Mitä järkeä?!?!?

Anonyymi

Mitä järkeä on sijoittaa lapsi aikuisikään asti? Miksei suomen lainsäädäntö anna sijaislapsille oikeutta OMIIN vanhempiin, vaan mahdollistaa sijoitukset vuosikausiksi. Olisiko sijoitetuille parempi päästä adoptioperheeseen ja näin saada se perhe mihin jokaisella lapsella on OIKEUS!!..kysyn vaan...

35 kommenttia

Vastaukset

  • Hei!

    Vaikka kuinka mietin, vastausta kysymykseesi, siihen ei voi vastata, kuin samalla tavalla, kun lapsi aloittaa lukemisen.
    Sen verran sanon, että mitenkä sinä sen lapsen saisit adobtioon, kun se sijoituskin on tuskaa täynnä, ei toisten lapsia tuosta vain voi ottaa ja kenellä olisi varaa ottaa esim. neljän sisaruksen sarja, täytyyhän näille lapsille taata tulevaisuus, se joka heiltä on jo kerran riistetty pois, en ymmärrä sinua?

    Mitenkä ne vanhemmat muuten hoitaisi sitten niitä vähän isompia, kun eivät pieniäkään saa hoidettua, vai luuletko, että kaikki alkoholi-lapset ovat sitten omillaan toimeentulevia ja heidät olisi syytä työntää jatkoksi omiin hoteisiin äidin ja isän kanssa kännäämään.
    No, suvun perintö jatkuisi taatusti, kun se tahtoo näillä jatkua jo muutenkin.
    Kaikkea sitä saa lukea, taidat olla joku keskenkasvuinen pojankloppi vielä, no ainakin mieleltäsi.
    Ps. Saat haukkua mua, tää on mun mielipiteeni...

  • Suomen lainsäädäntöä pitäisi muuttaa siten, että pakkoadoptio olisi mahdollista silloin, kun tiedetään, ettei lapsi koskaan palaa biologiseen kotiinsa. Näin säästyisi mittava summa sosiaaliustannuksiakin eikä adoptiota haluavien tarvitsisi lapsia hakea Kolumbiasta.

  • Biologisuus omiin vanhempiin on aina olemassa. Sitä ei mikään maailmassa voi muuttaa.

    Mutta.
    Itse kyseenalaistaisin sijoitettujen lasten tiheitä "pakkotapaamisia" biovanhempiin.
    Miksi pitää vaikkapa kerran kuussa treffata biovanhempiaan, jotka kentie joka kerta ovat pilvessä tms...???
    Miksi lapsen pitää nähdä tällaisia vanhempia? Ja usein? Seurauksena on erilaisia pelkotiloja ja ahdistusta.

    Puolivuosittainen näkeminen riittäisi, silloin, kun äiti ja isä ovat aina maistissa tai pöllyssä.

  • Perheeseemme on kuulununut kolmentoista vuoden ajan kaksi sijoitettua lasta. Yhteiskunta voi kuvitella asian olevan toisin,mutta me olemme tavallinen 7-henkinen perhe,iloineen ja suruineen.Biologiset- ja sijaislapsemme kokevat (ja ovat) olevansa sisaruksia ja hyviä ystäviä keskenään.Nuorilla myös hyvät välit biologisiin vanhempiin ja sisariin.
    Yritän tässä kertoa, ettei pidä yleistää. Jokainen huostaanotto ja sijoitus on yksilöllinen ja "onnellisia tarinoitakin" oikeasti on.
    Tulevaisuudessa (toiv.ei ihan vielä)äidin lisäksi myös mummi kaikkien lasteni lapsille.

  • Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus perheeseen ja vanhempiin. Myös sijaisvanhemmat voivat olla lapselle oikeat vanhemmat, jos biovanhemmat eivät vanhemmuuteen pysty.

    Lasta ei voi adoptoida väkisin ja harva biovanhempi suostuu antamaan lapsensa adoptioon siitäkin huolimatta, että huostaanotto jatkuu lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Lapselle itselleen on varmaan aivan sama asuuko hän sijais- vai adoptioperheessä, sillä samanlaista rakkautta ja huolenpitoa hän saa molemmissa perheissä. Ei meille sijoitetut lapset edes ymmärrä asuvansa "sijaisperheessä", vaan he asuvat perheessä. Heillä vain sattuu olemaan kaksi isää ja äitiä, useampia isovanhempia ja muita tärkeitä sukulaisia.

    • Voisi olla hyvä ratkaisu tuo adoptio, mikäli lapsen vanhemmat ovat alkoholisoituneet siten kuin sijaisvanhemmat täällä kertovat. Voisi ajatella niin, että kun sijoitus katsottaisiin pysyväksi, voitaisiin adoptio tehdä samantein sijaisvanhemmille. Näin säästyisi yhteiskunnan varoja huomattavat määrät, lapselle tulisi oikeus periä uudet vanhempansa ja lapsen elämä rauhoittuisi huomattavasti, sossutantat eivät enää vierailisi tekemässä tarkastuksiaan jne. Kannatan ajatusta lämpimästi ja toivottavasti asia etenee tänä turvattomana ja niukkuuden aikakautena. Olisi molemmille osapuolille edullinen ratkaisu.

    • kaikin puolin kirjoitti:

      Voisi olla hyvä ratkaisu tuo adoptio, mikäli lapsen vanhemmat ovat alkoholisoituneet siten kuin sijaisvanhemmat täällä kertovat. Voisi ajatella niin, että kun sijoitus katsottaisiin pysyväksi, voitaisiin adoptio tehdä samantein sijaisvanhemmille. Näin säästyisi yhteiskunnan varoja huomattavat määrät, lapselle tulisi oikeus periä uudet vanhempansa ja lapsen elämä rauhoittuisi huomattavasti, sossutantat eivät enää vierailisi tekemässä tarkastuksiaan jne. Kannatan ajatusta lämpimästi ja toivottavasti asia etenee tänä turvattomana ja niukkuuden aikakautena. Olisi molemmille osapuolille edullinen ratkaisu.

      ratkaisu tuo sijoitetunlapsen adoptio. Tiedän joitakin jotka ovat voineet sen tehdä mutta silloin on kyseessä joko toisen vanhemman kuolema ja toinen vakavasti ongelmainen.

