Kun päätitte, että keskeytätte raskauden, kerroitteko sukulaisille/ystäville/kouluun/tutuille? En tiedä kumpi olisi parempi, kertoa vai pitää asia omanaan. Sukulaiset voivat kyllä olla ryhmä, jossa "varajeesuksia" riittää.. Pääsen lääkärinvastaanotolle vasta viikonpäästä perjantaina, jolloin luultavasti myös saan lähetteen. toivottavasti pääsen koko asiasta eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Opiskelukaverit ovat minulle läheisiä, mutta jotenkin kammoksuttaa kertoa heillekään, jos vaikka reaktiot olisivatkin negatiivisiä, toisaalta, heidänhän pitäisi ymmärtää kantani..
En haluaisi leimautua kuitenkaan koko loppuopiskeluaikaani miksikään lapsentappajaksi.. huh, auttakaa! :/
En haluaisi leimautua kuitenkaan koko loppuopiskeluaikaani miksikään lapsentappajaksi.. huh, auttakaa! :/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun itse tein abortin, en kertonut asiasta kenellekkään. Tai no, poikaystäväni tiesi asiasta, luonnollisesti.
Jälkeenpäin, useita vuosia myöhemmin, olen kertonut asiasta muutamille ystävilleni jos aborttiasiat ovat tulleet puheeksi.
En häpeä tekoani millään lailla ja kukaan ei ole ryhtynyt jeesustelemaan kerrottuani asiasta.
On ihan sun oma asiasi, kenelle kerrot tai jätät kertomatta.
Varteenotettava vaihtoehto mielestäni on, että jos et juuri nyt halua kertoa kenellekkään, niin kerro sitten abortin jälkeen jos siltä tuntuu. Elät varmaan suurta tunnemullistusta nyt ja ajatuksesi ovat paljon selkeämmät muutama kuukausi toimenpiteen jälkeen.
Jos sinua joku alkaa "leimaamaan" abortin takia, niin sellaiset ihmiset eivät oikeasti ole ystäviäsi.
Koetahan jaksaa!
jokusen kuukauden ja vuoden kuluttua. Ensiksi sai tietää lapsen isä ja silloinen kämppäkaverini. Äidille kerroin myös aika pian..tosin aluksi mietin kannattaako salata koko juttu, mutta jälkeenpäin en ole katunut..päinvastoin! Tosin aluksi äidin suhtautuminen oli aika hyökkäävä...kummi tätini osasi suhtautua asiaan minulle parhaalla mahdollisella tavalla. Häneltä ja parilta ystävältäni sain tukea ja se autto minut eteenpäin.
Mutta parasta on tehdä niin, ku itsestä tuntuu, jos abortti vaikee asia sulle ni ehkä kannattaa jakaa se asia jonkun kanssa, omaa tilannetta helpottaakseen. Mutta, jos koet että läheiset eivät ehkä ymmärrä saati sitten tukevat sinua päätöksessäsi, niin jätä ihmeessä kertomatta!
Taidan pitää asian omana tietonani, niin vaikealta kuin se tuntuukin. Koulussa on vaan ikävää selitellä muille, miksi lähden niin monta krt lääkäriin. Toivottavasti ei vain tule mitään komplikaatioita vaan keskeytys sujuu vaivatta ilman sen suurempis traumoja..
kannattaa opppia käyttämään ehkäisyä niin ei tule noita murheita... kummallista tää nykymaalima kun ei osata huolehtia omasta seksuaaliterveydestään...
voi kuinka säälittävä oletkaan, kun jaksat aina vaan nakutella niitä näppäimiä toisten ihmisten asioiden vuoksi. mene muualle leikkimään jeesusta!!
miten niin AINA tää oli eka kerta!!!! voi kuinka säälittävä oletkaan itse voi raukkaa tee se abortti en mäkään haluaisi tuollaista äidikseni..ymmärrän kyllä miksi haluat abortin.. täysin... perun puheeni... mitä tulet itse tänne sääliä hakemaan itse olet ongelmasi aiheuttanut, ei sitä tarvi toisille alkaa räkyttään, ei se meidän vika ole...
olet täysin oikeassa! mikä oikeus ansku sulla on käydä tuolla lailla toisen kimpppuun hänen kirjoituksensa ei edes alunperin ollut mitenkään loukkaava.. mene hoitoon!
tuskaa.... tuskaaaaa.... jokaisella on oikeus tehdä kropalleen mitä haluaa (enkä halua jeesustella.) voi miksi, miksi haluat luopua elämäsi lahjasta? omani lenti enkelinä taivaaseen.
Kahden pienen ihanan tytön äitinä voin vain kuvitella tuskasi. Itse olen nuorempana mennyt tekemään virheen ja luopunut tulevasta lapsesta. Silloin muka tuntui siltä, että ei ole oikea aika. Nyt en elämässäni kadu mitään muuta kun sitä päätöstä. En saa nyt vuosienkaan jälkeen hetken rauhaa siltä ajatukselta, että millainen siitä lapsesta olisi tullut? miltä hän olisi näyttänyt?Olisiko ollut tyttö vai poika? Pelkään koko ajan vain sitä että joku ja jostain rankaisee minua tästä typeryydestäni ja lapsilleni käy jotain...
Toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin ja toivon syvästi, että onni kohtaisi sinut vielä!
kiitoksia sanoistasi. suru pienestä enkelistä ei varmaan ikinä helpota, suru vain muuttaa muotoa. pahalta tuntuu kun vuosien yritys päättyi keskenmenoon, jäi vain tyhjä syli.
En ole koskaan tehnyt aborttia, mutta jos olisin sinun asemassasi niin poikaystävälle kertoisin etukäteen, mutta muille vasta jälkikäteen. Muuten ne jeesustelevat sukulaiset/tutut vainoavat sinua puhelinsoitoilla ja käännytysvierailuilla abortin tekoon asti. Se olisi todella hirvittävä kohtalo. Älä koulussa äläkä muuallakaan kerro abortista kuin sellaisille ystäville, joiden tiedät pitävät salaisuutesi 100 prosenttisesti ja tukevan sinua!
Uskon että olet täysissä hengen ja ruumiin voimissa päätöksesi tehnyt. Älä anna muiden piinata sinua sen takia, et tee mitään väärin!