Olen ollut leskenä jo 8v. pitkän hyvän avioliiton jälkeen. Mieheni kuoleman jälkeen muutin takaisin synnyinseudulleni 30 v. jälkeen. Eihän täällä ole enää ketään niitä entisiä tuttuja.
Se yksinäisyys on minulle todella vaikeata. Ystävää olen etsinyt nettipalstoilta, löytänytkin , hienoja miehiäkin, mutta? joku menee pieleen. En mitään seksiseuraa kaipaile. Jostain kummallisesta syystä haluaisin kumminkin sellaiseen papparaiseen tutustua. Kävisimme matkoilla, teatterissa, ihan vaan vaikka sohvan nurkassa tv:tä katsomassa
Se yksinäisyys on minulle todella vaikeata. Ystävää olen etsinyt nettipalstoilta, löytänytkin , hienoja miehiäkin, mutta? joku menee pieleen. En mitään seksiseuraa kaipaile. Jostain kummallisesta syystä haluaisin kumminkin sellaiseen papparaiseen tutustua. Kävisimme matkoilla, teatterissa, ihan vaan vaikka sohvan nurkassa tv:tä katsomassa
Vastaukset 15
Vanhimmat
lastesi perheiden kanssa, yhdessäolo on mukavaa.
Onko kaikilla lapsia? Oman äitini ainokaisena olisin suonut, että hän olisi löytänyt elämäänsä uuden ihmisen loppuaikanaan.
Tuttavapiirissäni on myös vanhojapiikoja. Jostain syystä eivät ole ikinä sitoutuneet. olen ollut lähes 50v. naimisissa. Miehen kainaloon olen pääni haudannut. Hän nukkui pois, se ruumiin ikävä jäi tosi vahvana, vaikka viimeiset 10 v. olin omaishoitajana. Niinä vuosina sitä hellyyttä ei ollut.
Yhdessäoloa?
Niin, miksi emme voi olla ja elää yhdessä?
Veikko Hursti sanoi aikoinaan:
- Yksinäisyys on kansansairautemme.
Hesassakin on suuri osa yksinasuvia - miksi?
Yhteydenpito ei ainakaan esteenä liene?
Lapsena kylässä oli muutama auto ja puhelinkin harvoissa taloissa.
Voisinpa kertoa tarinan tutustumisestani yli 70v. pappaan, koulutettuun rehtoriin, kaksi kertaa naimisissa nuorempien naisten kanssa, tutustuttiin hänen erojen jälkeen. Jokin seksiadiktio oli jäänyt päälle, yritin enpä osannut. Hän kehoitti pornofilmejä katselemalla saada hänelle päätepiste, oli se niin vaikea "työsuoritus" etten osannut. Myöhemmin hän kertoi jonkun osanneen, mutta sen yhteyden tulleen niin kalliksi, että se loppui.
En suostunut pornon katsomiseen.
Minustakin tuntuu siltä,
että maailman seksiteollisuus
on tehnyt naisista ja lapsista pelkkiä lypsyjakkaroita
- ja vielä pitäis maksaa ittensä kipeeks
moisesta rääkistä.
Tautisen politiikan hedelmiä
- useimmilla naisilla ja tytöillä elinikäiset
henkiset ja fyysiset vammat koko elämänaikaisesta
lähminnästä ja kähminnästä.
Lähi-Idän tytöistä ei saa PUHUA, ei saa TIEDOITTAA , -- ja he ovat kuitenkin suurimpia kärsijöitä maailmassa! Heidän pimpsunsa revitään ja silvotaan jo pikkuvauvoina, ja aikuisina heidän tulee heittää päiväpeiton näköinen musta loimi niskaansa, etteivät vain miehet näe! HULLUA miesten väkivaltaa ei saa enää TUKEA vaikenemalla asiasta !
Kaksin kaunihimpi, on jokin vanha sanonta, mutta tiedän tapauksia, missä yksin olisi parempi ja helpompi elää.
Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on kohtalainen*nauraa* avioliitto, yli viisikymmentä vuotta yhdessä. Tässä iässä tulee usein mieleen, että ei tämä "filmi" enää kauaa kestä.
ja elämänkumppanista tulee pidettyä parempaa huolta kuin nuorena.
Väkivaltainen suhde kannattaisi mielestäni lopettaa, eikä jäädä toivorikkaana odottamaan, että kyllä se puoliso, tai yleensä elämänkumppani muuttuu.
Muslimeiden pitäisi noudattaa maamme tapoja. Lasten sukupuolielinten silpominen ei ole asianomistajarikos, vaan kuka tahansa voi tehdä rikosilmoituksen jos tietää varmuudella, että perheväkivaltaa ilmenee vaikka naapurustossa.
Väkivallasta tuli mieleen mummoni sanonta: "Kyllä yölintu aina päivälinnun voittaa"
Vaikka kuinka on väkivaltaa, on vaikea toinen jättää, jos häntä kuitenkin vielä rakastaa. Uskoo, toivoo ja rakastaa.
Ja lapset kärsivät.
Älä etsi sohvaperunoita vaan etsi ihmisiä! Näillä palstoilla on yksinäisiä ihmisiä paljonkin, myös molempia sukupuolia.
Jokainen ihminen on persoonansa, jolla on hyveensä ja puutteensa. Yksinäisyyttä voisi poistaa vaikka virtuaalisella puhelinkeskustelulla.
Operaattoreilla on halpoja liittymiä, joilla voi puhua kuukaudessa parilla kympillä.
Jos liittymässsä on 5000 puheminuuttia tavallisia henkilöpuheluita, saa sillä puhua päivässä jo 1,67 h päivässä.
Mikä vika sohvaperunoissa on, ihmisiä he ovat? Sairaudet saattavat runnella kenet tahansa ja tehdä hänestä sohvaperunan.
Katsotaan ja luetaan mikä on meidän edessä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12426868
kyllä se on elämää...
Olen itse huomannut, että ystäviä on vaikea saada vanhemmalla iällä. Olen itse käynyt seurakunnan Kritoryhmissä pääkapunkiseudulla ja tutustuntu ihaniin ihmisiin, mutta ystäviä heistä ei ole koskaan tullut. Siksipä opiskeluajan kaksi ystävää, sekä työelämästä jäänyt yksi ystävä ovat kultaakin kalliimpia.
Toki elämäni varrelle on ollut paljon "ystäviä" mutta he ovat jääneet. Joku ilkeä heittikin minulle, että plokkaan ihmisiä, mutta en tee niin. Jos joku "ystävä" tuottaa minulle enemmän surua kuin iloa, väistyn takavasemmalle.
Perinnönjaon myötä meidän lasten välit menivät. Olimme aikanaan, me seitsemän lasta hyvin lähesiä, koska tukeuduimme toisiimme syvästi lapsuudessa. Joku moitti, että meidän suku on niin sisäänläpiävä, voi nyt muuten nauttia siitä ettei ole enää. Lapsuutemme ei ollut mikään onnela. Nyt olemme penkoneet kaikkea, pohjamutia myöten ja täysin riidoissa toistemme kanssa. Käymme sotaa edesmenneitten vanhempiemme rakkauden määrästä ja sehän on tuhoon tuomittu sota.
ensirakkauteni kuoli yli viidenkymmenen vuoden päästä, siihen päättyi yhteinen avioliittomme, hän oli ainoain ja tärkein ihminen maailmassa, meni ohi lapienki tärkeydessään, koska me olimme yhtä,
lapset oli laina vain elämältä, heillä on oikeus omaan elämäänsä,
alottajalle,
lue raamattua, sieltä selviää tarviiko leski enää uutta miestä