      Sitten mainitsit että oikeus periä uudet vanhempansa ja lapsen elämä rauhoittuisi. Ei ole aivan niin yksinkertaista sekään. Periminen niin mitä perisi ja jos b-vanhemmilla olisi paljon suurempi omaisuus minkä perimisoikeuden menettäisi adoptoinnissa.
      Eikä lapsi saa mitään lopullista rauhaa, koska ovathan ne b-vanhemmet/b-vanhempi aina olemassa mielenrauhan rikkojana.

      Kyllä lapsella on kaikki oikeudet maksaa, yhteiskunta on rakennettu turvaamaan lasten hyvinvoinnin. Siitähän se pitäisi olla kiinni että jokainen vanhempi ottaa lapsestaan huolen.

      Ongelma vain on lasten b-vanhemmat ja heidän ongelmallinen suhtautuminen elämään.
      Juuri syntyneen lapsenadoptio olisi mahdollisesti mutkattomampi mutta usein ei kukaan halua adoptoida lasta jos b-äiti on alkoholisti tiedetään ne riskit jolle lapsi on ehkä joutunut. Eihän monikaan haluaisi tietoiseti ottaa vastaan adoptiolast joka ei ole terve.
      Vaikka kaikki lapset ovat arvokkaita yksilöjä ja todella rakastettavia ei ongelmat tee lasta huonompiarvoiseksi. Kaikki lapset tarvitsevat rakastavaiset vanhemmat ja huolenpitäjät.

    • kaikin puolin kirjoitti:

      Voisi olla hyvä ratkaisu tuo adoptio, mikäli lapsen vanhemmat ovat alkoholisoituneet siten kuin sijaisvanhemmat täällä kertovat. Voisi ajatella niin, että kun sijoitus katsottaisiin pysyväksi, voitaisiin adoptio tehdä samantein sijaisvanhemmille. Näin säästyisi yhteiskunnan varoja huomattavat määrät, lapselle tulisi oikeus periä uudet vanhempansa ja lapsen elämä rauhoittuisi huomattavasti, sossutantat eivät enää vierailisi tekemässä tarkastuksiaan jne. Kannatan ajatusta lämpimästi ja toivottavasti asia etenee tänä turvattomana ja niukkuuden aikakautena. Olisi molemmille osapuolille edullinen ratkaisu.

      sittenhän loppuisi rahantulo kokonaan.

    • ****** kirjoitti:

      sittenhän loppuisi rahantulo kokonaan.

      Me olisimme valmiita adoptoimaan meille sijoitetut lapset päivänä minä hyvänsä. Se rauhoittaisi perheemme elämää huomattavasti. Adoptoiminen ei kuitenkaan onnistu ja siitä keskustellaan sitten, kun lapset ovat täysi-ikäisiä ja voivat itse päättää asian. Heidät adpotoidaan, jos he itse sitä haluvat.

    • Elmeriina kirjoitti:

      Me olisimme valmiita adoptoimaan meille sijoitetut lapset päivänä minä hyvänsä. Se rauhoittaisi perheemme elämää huomattavasti. Adoptoiminen ei kuitenkaan onnistu ja siitä keskustellaan sitten, kun lapset ovat täysi-ikäisiä ja voivat itse päättää asian. Heidät adpotoidaan, jos he itse sitä haluvat.

      järkeä enää adobtoida...jos meinaa niin pienenähän se pitäis tehdä.

    • ****** kirjoitti:

      sittenhän loppuisi rahantulo kokonaan.

      ett ymmärrä käsitettä sijaisvanhemmat/sijaiskoti.
      Ei me monikaan sijaisvanhempi ota lapsia sijoitukseen siksi että siitä niin hurjasti rikastuisi :) kyllähä siinä seteleitä vilisee silmien edestä....

      Kuten tiedät on lapsia joilla todellinen hätä omassa b-kodissa ja ei adoptoitavaksi olevia lapsia. Adoptio on aivan toinen asia ja pohditaan eri näkökannasta vai? ajatteletko senkin asian noin vaan kevyesti että lapsi hankitaan "valintamyymälän hyllyltä" kysymättä omistajalta mitä hän/he haluavat

    • ****** kirjoitti:

      järkeä enää adobtoida...jos meinaa niin pienenähän se pitäis tehdä.

      Aikuisen adoptoinnissa ei varmaan ole varmaan muuta "järkeä" kuin se, että haluamme antaa meille sijoitetuille lapsille juridiset oikeudet meidän omaisuutemme. Adoptoinnin jälkeen heidät rinnastetaan rintaperillisiin ja esim. perintövero on pienempi kuin ns. perheen ulkopuolisella. Ja kun lapset ovat asuneet meillä koko ikänsä, niin kyllä he meistä "omilta" tuntuvat ja mahdollisen omaisuutemme jättäisimme mieluummin heille kuin kaukaisemmille sukulaisille. Biolapsia meillä ei ole.

    • Sijaisisä kirjoitti:

      ett ymmärrä käsitettä sijaisvanhemmat/sijaiskoti.
      Ei me monikaan sijaisvanhempi ota lapsia sijoitukseen siksi että siitä niin hurjasti rikastuisi :) kyllähä siinä seteleitä vilisee silmien edestä....

      Kuten tiedät on lapsia joilla todellinen hätä omassa b-kodissa ja ei adoptoitavaksi olevia lapsia. Adoptio on aivan toinen asia ja pohditaan eri näkökannasta vai? ajatteletko senkin asian noin vaan kevyesti että lapsi hankitaan "valintamyymälän hyllyltä" kysymättä omistajalta mitä hän/he haluavat

      Mikä ihmeen komentti toi oli?!? Et tainnut ihan ymmärtää jutun juurta, vai? Väitätkö kaiken lisäksi, että lasta voi verrata johonkin tavaraan?!?..ohhoi...

    • niisku kirjoitti:

      Mikä ihmeen komentti toi oli?!? Et tainnut ihan ymmärtää jutun juurta, vai? Väitätkö kaiken lisäksi, että lasta voi verrata johonkin tavaraan?!?..ohhoi...

      outo kommentti. Et ymmärtänyt tarkoitustani, se on todella vakava asia.

    • Sijaisisä kirjoitti:

      outo kommentti. Et ymmärtänyt tarkoitustani, se on todella vakava asia.

      Ei kannata yrittää adoptiota. sijoitetut on nykyään niin sekopäitä, ettei niille kannata samoja oikeuksia antaa kuin omille lapsille. Kuka haluaa loppuelämän riesaksi itsemurha-altista, häiriintynyttä ihmisraiskaa, joka tuhoaa vielä pahimmassa tapauksessa sijaisperheenkin elämäneväät!! Nyt niistä sentään pääsee vielä eroon, jos ihan mahdottomiksi käyvät. Ottakaa nyt ihmiset järi käteen!! Antakaa biovanhempien pitää kullannuppunsa!!!

