Mistä kateuden tunnistaa? Auttakee.

Yksi lause jäi kesken. Piti siis sanoa, ettei minua juuri kiinnosta toisten elämänvalinnat, kunhan ovat itse niihin tyytyväisiä ja onnellisia. Olen itse aidosti onnellinen elämästäni, vaikkei se ulospäin näytä yhtään miltään.

Veljenvaimon mielestä meillä pitäisi esim. olla omistusasunto. Ymmärrän, että vuokralla eläminen voi näyttää typerältä, mutten ymmärrä sitä, miksi häntä ylipäänsä vähääkään kiinnostaa asumismuotoni. Miten se voi kiinnostaa niin paljon, että hän ottaa asian esille silloinkin, ja erityisesti silloin, kun en itse ole paikalla. Ja vielä äitin kanssa. Hän arvostelee myös siitä, että otimme kodinvaihtajakoiran. Sekin oli tyhmää. Siitä ei sanonut minulla mutta äidille. Voi että osaa olla köyhää elämä, jos tuotakin pitää arvostella. Ei ole pakko ymmärtää mutta onko pakko jauhaa sontaa.

Toisen kateutta ei voi tietää kukaan ulkopuolinen varmuudella. Mutta pahansuopuus, arvosteleminen ja ilkeä vitsailu kuuluvat usein kateelliseen käyttäytymiseen. Olipa syy käyttäytymiseen mikä tahansa, niin sellaisista ihmisistä voi pysyä loitolla tai asettaa heidän käytökselleen rajat.

Ehkä sinun kannattaisi pohtia kiltteyttäsi. Jos opettelet pitämään paremmin puolesi, niin hankalien ihmisten maalitauluksi joutuminen on epätodennäköisempää. Voit kysyä äidiltäsi, miksi hän kuuntelee pahoja puheita sinusta tai pyytää, ettei hän kertoisi veljen vaimon puheita sinulle. Jos joku arvostelee valintojasi päin naamaa, siihen voi todeta jämäkästi, etteivät asiani kuulu sinulle yhtään. Omia valintoja ei tarvitse puolustella eikä niistä tarvitse edes keskustella, jos et halua.

Kannattaa ehkä pohtia, miksi sinua niin paljon häiritsee, että yksi henkilö työpaikalla ei tuntuisi arvostavan sinua? Kaikki muut pitävät sinusta, on mahdotonta elää elämänsä niin, että kaikki pitäisivät ja arvostaisivat juuri minua. Tämä työkaveri voi käyttäytyä noin syistä, jotka eivät liity sinuun mitenkään niin kuin monesti hankalilta tuntuvien ihmisten kanssa on. Koeta opetella sitä, ettet ota aivan kaikkea niin henkilökohtaisesti. Elämäsi on helpompaa, jos et edes toivo, että joka ikinen sinusta pitäisi, sillä se on mahdotonta. Heillä on omat syynsä, mutta niiden syiden pohtiminen ei vie kovin paljon eteenpäin.

Voi, niin tutulta kuulostaa. Tuo ON varmasti kateutta. Jos arvostelee toisen asumismuotoa, ei todella ole viisas.Se joka on vuokralla,siihen voi olla mikä syy tahansa, yleensä ihmiset jotka eivät esim tiedä missä ovat esim 5v päästä asuvat, ja sitten jotkut voivat "odottaa sitä oikeaa" huoneistoa johon haluat sitten sijoittaa.Tai asuja vaan tykkää asumismuodosta. Mun kaverini aina kehui kuinka olemme mukavan ,tilavan huoneiston löytäneet,olette onnekkaita.Myös kesäasuntonnon ostosta onnitteli.Sitten vuosia kului,hän alkoi nälvimään,että on tää asunto kyllä sellainen etten minä olisi koskaan ostanut koska eikö tässä ole vuosia sitten tapahtunut avioero.Ja mökkikin muuttui aivan ihme hörskäksi minkä hän olisi polttanut ja tehnyt uuden.Hah,kyllä me saatiin kunnon naurut muiden kavereiden kanssa,hän vaan purki oman elämänsä väärien valintojen turhautumistaan minuun,jota piti kilttinä ja tyhmimpänä ihmisenä ,varmaan koko maailmassa.No,kiltti olen edelleen ,mutta tyhmä en.Kyllä tuollaiset kateelliset ihmiset saa ihan omissa piireissään liikkua, eivät ole minun arvoisiani. Eli suosittelen : ota etäisyyttä ja elä omaa elämääsi nauttien niistä asioista joista itse nautit, toisten mieliksi ei kannata asuntoa ostaa eikä kiltteyttään kovuudeksi muuttaa. Ole kiltti ja rehellinen ja välttele narsistisia ihmisiä, silloin elämäsi on nautittavampaa !

Kateuden tunnistaa siitä, kun nostat omaa tasoasi ja hankit kalliita juttuja, naiskauneutta niin kaverisi häipyvät yksi toisensa jälkeen.
Viimeiset, jäljelle jäävät kaverisi tyytyvät haukkumaan ja arvostelemaan valintojasi, ja huomaavat kaiken mammonasi liiankin hyvin.
Suurin osa Suomalaisista potee kateutta.