Lapsuudessa oli Tellu niminen pystykorva.

Tellu oli muuten vallan mainio vahtikoira ja metsästyskoira mutta sillä oli tapana karata. Ja muuten arvatkaa mitä?
Eipä tarvitse arvailla Tellu poika löytyi aina Liinalammen lentokentältä.
Isä toisen kotiin joka kerta kun Tellu karkasi. Viimein isä sai tarpeekseen ja lopetti tellun siltä kertaa. Hän hankki tilalle Karjalan karhukoiran se taas oli arka kun piti hirvi ampua se ei antanut sitä tehdä. Mutta oli kyllä sitäkin parempi vahtikoira. Kävi omatoimisesti lenkillä tuli aina takaisin eikä tarvinnut hakea eikä kutsua.
Hömöläisiä nuo ajurit eli ajokoirat . Ratto se oli muuten niin hyvä pahavahti ettei parempaa vahtia ollut. Se apimensi Saksan paimenkoirankin pois kartanolta vaikka olikin voimakkaampi. Mutta Raton äkäisyys voitti seifferin 300 kilon puremisvoimankin. Seifferi uikuttaen lähti pois. Mutta kun sen lajin edustaja tuli pihaan näin ei käynyt Ratto nuuhki kaverin kuului HAAAAAAAUUUUUUUUUH! Se hyväksyi kaverin ja se sai jäädä pihaan. Pian ne ajoivat jänöjusseja metsämiehelle oikein kahden.