Missä on " tulenlieskat " runoineen ?

-syksyn aamu-

Vaik' ei täällä sadakaan
kastehelmet peittää maan
aamuisin kun avaan oven
itsekseni mandraa hoen,
''vaatii pikku pakkasen
ruskan värit tarvitsen''.
Syksyn lapsi syksyaika
siinä voimieni taika

Elämässä kevät on
lapsuusaika huoleton.

Sitten tulee aikuisuus
alkaa jälleen aika uus.

.......vanhuus?

Se on kokematta;-))

Unohtuuhan tässä tyystin vanhuus
joka aamu edessä on päivä uus
päivässä aina ilolle mahdollisuus
aistit avoimina kulkiessa tilaisuus
kokea syyspäivän raikas ihanuus
illalla kädet ristiessä kiitollisuus

romukoppaan joutaa turha arvokkuus
otetaan asenteeksi rento lupsakkuus
ja ollaan toisillemme itse suloisuus !

Kaikissa meissä asuu myös runollisuus...

Kultaiset vuodet on menossa meillä
kulkiessamme elämän teillä.
Mukana meissä tuo pirteä likka
jolla on moneen juttuun kikka.
Kuka on pyöreä kodikas mimmi
joku taas hoikka ja vetävän timmi.
Yhtäkaikki me esiin nyt tullaan
kellä on kaffeet ja mieltymys pullaan.
Ilot ja surutkin meille on tutut
niistäkin värittyy palstamme jutut.

On miestäkin mukana tarinaa tuomaan
ihan tasapainoa juttuihin luomaan.
On veikkosta monta ja tiedon jyvää
he jakaa, ja kokea mieltä saa hyvää.
Kun elämän kirjossa jokunen uhmaa
niin hillitä koitamme liian tuhmaa.
Mut' loppusumma on riemullisuus
olkoon palstamme henki alati uus!

Omat tunteet runoiksi puen
toisten tunteita runoista luen
monille sivuille runon pätkän
rakkaudesta neidon ja jätkän
vuosien saatossa julki sain
tuskin mainetta niillä hain
kunhan tunteeni kerroin
sain nauttia monin verroin
palatessa muistoissa hetkiin
kuljettuihin elämän retkiin
joita jakaa sain kerallaan
elää hänen rinnallaan

kun muistonsa sanoiksi pukee
ja niitä myöhemmin itsekin lukee
on kuin palaisi nuoruus takaisin
ajan kuvat menevät sekaisin
sen tunteen hehkussa, huumassa
lemmenleikkien rajussa puuhassa.

Ykkösaamun sivuun jätän
suunnitelmani pistän tähän.
Sienimetsään
pojan kanssa lähden
aivan sen tähden,
koska se halajaa
oppia sieniä tuntemaan.
Niistä se tykkää hullun lailla
eikä halua olla niitä vailla.
Mestari on ruoan laitossa
minäkin häviän
siinä koitossa.
Metsä nyt on valittava
ja muististasta kaivettava,
mistä aina sienet löytyy
ja silloin sienikorti täyttyy.

terv. alotuksen tekijä, " tulkaa kaikki takaisin "


Katselin arkistosta vanhoja runonurkkia, onko kukaan tallentanu 32-37 väliset runonurkat, en löytäny niitä omalta koneeltani,
jos joku on tallentanu, voisiko niitä tuoda tänne luettavaksi kikkien iloksi,
viimeisen minkä löysin oli 38, se oli vielä tallessa,

Tietääkö kukaan kuinka " tulenlieskat " voi, ei ole näkyny pitkiin aikoihin,

Syksy saa tulle !