    • realisti kirjoitti:

      Ei kannata yrittää adoptiota. sijoitetut on nykyään niin sekopäitä, ettei niille kannata samoja oikeuksia antaa kuin omille lapsille. Kuka haluaa loppuelämän riesaksi itsemurha-altista, häiriintynyttä ihmisraiskaa, joka tuhoaa vielä pahimmassa tapauksessa sijaisperheenkin elämäneväät!! Nyt niistä sentään pääsee vielä eroon, jos ihan mahdottomiksi käyvät. Ottakaa nyt ihmiset järi käteen!! Antakaa biovanhempien pitää kullannuppunsa!!!

      "Ottakaa nyt ihmiset järi käteen!! Antakaa biovanhempien pitää kullannuppunsa!!!"

      Mikä lie sinulla kädessä, mutta oikeassa olet siinä, että lasten pitää antaa olla biovanhemmilla. Jos on heikkoja biovanhempia, kotihoito tukemaan kotona asumista, niinhän vanhuksillekin sellaista toitotetaan joka tuutista, että pitää saada asua jokaisen kotonaan. Niillä rahoilla millä nyt ostetaan hoitoa huostaanotetuille lapsille sijoituskodeista, palkattaisiin useita kodinhoitajia lapsiperheisiin ja sijaisvanhempien narina päättyisi. Kaikenlaisia sijaisvanhempia niitä näkyy olevankin, enpä olis uskonut ellen olisi täällä vieraillut.

    • yrittänyttä kirjoitti:

      "Ottakaa nyt ihmiset järi käteen!! Antakaa biovanhempien pitää kullannuppunsa!!!"

      Mikä lie sinulla kädessä, mutta oikeassa olet siinä, että lasten pitää antaa olla biovanhemmilla. Jos on heikkoja biovanhempia, kotihoito tukemaan kotona asumista, niinhän vanhuksillekin sellaista toitotetaan joka tuutista, että pitää saada asua jokaisen kotonaan. Niillä rahoilla millä nyt ostetaan hoitoa huostaanotetuille lapsille sijoituskodeista, palkattaisiin useita kodinhoitajia lapsiperheisiin ja sijaisvanhempien narina päättyisi. Kaikenlaisia sijaisvanhempia niitä näkyy olevankin, enpä olis uskonut ellen olisi täällä vieraillut.

      Kuka ihme on väittänyt, että olen sijaisvanhempi!?!? Mielipide voi olla sekaantumattakin siihen hulluuteen!!!!

    • yrittänyttä kirjoitti:

      "Ottakaa nyt ihmiset järi käteen!! Antakaa biovanhempien pitää kullannuppunsa!!!"

      Mikä lie sinulla kädessä, mutta oikeassa olet siinä, että lasten pitää antaa olla biovanhemmilla. Jos on heikkoja biovanhempia, kotihoito tukemaan kotona asumista, niinhän vanhuksillekin sellaista toitotetaan joka tuutista, että pitää saada asua jokaisen kotonaan. Niillä rahoilla millä nyt ostetaan hoitoa huostaanotetuille lapsille sijoituskodeista, palkattaisiin useita kodinhoitajia lapsiperheisiin ja sijaisvanhempien narina päättyisi. Kaikenlaisia sijaisvanhempia niitä näkyy olevankin, enpä olis uskonut ellen olisi täällä vieraillut.

      kun kotona on kolmatta viikkoa/kuukautta/vuotta yhtäpötköä ryyppäävä vanhempi/vanhemmat ja pienet kasvuikäiset lapset, niin mistä kaikkiin näihin juoppo koteihin saadaan ympärivuorokauden kodinhoitajat? 380-410€ kuukausi palkalla? kukukorvaustahan se kodinhoitaja ei tarvitsisi sillä hänhän hoitaisi perhettä perheen kotona eikä sille kulukorvaukselle ole käyttöä. jos perheessä jotain on kulunut ei toki hoitaja sitä palkastaan maksa?

      ilmottaudutko itse ensimmäisenä työvuoroon?

    • huh huh kirjoitti:

      kun kotona on kolmatta viikkoa/kuukautta/vuotta yhtäpötköä ryyppäävä vanhempi/vanhemmat ja pienet kasvuikäiset lapset, niin mistä kaikkiin näihin juoppo koteihin saadaan ympärivuorokauden kodinhoitajat? 380-410€ kuukausi palkalla? kukukorvaustahan se kodinhoitaja ei tarvitsisi sillä hänhän hoitaisi perhettä perheen kotona eikä sille kulukorvaukselle ole käyttöä. jos perheessä jotain on kulunut ei toki hoitaja sitä palkastaan maksa?

      ilmottaudutko itse ensimmäisenä työvuoroon?

      Aivan. En tiedä, millaisia ihmisiä suostuu sijaisvanhemmiksi, itse en ole suostunut kaikkeen mitä käsketään, es. jäämään kotiin hoitamaan sijaislasta tai päästämään hulluja biovanhempia kotiini lastaan katsomaan ja olenpa jopa uskaltanut vaatia sijoittavalta kunnalta korvauksia matkakuluista ja maksamaan taksimatkat terapiaan! Hyi minua, kun en ole kilttinä kumarrellut..hui..ettei vaan vie aarretta - lahjaa meiltä, kun uskallankin pitää pääni. Olenpa vaatinut vielä korotusta hoitopalkkiooni ja SAANUT SEN!!! Laissahan sanotaan, että korotusta saa jos lapsi on vaikeahoitoinen ja pystyy perustelemaan sen! Ja minähän perustelin! Perhana, ei kaikkia sijaisvanhempia höplästäkään vedetä. Tämä työ on raskasta, ei pidä uhrilampaaksikaan heittäytyä.Ihme, että joku vielä tätäkin oikeasti viitsii tehdä vuosikausia ja sitten suostua kiltisti luopumaan kasvattamastaan lapsesta, jonka on jotenkin saanut henkisesti ihmisen näköiseksi, välit poikki vaan ja takaisin bioperheeseen laiminlyötäväksi! Kyllä kannattaisin myös pakkoadoptiota niin loppuisi lasten edestakaisin pompotus ja saisi hekin jonkin rauhan elämäänsä. ARGH!!!

