"OOTI" hiihtolle!

Katsoivat kerran kalenteriaan, nuo kuuluisat karpaasijohtajat Ylämaan,
näkivät HiiHTON arvokisojen AJANKOHTAN pian koittavan
peräti kotimaan kamaralla kamppailtavan.
....kyllä hiihto, hiihto, se jotakin on....

Kokoontui sitten seuran johtoporras asioita pohtimaan,
ja totesi asian olevan yksinkertaisen,
sillä kun taitomme ei riitä osallistujaa kisoihin koulimaan,
niin lähdetään nämä karkelot kuitenkin livenä katsomaan.
....sillä hiihto, hiihto, se jotakin on....

Niin koitti aika tuo kisojen
nousi bussiin sinikylkiseen joukko tuo niin iloinen.
Meni matka rattoisasti, sillä mennessä koulutti johtoporras
alamaisia mieleenpainuvasti, että kuinka kisoissa
käyttäydytään, jotta missä välissä hurrataan ja missä välissä taputetaan.
....ja kisojen avajaiset, avajaiset ne kaikilla nähtävä on....

Perille saavuttiin rempseästi,
jo vaistosi muu kisaväki osan karpaaseista olleen reissussa useasti,
alamaiset ne kuuliaisina johtajilleen ryntäsi kiireesti avajaisiin,
kuten tullessa sovittiin.
....sillä avajaiset ne nähtävä on......

Sitten alamaiset avausjuhlista takaisin bussille tultuaan,
näkivät johtajien myös vahvasti osallistuneen,
sillä he kuorsasivat bussissa kukin tahollaan suut ammollaan,
osa kumarassa osa selällään.
....toki avajaiset, avajaiset, ne nähtävä oli...

Kisoissa paljon nähtiinkin ja paljon uutta opittiin
kun johtajien opastusta noudatettiin niin jopa ruokailut
hyvin hallittiin.
Tuiskupäivinä ei aina niin varmasti stadionilla tuloksia nähty,
mutta seuraavan päivän lehdistä löytyi tulos jo tehty.
....sillä hiihto, hiihto se .....

Muistaa majoittajatkin varmaan tuon karpaasijoukon, ei mtenkään harmaan,
sillä kun hiihto on kestävyyslaji,
niin johtajillakin palautuminen monesti myöhään iltaan meni.
Ja kun oikein rankasti palauteltiin, niin jopa sinivilkkuista autoakin
apuun tarvittiin.
.... kyllä hiihto, hiihto se rankkaa on....

Kisat loppuun katsottiin ja kotiin palailtiin
istui johtajat etupenkeissä ylväänä kovat kaulassaan.
Myös istui talkooväki penkeissään, kuluneissa villapaidoissaan,
miettien kainka taas ensi suven lopulla
iskemme kruununsaran reunaan keppiä,
että riitäisi pohjattomaan säkkiin täppiä.
SILLÄ JOS SATTUU ETTEI KUNNAN KUSETUS ONNISTU ÄKKIÄ!
....Jotta hiihto se jotakin on...