehdoilla elämiseen sopeutuvia, oireensa piilottamaan pystyviä ihmisiä joista ei juurikaan poikkeavuutta huomaa tai heikkotasoisia ja kehitysvammaisia ihmisiä. Nuo joko normaalisti toimimaan kykenevät tai kehitysvammaiset ovat enemmistö aspergereista ja täällä päin tunnistetaan ja huomioidaan nuo kaksi ryhmää. Mutta länsirannikolla, Ruotsissa, Ahvenanmaalla, Briteissä, Usassa ja Australiassa tiedetään, että on olemassa myös sellaisia autisteja ja aspergerja jotka voivat olla älykkäitä ja omatoimisia, mutta sosiaalinen käytös ei ole aina täysin normaalia eikä poikkeavaan käytökseen auta kiellot eikä rangaistukset koska poikkeava käytös on henkilön tapa ilmaista omalla tavallaan itseään kun ei osaa muutenkaan tuoda asiaansa esille. ymmärretään myös, että se, mikä auttaa, on se että kuntoutetaan ihan kunnolla ja järjestetään tarvittavaa asperger-kuntoutusta jossa tavoitteena on oppia ilmaisemaan itseään sopivin keinoin. Sellainen kuntoutus on ammattilaisten tehtävä ja kun sitä kuntoutusta saa, niin vähenee myös häiriköinti ja muu sopimaton käytös. Kun en oikein osaa muuten toimia kuin poikkeavasti ja jotenkin on itseäni ilmaistava niin ilmaisen sitten vaikka erikoisesti itseäni ja tätä jatkuu niin kauan kunnes kuntoutus ja tukitoimet asianmukaistuu ja opin kyllä toimimaan oikein jos joku viitsiin minua opastaa siinä miten toimitaan missäkin tilanteessa ja miten on sopivaa ilmaista itseäni.
Tuota kaikkea edellämainittua toivon myös itselleni ja tiedän, että sitä on olemassa PK:n ulkopuolella. PK on noitten asioitten suhteen kehitysmaa. Minun ei tarvitse noudattaa Pohjois-Karjalaista käytäntöä noissa asioissa, minun ei tarvitse alistua vaiennettavaksi tai erilaiseen kohteluun kuin muut, minun ei tarvitse myöskään alistua itsemääräämisoikeuteni polkemiseen eikä siihen, että tukitoimia saa vain kehitysvammadiagnoosilla. Minun ei tarvitse alistua myöskään siihen että normaali käytös olisi ehtona normaalille elämälle vaan minulla on oikeus elää normaalia elämää omien edellytysteni mukaisesti sellaisena kuin olen ja jos jossakin asiassa on vaikeaa, saada siihen apua ja tukea. Mikäli ilmenee, ettei nämä oikeudet toteudu, kannattaa muistaa, että voin valittaa tästä asiasta juurikin niille poliitikoille joita edellisessä viestissä olen nimeltä maininnut ja myös tehdä kantelun ihmisoikeustuomioistuimeen asiasta ja muutenkin tuoda asiaa kaikin puolin ilmi.
Ymmärrättehän, että tämä on vakava asia. En uhkaile nyt ketään tiettyä ihmistä mitenkään, vaan haluan varoittaa yleisluontoisesti koko Pohjois-Karjalaa, lähinnä politiikassa mukana olevia KAIKISSA eri puolueissa, että mikäli ei tilanne muutu, aion todella ryhtyä vakaviin toimiin ja pyytää apua tarvittaessa hyvin korkean aseman tahoilta tähän asiaan. Kuka haluaa maakunnalleen huonon maineen ja kuka haluaa tätä maakuntaa Somaliaan tai Afganistaniin verrattavana kehitysmaana pidettävän? En usko, että kukaan. Jos ette halua maakunnan olevan kehitysmaa niin korjatkaa ihmeessä kehitysmaitten tasolla olevat asiat sivistyneitten maitten tasolle.
Toivon, että tähän asiaan tartutaan ja puututaan ja koetetaan vaikuttaa siihen, että jotenkin tähän asiaan saataisiin apua. - semppiä vain
epäkohdat esiin kirjoitti:
Terapeuttini sanoi minulle, että Ruotsissa ja länsirannikolla ja Ahvenanmaalla myös kunnianloukkausjutut mikäli niitä as-henkilön kanssa tulee, niin ne hoidetaan sovittelun kautta AINA ja ihmiset on silloin velvoitettu nimenomaan sovittelemaan. Siellä ymmärretään sekin, että Asperger ja autismi ihmisillä on samat oikeudet ja sama ihmisarvo kuin muillakin ja erilaisuudesta pyritään muille ihmisille kertomaan myönteisiä puolia korostavalla tavalla ja pyritään siihen että muut ihmiset suhtautuu luontevasti as-henkilöön ja ottavat hänet mukaan samoin kuin muutkin ja että as-henkilö on luontevasti ihminen ihmisten joukossa ja saman arvoinen ja yhtä kunnioitettu kuin muutkin.