    • yx liisterissä oleva kirjoitti:

      Aivan. En tiedä, millaisia ihmisiä suostuu sijaisvanhemmiksi, itse en ole suostunut kaikkeen mitä käsketään, es. jäämään kotiin hoitamaan sijaislasta tai päästämään hulluja biovanhempia kotiini lastaan katsomaan ja olenpa jopa uskaltanut vaatia sijoittavalta kunnalta korvauksia matkakuluista ja maksamaan taksimatkat terapiaan! Hyi minua, kun en ole kilttinä kumarrellut..hui..ettei vaan vie aarretta - lahjaa meiltä, kun uskallankin pitää pääni. Olenpa vaatinut vielä korotusta hoitopalkkiooni ja SAANUT SEN!!! Laissahan sanotaan, että korotusta saa jos lapsi on vaikeahoitoinen ja pystyy perustelemaan sen! Ja minähän perustelin! Perhana, ei kaikkia sijaisvanhempia höplästäkään vedetä. Tämä työ on raskasta, ei pidä uhrilampaaksikaan heittäytyä.Ihme, että joku vielä tätäkin oikeasti viitsii tehdä vuosikausia ja sitten suostua kiltisti luopumaan kasvattamastaan lapsesta, jonka on jotenkin saanut henkisesti ihmisen näköiseksi, välit poikki vaan ja takaisin bioperheeseen laiminlyötäväksi! Kyllä kannattaisin myös pakkoadoptiota niin loppuisi lasten edestakaisin pompotus ja saisi hekin jonkin rauhan elämäänsä. ARGH!!!

      Sanotaan, että viha syö sisältäpäi, mutta kuitenkin... Sijaislapsemme tuli meille 3-vuotiaana, sosiaalitoimi puhui meille "varmasta" sijoituksesta, jonka piti jatkua aikuisikään asti. Kului 6 vuotta. Äiti halusi lapsen takaisin, vaikka välillä oli pitkiä aikoja, kun hän ei lasta tavannut. Päihdeongelma oli loppunut katkaisulla ja selvää kautta oli ollut 1 vuosi. Huostassapidon ehdot olivat poistuneet. Lapsi ei olisi halunnut äidin luo asumaan aluksi, mutta äiti oli sinnikäs, itki ja valitti sossuille, lahjoi lasta ja samalla haukkui meitä. Olimme jo luvanneet lapselle pysyvän kodin, puhuneet tulevaisuudesta ja suunnitelmista. Niin vain kävi, että lapsi meni takaisin äidilleen, ei vaan raukka tajunnut, kun iloisena lähti äidin kanssa karkkipussi kourassa, että takaisin ei ollut tulemista. Äiti esti yhteydenpitomme. Nyt lapsi haluaisi "kotiin" takaisin, mutta se ei enää ole mahdollista. Soittaa meille kavereilta salaa, kertoo miten ei aina saa kunnon ruokaa ja että on kova ikävä..itkee. Silloin tuli mieleen, että jos adoptio olisi ollut mahdollista olisi nytkin yksi pikkuinen turvassa....

    • vihainen kirjoitti:

      Sanotaan, että viha syö sisältäpäi, mutta kuitenkin... Sijaislapsemme tuli meille 3-vuotiaana, sosiaalitoimi puhui meille "varmasta" sijoituksesta, jonka piti jatkua aikuisikään asti. Kului 6 vuotta. Äiti halusi lapsen takaisin, vaikka välillä oli pitkiä aikoja, kun hän ei lasta tavannut. Päihdeongelma oli loppunut katkaisulla ja selvää kautta oli ollut 1 vuosi. Huostassapidon ehdot olivat poistuneet. Lapsi ei olisi halunnut äidin luo asumaan aluksi, mutta äiti oli sinnikäs, itki ja valitti sossuille, lahjoi lasta ja samalla haukkui meitä. Olimme jo luvanneet lapselle pysyvän kodin, puhuneet tulevaisuudesta ja suunnitelmista. Niin vain kävi, että lapsi meni takaisin äidilleen, ei vaan raukka tajunnut, kun iloisena lähti äidin kanssa karkkipussi kourassa, että takaisin ei ollut tulemista. Äiti esti yhteydenpitomme. Nyt lapsi haluaisi "kotiin" takaisin, mutta se ei enää ole mahdollista. Soittaa meille kavereilta salaa, kertoo miten ei aina saa kunnon ruokaa ja että on kova ikävä..itkee. Silloin tuli mieleen, että jos adoptio olisi ollut mahdollista olisi nytkin yksi pikkuinen turvassa....

      Samankaltainen tarina on meilläkin. Yhteyttä emme ole saaneet lapseen enää sen jälkeen, kun sijoitus purettiin. Voi vain arvailla enää mitä hänelle kuuluu....

    • niin kävi kirjoitti:

      Samankaltainen tarina on meilläkin. Yhteyttä emme ole saaneet lapseen enää sen jälkeen, kun sijoitus purettiin. Voi vain arvailla enää mitä hänelle kuuluu....

      Hei!

      Se tässä onkin suurin varjopuoli, näin jos ajattelee lapseen kiintymistä. Sitä on vaikea ajatella, että lapseen johon pienestä kiintyy, pitääkin luovuttaa pois, oikeastaan ei kai sellaista ihmistä olekaan joka sen voisi hyväksyä tosta noin vaan.

      Kuitenkin sijoitus, kun tapahtuu, lähtökohta on, että jos vanhempien elämä menee raiteilleen, he saavat lapsensa, onhan se oikein, mutta tunnetasolla vaikea sen palautuksen kanssa on elää, se on , kuin pieni KUOLEMA sijaisperheessä, siinä muodossa vaan, että elämä jatkuu..siinä tulee epäonnistumisen syyt itseä kohtaan, vaikka perusteita ei olekaan, meille on käynyt myöskin noin ja muistan sen tunteen, kun pakkasin lapsen vaatteet ja tavarat, silloin tiesin , ettei se onnistu ja ei se onnistunukaan kotona ja nyt nuori on vankilakierteessä, voisi olla meilläkin, en sitä sano mutta...
      Siksi moni ei ala tätä työtä" tekeen lainkaan, kukaan ei voi varmana sanoa sijoituksen pituudesta, ei kukaan.

    • Sijaisäiti(alkuperäinen) kirjoitti:

      Hei!

      Se tässä onkin suurin varjopuoli, näin jos ajattelee lapseen kiintymistä. Sitä on vaikea ajatella, että lapseen johon pienestä kiintyy, pitääkin luovuttaa pois, oikeastaan ei kai sellaista ihmistä olekaan joka sen voisi hyväksyä tosta noin vaan.

