vain tuntuu että meillä jäi molemmilla paljonkin hampaankoloon? sitä ne äkkipikaistuksissa tehdyt ratkaisut yleensä on, ensin räjähtää ja sitten savupilven hävittyä pyyhitään pölyt omista vaatteista ja sitten katotaan miten pahasti sille toiselle kävi...ja toivoo ettei liikaa satuttanu. Pitäs vaan rauhottua ja puhua.
Jotenkin...
haudata sotakirves
21263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
- ei meistä ollut puhumaan, tuskin jatkossakaan on.
jäljillä. Noin se tulisieluinen luonne toimii. Käämit palaa, silmissä kipinöi ja järki suttaa.
En tiedä ketä tarkoitat, mutta olisin valmis erään miehen kanssa (ollut jo suuttumisen alusta asti) kokeilemaan jos sittenkin se kaikki mitä oli silloin, voitaisiin puhua selväksi.
mulla samat ajatukset ollu. Mutta hänen päätä ei käännä kuin hän itse..semmonen pässinpää.
Miksi? Oletko pitkävihainen, tuijotat menneeseen ja pelkäät sitä miten se jako-osa onnistuu?
No en minäkään helpoimmasta päästä ole kun raivo/viha/suuttumus saa vallan, mutta lepyn todella pian, ja ikävä ja kaipaus täyttää mielen, miettimällä, miksi näin meni.
siis en ole pitkävihainen en. Kun suutun niin tarviin omaa aikaa rauhoittumiseen ja sitten tulee kaduttua tekemisiä ja sanomisia. Lopulta sitten mietin erilaisia ratkaisuja millä samanlaiseen ei olis paluuta. Eli samanlaista vähän kuin sullakin.
Sanottua kun ei saa sanomattomaksi, eikä katumus auta jos ei saa toiselle sanottua mitään, edes pyydettyä anteeksi. Sanoja löytyy, mutta uskallus puuttuu. Pelko että mikään anteeksipyyntö ei auta, mitkään sanat ei ole oikein millä pyytää anteeksi.
Pitääkö minunkin olla niin he!vetin jääräpäinen että pitää aina sanoa se mitä ajattelee, miettimättä miltä se toisesta tuntuu.
niin mitenkä kauas pitää mennä, ihanko äskettäin helutltu kirveitä vai vuosien takaisia. Ehkä jotain haarukkaa heiluteltu.
Hyvin kuitenkin alkoi ja hyvin saa päättyäkkin
On tämä yhtä hullunmyllyä kaikki. Kuka on kuka? Miksi on näin? Onko mitään sotakirvestä koskaan ollutkaan?
Niin se vissiin on. Mä olen ainakin rauhoittunut vähän. Ja yritän parhaani, etten
kiivastu, mikä multa kyllä onnistuu. Täytyy meidän puhua, kyllä.
Mulla on kani kynimättä yhden miehen kanssa ja siitä on muodostunut pattitilanne. Asia sinänsä ei ole mikään ihmeellinen, mutta vaatisi sen koppihoidon ja sen pirun lukon oveen. Ei nyt kerrota kenellekään, mutta mä oon vähän heikkona siihen kuitenkin ja sen kettumaisen uppiniskainen luonne mutruhuulineen vetoaa ihan niin sanottuna simona.
mitä hittoo te naiset tappelette joidenkin vänkyrämiestenne kanssa, antakaa olla, ei oo aikuisten hommaa tollanen että pakko selvittää voi jumalauta, sairasta.
Toteuta ap kertomaei äläkä jätä palstaplörinäksi, muutoin yhtä tyhjän kans
pallo on hänellä ja tyydyn hänen päätökseen..ja tämä pallo on heitetty oikeessa elämässä ei täällä. Mutta täällä on välillä tullut niin tuttua tekstiä, että voisimpa väittää hänenkin ajautuneen välillä tänne..tietää tän palstan.
Sysäät vastuun toiselle ettei mitään tartte tehdä
Tässä tapauksessa en voi tehdä enää mitään...et tiedä meidän tarinaa, joten hän saa tehdä päätöksensä ja sitä kunnioitan...rakastan häntä kuitenkin oli se mitä vain. Ja ikää oli senverran, että jos olet 30.v olet vielä poika tai tyttö.
Aloittaja, toi sun tekstis on niin tuttua. Ihan kuin suoraan mun kaipaamani miehen sanoja.
Kyllä se on niin, että jos rehellisesti kumpikin osapuolista miettii, kenekähän vuoro on toimia niin voi kyllä sen pallon sieltä hukasta poimia ja antaa hyvän syötön niin että pelikaverit voivat tyytyväisenä jatkaa rehellistä, toista kunnioittavaa pelaamista.
Oikeasti sen suhteen voisi rakentaa muulle kuin pelaamiselle.
EI. se on ohi, surettaa kun et tajua, ei päästä suremaan sitä mitä tapahtu
tiesin että luet, sen vain tarkistin. Paljon kertoilin omista syistä tän kuukauden ajan tänne ja ikävöin vaikka tiesin että se on turhaa. kaikkee hyvää mussukka. vastaa vielä tähän tunnistettavasti se L:llä alkava
ei ole sulle sitten multa
Tiedettiin se aika luuseri.