Syksy jälleen saapuu
illat pimenee
ilma kylmenee,

vaatekomerolle asiaa
lämmintä vaatetta etsimään
päälle pantavaa

tummat sävyt ylleni puen
ikävä on ainoa ystäväni

rakkaani nukkuu nurmen alla
syyskukat laitan
havuja ympärille taitan

surua kanna kaivaten
aikoja menneitä mietistellen

herään päiväunesta yllättäin
huomaan
haavetta vain

mennyt aika ei palaa
joten syystuulta halaan

tervettulleeksi toivotan
sateet ja lumen ihanan

syksy on kaunis
pihlajat punaisiin marjoihin pukeutuneena
luonto maalaa maisemaa
iloisia värejä tulvillaan

vanhuksen elämä jatkuu
yksinäistä tietä
raikkaitaan muistellen

Tulenlieskat emäntä runonurkan tään,
missäpä luuraat,
etkö sä nää.
Runoja kaipaa palsta tää,
vieläkö nurkkasi näemme uudestaan?
Hyvin on alkanut ketju tääkin,
huomaa et runoja vailla ollaan "nääs" määkin;;)
Nosta jo ketju entinen esiin,
aloita uus tai tule mukaan tähän.
Runoratsut nyt täyteen laukkaan,
yritän minäkin yhtyä laukkaan;)

Kovin kömpelöä on;)

Pirtin emännänkin ulos pirtistä pukkas
tämä ketju jota tuntematon rukkas
hää ku ei paljon muualla liiku
ei pajon muissa ketjuissa hiisku
on niin tullu ylypiäksi hää
ettei pirttinsä ulkopuolella häntä nää
joskus pukkaa muutaman sanan
jättää jälkeensä paksun vanan
kun puolustelee pirttiä moista
etteikö sellaista vois olla toista
voi toki olla montakin siistiä tupaa
eikä keneltäkään tarvii anella lupaa
astuukseen sisään tupaan toiseen
vaikka hirsimökkiin, ihan samanmoiseen
joita näkee kulkija varrella nelostien
sinne piiloon minä ystäväni vien
vaan en kutsu mukaan vieraita miehiä
naisista en tykkää, na saavat vieriä
sammaloitumatta pitkin teitä
en kaipaa seuraani enää heitä
siloposkia neitoja nuoria
joista ei pakkelia ole syytä kuoria
vaikka eihän pirtissä, eihän toki
lennä ilmassa takasta noki
kun puuhakas porukka piisiä tonkii
onnen murujako sieltä lie onkii
kun ikää karttuu ja lapset varttuu
silloin akkaihminen harjaan tarttuu
ja ajaa pellolle vanhat heilat
kaatuis siinä isotkin keilat.

Aamun hetkellä paisteessa auringon
minä runon pienen rustaan
kylmä syksy jo poistanut lämmön on
luonto puettu syksyn ruskaan.

Hetki vielä niin maa martainen
valkolumeen kauniiseen peittyy
Pakkasherran hymy leppoinen
kaiken ylle levittäytyy.

Vanha runoratsukin heräsi,
voimiaan hiukan keräsi
aikoo punoa pientä runoa
ihmetellen voiko sanoa


Missä on lieska, kyselee kaikki
sitä ei tiedä aukesko portti
voihan se mennä sitäkin rataa
että kurkkii pilven takaa.

Ei se ihme ois ollenkaan
vaik lieska ei saapuis milloinkaan
meillä on ikää kaikilla
viimeistä porttia kolkutella.

Mielessä joskus piipahtaa
aukeeko portti milloinkaan
lista on syntiä selässä
ja lisää tulee perässä....

Kun aurinko laskee
pois metsien taa,
ja päiväkin iltaan
vaipuu uupuessaan
tummenee kaukainen kajo
taivaanrantojen loistava valo.
ei maalaa auringon kehrä
ei pilvien reunat hopeaa hohda
vaan syksy jo huntua kutoo
kesäisen lämmön poimuihin kerää
silloin meillä on syksy

Yhä aurinko säteitään meille tuhlaa
on lämpö ja valo kuin parasta juhlaa.
Vaan varhemmin illalla maate jo käy
on lamppuni ainoa valo mi näy.
Jo hetkisen kaipasin mennyttä kesää
pian kotini muistuttaa lämpöistä pesää.
Tuolla pakkanen puraisi muutamat kukat
ne maahan nyt lakoo ja maatuvi rukat.
Siellä uinuvat siemenet suojassa maan
ne keväällä jälleen kai nähdä mä saan.
Lepoon kaipaa puutkin kun säilövät mahlaa
milloin jalkani puhtaassa lumessa kahlaa.
On luminen peitto tuo ihmeellinen
kaiken suojaa ja allansa säilyttäen.