      Kuitenkin sijoitus, kun tapahtuu, lähtökohta on, että jos vanhempien elämä menee raiteilleen, he saavat lapsensa, onhan se oikein, mutta tunnetasolla vaikea sen palautuksen kanssa on elää, se on , kuin pieni KUOLEMA sijaisperheessä, siinä muodossa vaan, että elämä jatkuu..siinä tulee epäonnistumisen syyt itseä kohtaan, vaikka perusteita ei olekaan, meille on käynyt myöskin noin ja muistan sen tunteen, kun pakkasin lapsen vaatteet ja tavarat, silloin tiesin , ettei se onnistu ja ei se onnistunukaan kotona ja nyt nuori on vankilakierteessä, voisi olla meilläkin, en sitä sano mutta...
      Siksi moni ei ala tätä työtä" tekeen lainkaan, kukaan ei voi varmana sanoa sijoituksen pituudesta, ei kukaan.

      Oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsen on parempi kaikkien yhteisten vuosien jälkeen noin vaan siirtyä biovanhemmalleen?! Tai, että se olisi edes moraalisesti oikein, lasta kohtaan?! Hänhän menettää kaiken sen normaalin perhe-elämän ja läheiset joihin hän on kiintynyt ja joiden kanssa tottunut elämään usein suurimman osan elämästään. Ei sitä tarvitse mielestäni hyväksyä noin vaan. Tässä yhteiskunnassa ei mikään tule muuttumaan, jos kaikkea aina pyritään hyväksymään ja ymmärtämään, levitellään käsiä ja voivotellaan, että kurja kun näin kävi, ei voi mitään!!!!???

    • vihainen kirjoitti:

      Oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsen on parempi kaikkien yhteisten vuosien jälkeen noin vaan siirtyä biovanhemmalleen?! Tai, että se olisi edes moraalisesti oikein, lasta kohtaan?! Hänhän menettää kaiken sen normaalin perhe-elämän ja läheiset joihin hän on kiintynyt ja joiden kanssa tottunut elämään usein suurimman osan elämästään. Ei sitä tarvitse mielestäni hyväksyä noin vaan. Tässä yhteiskunnassa ei mikään tule muuttumaan, jos kaikkea aina pyritään hyväksymään ja ymmärtämään, levitellään käsiä ja voivotellaan, että kurja kun näin kävi, ei voi mitään!!!!???

      Lapsen ainut oikea koti on bioäidillään ja voihan sitä käydä kylässä silloin tällöin entisessä sijaiskodissaan jos lapsi itse haluaa...

    • vihainen kirjoitti:

      Oletko oikeasti sitä mieltä, että lapsen on parempi kaikkien yhteisten vuosien jälkeen noin vaan siirtyä biovanhemmalleen?! Tai, että se olisi edes moraalisesti oikein, lasta kohtaan?! Hänhän menettää kaiken sen normaalin perhe-elämän ja läheiset joihin hän on kiintynyt ja joiden kanssa tottunut elämään usein suurimman osan elämästään. Ei sitä tarvitse mielestäni hyväksyä noin vaan. Tässä yhteiskunnassa ei mikään tule muuttumaan, jos kaikkea aina pyritään hyväksymään ja ymmärtämään, levitellään käsiä ja voivotellaan, että kurja kun näin kävi, ei voi mitään!!!!???

      Lue mitä kirjoitin, moni osaa kirjoittaa ja lukea vaan ei ajattele sen sisältöä.
      En ole sitä mieltä, olenhan itsekin kokenut samoin, vaan meille ainakin painotettu aina, kun olen kysynyt, ettei varmaksi voi vastata, sellaisissakin tapauksissa missä palautuminen on järjen vastaista, mutta jos vanhemmilla on tarpeeksi näyttöä, he voivat saada lapsen takaisin, riippuu paljon sossuista ja mitä perusturvalautakunta päättää ja jos asia on viety oikeuteen, mitä se päättää.

      Jos meiltä vietäisiin sisarukset nyt pois, niin se olisi yhtä, kuin he olisivat kuolleet, mutta se on vain hyväksyttävä, ei voi mitään.

      Olen usein mennyt itse bio-äidin tilalle ja kuvitellut asiat toisinpäin, ei se helppoa ole kummallekaan osapuolelle.
      Paljon on meilläkin keväästä tapahtunut ja mikään ei ole varmaa, siksi olen oppinut sen, että ainoa varma on epävarmuus tässä työssä.

      Kaikkea hyvää sinulle!

    • Sijaisäiti (alkuperäinen) kirjoitti:

      Lue mitä kirjoitin, moni osaa kirjoittaa ja lukea vaan ei ajattele sen sisältöä.
      En ole sitä mieltä, olenhan itsekin kokenut samoin, vaan meille ainakin painotettu aina, kun olen kysynyt, ettei varmaksi voi vastata, sellaisissakin tapauksissa missä palautuminen on järjen vastaista, mutta jos vanhemmilla on tarpeeksi näyttöä, he voivat saada lapsen takaisin, riippuu paljon sossuista ja mitä perusturvalautakunta päättää ja jos asia on viety oikeuteen, mitä se päättää.

      Jos meiltä vietäisiin sisarukset nyt pois, niin se olisi yhtä, kuin he olisivat kuolleet, mutta se on vain hyväksyttävä, ei voi mitään.

      Olen usein mennyt itse bio-äidin tilalle ja kuvitellut asiat toisinpäin, ei se helppoa ole kummallekaan osapuolelle.
      Paljon on meilläkin keväästä tapahtunut ja mikään ei ole varmaa, siksi olen oppinut sen, että ainoa varma on epävarmuus tässä työssä.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Myös minulla on luottamus täysin mennyt sossujen lupauksiin pitkästä sijoituksesta. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja kuinka asioita katsotaan minäkin päivänä.

      Sen kyllä olen huomannut, että laki on täysin susi tällä hetkellä. Tulkinnan varaa on aivan liian paljon monessa asiassa. Kuten lapsen oikeus pitää yhteyttä bioihin käännetään kovin usein bion oikeudeksi ja se on väärin.