Jotkut sanoo, että Asperger ei ole sairaus ollenkaan ja ihmiset kuvittelee, että kaikki asperger-henkilöt olisi joko normaalisti käyttäytyviä ja normaalien ihmisten ehdoilla elämiseen sopeutuvia, oireensa piilottamaan pystyviä ihmisiä joista ei juurikaan poikkeavuutta huomaa tai heikkotasoisia ja kehitysvammaisia ihmisiä. Nuo joko normaalisti toimimaan kykenevät tai kehitysvammaiset ovat enemmistö aspergereista ja täällä päin tunnistetaan ja huomioidaan nuo kaksi ryhmää. Mutta länsirannikolla, Ruotsissa, Ahvenanmaalla, Briteissä, Usassa ja Australiassa tiedetään, että on olemassa myös sellaisia autisteja ja aspergerja jotka voivat olla älykkäitä ja omatoimisia, mutta sosiaalinen käytös ei ole aina täysin normaalia eikä poikkeavaan käytökseen auta kiellot eikä rangaistukset koska poikkeava käytös on henkilön tapa ilmaista omalla tavallaan itseään kun ei osaa muutenkaan tuoda asiaansa esille. ymmärretään myös, että se, mikä auttaa, on se että kuntoutetaan ihan kunnolla ja järjestetään tarvittavaa asperger-kuntoutusta jossa tavoitteena on oppia ilmaisemaan itseään sopivin keinoin. Sellainen kuntoutus on ammattilaisten tehtävä ja kun sitä kuntoutusta saa, niin vähenee myös häiriköinti ja muu sopimaton käytös. Kun en oikein osaa muuten toimia kuin poikkeavasti ja jotenkin on itseäni ilmaistava niin ilmaisen sitten vaikka erikoisesti itseäni ja tätä jatkuu niin kauan kunnes kuntoutus ja tukitoimet asianmukaistuu ja opin kyllä toimimaan oikein jos joku viitsiin minua opastaa siinä miten toimitaan missäkin tilanteessa ja miten on sopivaa ilmaista itseäni.
Tuota kaikkea edellämainittua toivon myös itselleni ja tiedän, että sitä on olemassa PK:n ulkopuolella. PK on noitten asioitten suhteen kehitysmaa. Minun ei tarvitse noudattaa Pohjois-Karjalaista käytäntöä noissa asioissa, minun ei tarvitse alistua vaiennettavaksi tai erilaiseen kohteluun kuin muut, minun ei tarvitse myöskään alistua itsemääräämisoikeuteni polkemiseen eikä siihen, että tukitoimia saa vain kehitysvammadiagnoosilla. Minun ei tarvitse alistua myöskään siihen että normaali käytös olisi ehtona normaalille elämälle vaan minulla on oikeus elää normaalia elämää omien edellytysteni mukaisesti sellaisena kuin olen ja jos jossakin asiassa on vaikeaa, saada siihen apua ja tukea. Mikäli ilmenee, ettei nämä oikeudet toteudu, kannattaa muistaa, että voin valittaa tästä asiasta juurikin niille poliitikoille joita edellisessä viestissä olen nimeltä maininnut ja myös tehdä kantelun ihmisoikeustuomioistuimeen asiasta ja muutenkin tuoda asiaa kaikin puolin ilmi.
Ymmärrättehän, että tämä on vakava asia. En uhkaile nyt ketään tiettyä ihmistä mitenkään, vaan haluan varoittaa yleisluontoisesti koko Pohjois-Karjalaa, lähinnä politiikassa mukana olevia KAIKISSA eri puolueissa, että mikäli ei tilanne muutu, aion todella ryhtyä vakaviin toimiin ja pyytää apua tarvittaessa hyvin korkean aseman tahoilta tähän asiaan. Kuka haluaa maakunnalleen huonon maineen ja kuka haluaa tätä maakuntaa Somaliaan tai Afganistaniin verrattavana kehitysmaana pidettävän? En usko, että kukaan. Jos ette halua maakunnan olevan kehitysmaa niin korjatkaa ihmeessä kehitysmaitten tasolla olevat asiat sivistyneitten maitten tasolle.
