Ei kukaan ole ymmärtänyt?

Tiedän, että tein väärin. Tiedän, että se olin minä joka aloitin tämän helvetin. Tiedän, että te uhriparat olette, no lähes syyttömiä. Mutta tiedän myös, että suurin syyllinen on se PAHA joka pilasi elämäni.

Jos te ette olisi aloittaneet sitä haukkumista, en olisi huomannut mitään. Eläisitte nyt onnellisina, jos olisitte antaneet olla.

No pahoja asioita on tapahtunut jo ennen "monia vuosia". En tiedä tarkalleen, mistä tämä kaikki ikävyys on saanut alkunsa. Vuodet ovat vierineet ohitse kuin jalkapallo maalivahdin hanskojen. Vuosista ei ole saanut mitään otetta pitkiin aikoihin. Oma poikkeavuuteni ja jääräpäisyyteni on kai jokseenkin rajoittaneet elämääni. Mutta silti olen aina edes vähän toivonut että jotain hyvää tapahtuisi minulle joskus. Tämän kauheuden keskellä. Olen tyytynnyt niin monta kertaa vähään osaani. En ole oikein pystynyt edes itkemään kunnolla viiteen vuoteen. Ainoa asia mikä on piristänyt mieltäni on loputon harhailu, mielikuvitusmaailma ja spontaanisuus. Niistä olen ammentanut voimia jaksaa. Varmasti joku tulee kohta taas määräilemään, mitä pitää tehdä. No itsehän minä olen osani hyväksynyt. Se on minun oma valinta. Haluaisin tehdä edes välillä oman mieleni mukaan. Aina jokin määrää minua tekemään omaa tahtoani vastaan. Olen kyllä valmis kantamaan vastuuta omista toilailuistani. Herranen aika sitähän minä olen tehnyt aikuisuuteni päivät. Olen jopa kantanut muidenkin vastuuta harteillani ja yrittänyt auttaa lähipiiriäni. Vai onko tämäkin taas vääränlainen käsitys itsestäni. Juu en saa itkeä äiti, pitää mennä nukkumaan. Teen aivan niin kuin sinä käsket. Mutta jos en noudata heidän ohjeitaan pelkään menettäväni heidät. Eihän minulla ole ketään muuta tässä surkeassa maailmassa. Ehkä minä sitten kuolen!

Noh, viimeisenä kommenttina, totean, että minä kun kuolen, totean, etten ole ymmärtänyt yhtään mitään, joten revi siitä :)

En tiedä nauranko vai itkenkö, saas nähdä.