      Silloin, kun sijoitus puretaan ja lapsi palaa takaisin bioperheeseen ei yhteys sijaisperheeseen enää monestikaan toimi. Onko se sitten biojen manipulointia vai miksi niin käy, en tiedä. Mutta sen tiedän, että lakiin tulisi saada sellainen muutos, että sijoitetulla lapsella on oikeus tavata sijaisperhettä säännöllisesti sijoituksen purkaannuttuakin. Ja sossujen tulisi huolehtia, että niin myös tapahtuu käytännön tasolla. Eihän voida ajatella niin, että lapsi on ollut vain säilytyksessä sijaisperheessä ja lapsella ei ole mitään tunteita sijaisvanhempia kohtaan.

    • Jentte kirjoitti:

      Myös minulla on luottamus täysin mennyt sossujen lupauksiin pitkästä sijoituksesta. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan ja kuinka asioita katsotaan minäkin päivänä.

      Sen kyllä olen huomannut, että laki on täysin susi tällä hetkellä. Tulkinnan varaa on aivan liian paljon monessa asiassa. Kuten lapsen oikeus pitää yhteyttä bioihin käännetään kovin usein bion oikeudeksi ja se on väärin.

      Silloin, kun sijoitus puretaan ja lapsi palaa takaisin bioperheeseen ei yhteys sijaisperheeseen enää monestikaan toimi. Onko se sitten biojen manipulointia vai miksi niin käy, en tiedä. Mutta sen tiedän, että lakiin tulisi saada sellainen muutos, että sijoitetulla lapsella on oikeus tavata sijaisperhettä säännöllisesti sijoituksen purkaannuttuakin. Ja sossujen tulisi huolehtia, että niin myös tapahtuu käytännön tasolla. Eihän voida ajatella niin, että lapsi on ollut vain säilytyksessä sijaisperheessä ja lapsella ei ole mitään tunteita sijaisvanhempia kohtaan.

      Tästä oikeasti kannattaisi ottaa yhteyttä virkamiehiin, jotta esitys saataisiin lakipykäliin.

      On selvä, että lakipykälässä on aukko, jos lapsen menneisyyttä sijaisperheessä(sijoituksen purkaannuttua) ei millään lailla tueta. Kyllähän lapsi ilman muuta kiintyy sijaisvanhempiin ja siirtyminen takaisin biovanhempiin aiheuttaa myös luopumisen kriisin, tälläkertaa sijaisvanhemmista. Lapsella voi olla kovakin ikävä ja hän ei ehkä osaa/uskalla sitä kenellekään ilmaista. Riippuen biovanhemmasta, mutta useimmiten he eivät ole itse kykeneviä ymmärtämään lapsensa "kaksoisidentiteettiä", joka todella on olemassa. Mielestäni sosiaaliviranomaisten ja muiden ao.tahojen , näiden lasten parissa työskentelevien pitäisi alkaa puhua myös tästä _SIJOITETTUJEN LASTEN_ _kaksoisidentiteetistä_ eikä pelkästään silloin, kun kyseessä on adoptiolapsi.

      Kaksoisidentiteetti, mikä väistämättä syntyy, kun lapsi kasvaa vuoroin sekä bio-, että sijaisperheessä? Oikeastaan, pitäisi puhua jopa kolmoisidentiteetistä, jos mukana on kasvua myöskin Lastenkodissa, kenties vuosien verran, ennen sijoitusta perheeseen.

      Mielestäni kun sijoitus ja kotiuttaminen tapahtuu bioperheeseen, voitaisiin (tai suoremmin _pitäisi_) tapaamisia jatkaa käänteisesti, eli niin, että lapsi saisi käydä(lapsella tulisi olla kirjallinen oikeus) säännöllisesti sijaisvanhemmilla ja se voitaisiin kirjata oikein papereihin eli hoitosuunnitelmaan (samalla tavalla kun huostaanotossa tehdään tapaamissuunnitelma biovanhempien kanssa). Samalla sijaisvanhemmilla olisi mahdollisuus nähdä hoivaamansa lapsen kehittymistä ja tarvittaessa ehkä tukea biovanhempaa tai puuttua epäkohtiin.

      On melko kylmä ajattelutapa ajatella, että lapsella olisi tunteet vain biovanhempiin jos kuitenkin käytännössä sijaisvanhemmat ovat olleet lapsen varhaisvuosien huoltajia, vanhempia ja tukijoita. Tottakai lapsi kiintyy sijaisvanhempiin myös.

      Pitäisi päästä pois vastakkain asettelusta; ON-OFF, eli ikään kuin lapsi ei kykenisi välittämään _kummastakin vanhemmuuden tahosta_.
      Tämän voisi kääntää lapselle rikkaudeksi, hänellä on kaksi vanhemmuuden tahoa, jotka välittävät ja toivovat hänen parastaan.

    • Esitys eduskuntaan. kirjoitti:

      Tästä oikeasti kannattaisi ottaa yhteyttä virkamiehiin, jotta esitys saataisiin lakipykäliin.

      On selvä, että lakipykälässä on aukko, jos lapsen menneisyyttä sijaisperheessä(sijoituksen purkaannuttua) ei millään lailla tueta. Kyllähän lapsi ilman muuta kiintyy sijaisvanhempiin ja siirtyminen takaisin biovanhempiin aiheuttaa myös luopumisen kriisin, tälläkertaa sijaisvanhemmista. Lapsella voi olla kovakin ikävä ja hän ei ehkä osaa/uskalla sitä kenellekään ilmaista. Riippuen biovanhemmasta, mutta useimmiten he eivät ole itse kykeneviä ymmärtämään lapsensa "kaksoisidentiteettiä", joka todella on olemassa. Mielestäni sosiaaliviranomaisten ja muiden ao.tahojen , näiden lasten parissa työskentelevien pitäisi alkaa puhua myös tästä _SIJOITETTUJEN LASTEN_ _kaksoisidentiteetistä_ eikä pelkästään silloin, kun kyseessä on adoptiolapsi.

      Kaksoisidentiteetti, mikä väistämättä syntyy, kun lapsi kasvaa vuoroin sekä bio-, että sijaisperheessä? Oikeastaan, pitäisi puhua jopa kolmoisidentiteetistä, jos mukana on kasvua myöskin Lastenkodissa, kenties vuosien verran, ennen sijoitusta perheeseen.

      Mielestäni kun sijoitus ja kotiuttaminen tapahtuu bioperheeseen, voitaisiin (tai suoremmin _pitäisi_) tapaamisia jatkaa käänteisesti, eli niin, että lapsi saisi käydä(lapsella tulisi olla kirjallinen oikeus) säännöllisesti sijaisvanhemmilla ja se voitaisiin kirjata oikein papereihin eli hoitosuunnitelmaan (samalla tavalla kun huostaanotossa tehdään tapaamissuunnitelma biovanhempien kanssa). Samalla sijaisvanhemmilla olisi mahdollisuus nähdä hoivaamansa lapsen kehittymistä ja tarvittaessa ehkä tukea biovanhempaa tai puuttua epäkohtiin.