Toivon, että tähän asiaan tartutaan ja puututaan ja koetetaan vaikuttaa siihen, että jotenkin tähän asiaan saataisiin apua.kun katsoo tuota kirjoitus tahtia ja määrää. huh huh
18.9.2014 12:01 aloitus
18.9.2014 12:01
18.9.2014 12:02
18.9.2014 12:03 viimeinen
huh huh olet muuten tosi nopea kirjoitaman tekstiä. oletko miten paljon harjoitellut kymmen sormi järjestelmää? ite kun kirjoitan tekstiä menee tosi pitkään tarkistaessa mitä olen kirjoittanut ja menee siinä kirjoittamisessakin aikansa mutta n.2min tuommoinen huh huh - Maamu
semppiä vain kirjoitti:
kun katsoo tuota kirjoitus tahtia ja määrää. huh huh
18.9.2014 12:01 aloitus
18.9.2014 12:01
18.9.2014 12:02
18.9.2014 12:03 viimeinen
huh huh olet muuten tosi nopea kirjoitaman tekstiä. oletko miten paljon harjoitellut kymmen sormi järjestelmää? ite kun kirjoitan tekstiä menee tosi pitkään tarkistaessa mitä olen kirjoittanut ja menee siinä kirjoittamisessakin aikansa mutta n.2min tuommoinen huh huhVarmaan oli etukäteen kirjoittanut artikkelinsa, jonka on pätkinyt sitten peräkkäin... , mulla on anoppi asperger, jota ei ole diagnosoitu, eli hän puhuu jatkuvasti aamusta iltaan eikä suodata mitään mitä hän ajattelee. Ja jos joku sanoo hänelle pahasti, niin hän alkaa kantamaan kaunaa ja puhuu pahaa selän takana toisille. Hän on erittäin kunnostautunut etsimään toisista vikoja, mutta on hyviäkin puolia hänessä ajoittain. Sama vaiva on periytynyt joihinkin lastenlapsiin ja niitä ei ole diagnosoitu Asperger-tyypeiksi, mutta päiväkoti- ja kouluvaikeuksia on sitten ollut enemmän heillä..., kun eivät malta istua pulpetissaan hiljaa koko oppituntia ja ovat kovia kyselemään ja jos heitä rajoittaa, niin sitten voivat tulla agressiivisiksi. Ei sitä sairautta voi parantaa, mutta sen kanssa voi elää keksimällä heille tekemistä ja touhuamista, missä he kokevat tulevansa arvostetuiksi ja saavat siitä myös jotain hyötyä itselleen.
- kaveria vailla
Kiitos jutustasi. Siinä oli paljon asiaa. Muistelen nähneeni elokuvan asbergerista. En tosin muista enää muuta kuin sen punaisen paidan, ja sen että oli hyvä ohjelma.
Vähän olen minäkin menettänyt toivon PK:n osalta, ja oikeastaan osittain senkin takia muutin sieltä pois. Toinen syy muuttoon oli suurempi, eli vaihtelunhalu. Ajattelin, että ihan mukavaa on asua vähän muuallakin. Kavereita voi sitten hakea ihan vaikka netin kautta jos ei tunne paikkakuntaa. Jokainen voi ja saa olla aivan omanlainen.
Toivottavasti sinua onnistaa asiassasi. - martti6
http://erilaisetkaverit.blogspot.fi/
Corgipupunen sosiaalisessa mediassa. - Jepsjepulis
Muuta Kemiin. Siellä on halpoja asuntoja. Autisteilla, varsinkin naisilla, on siellä vähän puhekumppaneita, koska yhtään naista ei ole kaduilla yksinään klo 17 jälkeen. Muuten kiva merellinen kaupunki, jossa on myös lumisina talvina suuri lumilinna! Työpaikkoja ei ole, mutta hyvin ammattikoulutus- ja ammattikorkeakoulupaikkoja sekä lyhyt matka Ouluun. Kesällä Perämeren saaristo on kaunis katseltava. Jos sulla on oma yritys, kemiläiset mielellään toivottavat tervetulleeksi. Myös eläkeläisillä on Kemissä hyvä olla ja palvelut järjestetty. Pakolaisille on järjestetty toimintaa paljon ja venäläisiä maahanmuuttajia on siellä myös omissa ryhmissään. Onhan sieltä lyhyt matka vaikka pätkätöihin Ruotsiin, kuulin, että Kemi-Torniosta monet sairaanhoitoalan ammattilaiset käyvät esim. viikonlopputöissä Ruotsin puolella, kun palkat ovat siellä paremmat. Kemissä ei tarvitse puhua ruotsia, eikä edes saamea tai meänkieltä. Mutta jos savvoo huastat ja oot ylivilkas, ne voi kyllä kattoa pitkään... eli maassa maan tavalla ja voi olla työnsaanti vaikeaa, mutta ainakin yrittäjyyttä kannustetaan, eli asperger-tyyppi voi vaikka perustaa oman kuntosalin, jossa voi heilua ja jutella asiakkaiden kanssa tarvittaessa ja tohinoida.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)674689Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142279- 251804
- 131526
- 321461
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 151156
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911024