      On melko kylmä ajattelutapa ajatella, että lapsella olisi tunteet vain biovanhempiin jos kuitenkin käytännössä sijaisvanhemmat ovat olleet lapsen varhaisvuosien huoltajia, vanhempia ja tukijoita. Tottakai lapsi kiintyy sijaisvanhempiin myös.

      Pitäisi päästä pois vastakkain asettelusta; ON-OFF, eli ikään kuin lapsi ei kykenisi välittämään _kummastakin vanhemmuuden tahosta_.
      Tämän voisi kääntää lapselle rikkaudeksi, hänellä on kaksi vanhemmuuden tahoa, jotka välittävät ja toivovat hänen parastaan.

      sosiaali "täti" hän heti alku vaiheessa ehdotti että poika sitten tulee ensin kolmen kuukauden aikan joka toinen viikonloppu meille ja korvausta maksettiin. Sitten vuoden loppu oli kerrankuukaudessa jolloin myös saimme vastaavan tukiperhe- ja kulukorvaukset. Poika muutti tätinsä luo jossa oli aina myös tapaamis- ja lomapäivät meillä oloaikana. Eikä hän ollut silti sen kauempaa kuin 3 vuotta meillä. Nykyään tapaaminen on aivan kuten kuka tahansa meidän b-lapsista kävisi kotona, eli molemmin puolin täysin vapaaehtoista.
      Pojalla ei ollut mitään mahdollisuutta muuttaa takaisin äitinsäluo eikä halunnutkaa sinne.

      Olemme edelleen pojan synttäreillä ja hän meillä synttäreitä viettämässä. Koulun lopettajaisissa, rippiäisissä jne. Jouluna haemme aina pojan meille kun muut meidän lapsetkin ovat kotona siis saa tavata koko suuren perheen.

      Matkoillakin poika on ollut meidän mukana vielä senkin jälkeen kun muutti pois. Nyt asuu omassa asunnossaan.
      Autamme jos tarvitsee meidän apuamme.

    • huh huh kirjoitti:

      kun kotona on kolmatta viikkoa/kuukautta/vuotta yhtäpötköä ryyppäävä vanhempi/vanhemmat ja pienet kasvuikäiset lapset, niin mistä kaikkiin näihin juoppo koteihin saadaan ympärivuorokauden kodinhoitajat? 380-410€ kuukausi palkalla? kukukorvaustahan se kodinhoitaja ei tarvitsisi sillä hänhän hoitaisi perhettä perheen kotona eikä sille kulukorvaukselle ole käyttöä. jos perheessä jotain on kulunut ei toki hoitaja sitä palkastaan maksa?

      ilmottaudutko itse ensimmäisenä työvuoroon?

      Olen tässä lukenut näitä mielipiteitä edestakasin ja tullut siihen tulokseen, että hyvä kun en ole moiseen touhuun päätäni pistänyt. Tuntuu monen sijaisperheen elämä olevan ihan sekaisin sijoitustoiminnasta! Ja entäs lapset sitten; mielisairaita, ongelmaisia, epänormaaleja. En minä ainakaan sellaisia haluaisi edes adoptoida, vaikka kotonani asuisikin.

    • täti 6:lle kirjoitti:

      Olen tässä lukenut näitä mielipiteitä edestakasin ja tullut siihen tulokseen, että hyvä kun en ole moiseen touhuun päätäni pistänyt. Tuntuu monen sijaisperheen elämä olevan ihan sekaisin sijoitustoiminnasta! Ja entäs lapset sitten; mielisairaita, ongelmaisia, epänormaaleja. En minä ainakaan sellaisia haluaisi edes adoptoida, vaikka kotonani asuisikin.

      jos heidän elämä on pantu pilalle. Sellaista elämää kuin moni näistä sijoitetuistalapsista on joutunut elämään biokodissaan niin ihme että ovat edes hengissä säilyneet.

      Mutta jos ajattelet että sinä vahvana terveenä aikuisen autat lasta hädässä niin ei tuo arjen kaaos ole mitään verrattuna siihen kun käännät selkäsi etkä ole tietävinäsi mitä ympärilläsi tapahtuu. Silloin hylkäät lapsen ja annat lapsen ehkä mennä tuhoon. Nämä lapset joutuvat elämään traumaattisessa arjessa ja sinä vain kuitenkin huokailet miksi kukaan ei tee mitään, tai mitä nyt sitten huokailetkin.

      Ei ole kysymys mistään epänormaalista lapsesta vaan se on tulos eletystä elämästä ongelmaisessa kodissa se tekee kenestä tahansa raivoavan apua huutavan lapsen. Tällainen lapsi usein ei tiedä että on olemassa jonkinmuun laista elämää ja yrittää vaan selviytyä omin avuin päivästä toiseen jne.
      Ei edes aikuiset kestä sellaista elämänarkea vaikka heillä on jo aikuisen tiedot ja mahdolliset taidot hakea apua tilanteeseen missä joutuvat elämää.

    • Sijaisisä kirjoitti:

      jos heidän elämä on pantu pilalle. Sellaista elämää kuin moni näistä sijoitetuistalapsista on joutunut elämään biokodissaan niin ihme että ovat edes hengissä säilyneet.

      Mutta jos ajattelet että sinä vahvana terveenä aikuisen autat lasta hädässä niin ei tuo arjen kaaos ole mitään verrattuna siihen kun käännät selkäsi etkä ole tietävinäsi mitä ympärilläsi tapahtuu. Silloin hylkäät lapsen ja annat lapsen ehkä mennä tuhoon. Nämä lapset joutuvat elämään traumaattisessa arjessa ja sinä vain kuitenkin huokailet miksi kukaan ei tee mitään, tai mitä nyt sitten huokailetkin.

      Ei ole kysymys mistään epänormaalista lapsesta vaan se on tulos eletystä elämästä ongelmaisessa kodissa se tekee kenestä tahansa raivoavan apua huutavan lapsen. Tällainen lapsi usein ei tiedä että on olemassa jonkinmuun laista elämää ja yrittää vaan selviytyä omin avuin päivästä toiseen jne.
      Ei edes aikuiset kestä sellaista elämänarkea vaikka heillä on jo aikuisen tiedot ja mahdolliset taidot hakea apua tilanteeseen missä joutuvat elämää.

      Huostaanotossa viivytellään liian kauan, laista johtuen. Huostaanotto pitäisi tehdä nopeasti eikä yrittää tekohengittää, vaikka kuinka nähdään ettei homma toimi. Näin tehdään lapsista entistä traumaattisempia ja siksi nykyisin monikaan sijoitetuista lapsista ei sopisi perhesijoitukseen ollenkaan. Sijoituksia kuitenkin tehdään perheisiin kustannussyistä eikä edes kerrota kaikkea lapsen taustasta etteivät tulevat sijaisvanhemmat pelästy. Suurin osa lapsista pitäisi hoitaa laitoksissa.

    • Sijaisisä kirjoitti:

      jos heidän elämä on pantu pilalle. Sellaista elämää kuin moni näistä sijoitetuistalapsista on joutunut elämään biokodissaan niin ihme että ovat edes hengissä säilyneet.

      Mutta jos ajattelet että sinä vahvana terveenä aikuisen autat lasta hädässä niin ei tuo arjen kaaos ole mitään verrattuna siihen kun käännät selkäsi etkä ole tietävinäsi mitä ympärilläsi tapahtuu. Silloin hylkäät lapsen ja annat lapsen ehkä mennä tuhoon. Nämä lapset joutuvat elämään traumaattisessa arjessa ja sinä vain kuitenkin huokailet miksi kukaan ei tee mitään, tai mitä nyt sitten huokailetkin.

      Ei ole kysymys mistään epänormaalista lapsesta vaan se on tulos eletystä elämästä ongelmaisessa kodissa se tekee kenestä tahansa raivoavan apua huutavan lapsen. Tällainen lapsi usein ei tiedä että on olemassa jonkinmuun laista elämää ja yrittää vaan selviytyä omin avuin päivästä toiseen jne.
      Ei edes aikuiset kestä sellaista elämänarkea vaikka heillä on jo aikuisen tiedot ja mahdolliset taidot hakea apua tilanteeseen missä joutuvat elämää.

      Tarviiko näitä lapsia sitten omaan kotiin ottaa häiriköimään?!? Eikö hyviä laitoksia ja sijaishuoltoyksiköitä ole muutenkin. Taitaa olla halpaa hoitoa kunnalle ja siksi perhehoitoa kannatetaan. Ja ainahan reippaat sijaisvanhemat voivat ammatillisesti hoitaa, saavat enemmän tukea ja palkkaakin. Mutta että tavallinen perhe..huhhuh.

    • Mukana ollut kirjoitti:

      Huostaanotossa viivytellään liian kauan, laista johtuen. Huostaanotto pitäisi tehdä nopeasti eikä yrittää tekohengittää, vaikka kuinka nähdään ettei homma toimi. Näin tehdään lapsista entistä traumaattisempia ja siksi nykyisin monikaan sijoitetuista lapsista ei sopisi perhesijoitukseen ollenkaan. Sijoituksia kuitenkin tehdään perheisiin kustannussyistä eikä edes kerrota kaikkea lapsen taustasta etteivät tulevat sijaisvanhemmat pelästy. Suurin osa lapsista pitäisi hoitaa laitoksissa.

      -----

    • täti 6:lle, omia 2 kirjoitti:

      Tarviiko näitä lapsia sitten omaan kotiin ottaa häiriköimään?!? Eikö hyviä laitoksia ja sijaishuoltoyksiköitä ole muutenkin. Taitaa olla halpaa hoitoa kunnalle ja siksi perhehoitoa kannatetaan. Ja ainahan reippaat sijaisvanhemat voivat ammatillisesti hoitaa, saavat enemmän tukea ja palkkaakin. Mutta että tavallinen perhe..huhhuh.

      ainakin jos vertaat laitoshoitoon. Kyseleppä tahallasi mikä kustannus ero on sijaiskodilla ja perhekodilla.

      Mielestäni lapsen paikka on aivan tavallisessa kodissa ja silloin on se oikea tavallisen kodin/perheen malli myös, se jota lapsi kokee aidosti perheessä. Ei laitos ole koskaan kodin oloinen olkoot sitten miten hyvä tahansa. Laitos eli perhekoti ei ole minulle ollenkaan vieras toimintamuoto. Mutta sijoitus on paikallaan jos ei kukaan jaksa lapsen kanssa omassa kodissaan. Sijaiskodissa sitä on perhe yksin vuorokaudey ympäriinsä eikä siinä auta edes hyvä ammattimainen taitokaan.

      Vaikeasti oireileva lapsi tarvitse tavallisen kodin vahvat aikuiset vanhemmikseen ja hyvän koulun jossa on kaikki apu mitä lapsi ajoittain tarvitsee.

      Emme ole ottaneet lasta säälistä vaan tahdosta auttaa ja antaa lapselle/ihmistaimelle mahdollisuus uuteen elämänjaksoon joka johtaa aikuisuuteen eri eväin kuin mitä olisi saanut biokodissaan.
      Olisikohan se vaan niin että, tämä on elämäntapa välittää lapsista oli ne omia tai toisten. Välitämme kyllä vanhuksistakin olemme sillä saralla myös tukemassa ja mikä elämän suuri aarre vanhus voi olla oireilevalle lapselle.
      Olemme myös olleet mukana saattelemassa vanhukia viimeiseen lepoon. Opetamme elämästä myös luonnollisimmat asiat mitenkään konstailematta.

      Eikä nuo kadulla kävelevät "hyypiöt" tavallisten perheitten biolapset ole sen kummempia, osaa nekin örveltää.
      Nytkin eilen illalla heittelivät omenoilla meille sijotetuntytön ikkunaan niin että ikkuna on kuin omenasoseen peittämä. Miksi tekivät sen en tiedä.

      Mutta meidän s-lapsi oli aivan ymmällä silmät pyöreän kun se tapahtui ja tiesi kyllä että mitä ei saa tehdä ja miksi mutta kun itse on tekemässä jotakin vastaavaa niin missä on se järkipoloinen silloin.
      Tänään menemme sitten selvittelemään asit poikien kotiin ja tietenkin tyttö mukana.

  • Hei. En todellakaan lukenut kaikkia kommentteja, mutta olen mieheni kanssa aikeissa adoptoida tai antaa siaiskodin. Onko se niin että ihmiset on sitä mieltä ettei kannata ryhtyä sijaisvanhemmaksi? Mikä siinä on niin kamalaa ja miksi adoptiosta vaijetaan?

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.