Yölliset ystävät !




On yö
ajatus kiertää
unta en saa

harmittaa

turhaanko etsin
ken kertoo sen

kauneimat runot katoaa,
joku tekee tuhojaan

turhaan etsin runojain
arkistoa penkoen

joku varmaan ilon saa
kun runoja varastaa

silloin tällöin sanan saan
ilot surut ilmoittaa

yölliset ystäväni ovat kadonneet

toinen oli tuonelasta
viikate mukanaan

toinen oli kirkas kaunis
säde kehä ympärillä

enkeleitä molemmat

parhaat ovat ystäväni
jaksavat odottaa

kunnes valmis olen lähtemään
heidän mukaan
tuonelaan

rakkaani jo uinuu siellä
tuonen virran aallokoilla,

sinne tulen luokses sun
kun aika on,

Ei ole tää mikään itkumuuri
vaan paikka ilon ja naurun
Tää mulle on ihan ilo suuri
ja mukaan tuppaudun.

Miss Laaja Aukee Pohjanmaa
ol kerran kaunis nainen
nyt tilaisuuden toiset saa
olla samanlainen.

Mä turhiani höpötän
pois kuitenkin pois köpötän
ja turpa kiinni nökötän
Näin näyttää ain käyvän

Nyt sattui köpelösti ihan
että hevolta kaviot kastui
Edessä oman tallin pihan
sadelätäkköön kun astui.

Nyt kaikki on niin hiljaista
ei ees hirnahda runoratsu.
Pitää itse tässä kiljaista
riipaista ees runolastu.

Mitäs nyt sinä valitat
kun viereisessä ketjussa kehtasit
sormella osottaa kyselijää
Enpä tätä runoksi sano mutta
jäljet löytyi se oli siinä

Harvenee meidän rivit
surun jättää jälkeensä

kaipaan teitä kaikkia
tuleliska kadonnut

onko tuonen oven jo avannut
vai onko hoivaan joutunu

kiitän sydämen syvyyksistä
tulenliskan ketjuja

ilman tulenlieskaa
en koskaan olisi
sana -arkkua avannut

nyt on kaunis syys päivä
aurinko leikkiin kansamme

syksy värjää maisemaa
nauttia saamme
luonnon taiteesta,

matka jatkuu vaivaisen
runoja rustaavan vanhuksen

ei taitoa
ei koulutusta
mutt` sanat tulivii toisinnaan
kuin menneisyyden haamulta

enkelit on jo seurassamme
lohtunamme loppu matkaala

kengät jalkaan laitan
vaikka koskee
ulos suuntaan askeleet
onhan raikas kaunis syys päivä
siitä vielä nauttikaamme,

Ei tartte multa runoa anoa
ihan pyytämättä tahdon sanoa,
ett' Ruune voisi paikan täyttää
ja meille taitonsa taas näyttää.

Mukaan muutkin innostaisi
jos hält 'päivänrunon' saisi.
Näytteet yllä toiveet nosti,
anna meille kiva posti.

Huumorilla höystä säkeet
hymyyn saisit
yrmyt äkeet.

Täytä toiveet vanha kamu
niin tulee ketjusta ihan namu.

Ullamirjamilla nykyruno ihan oikea
ei runon tarvii olla pyöreä, ei soikea.
Vanhanaikaisia on jo runon riimit
senhän tietää kaikki valistuneet tiimit.

Loppusoinnut runoa ei runommaksi saa
sen tekee ajatus ja vahva tunne vaan
nämä säkeeni on ihan silkkaa lorua
tyhjää täys, minua saa siitä vaikka torua.

ѼѮԆԆѱԊשԖӤ

Ikkunasta katsellen ulkona on täysi kesä,
mutt' tyhjänä lie joka linnun pesä.
Jo moni lintu lentänyt on kauas pois,
tääl' niille talvi aivan liian kylmä ois'.

Kun uusi kevät taasen koittaa,
ne tulosävelehet meille soittaa.
Niin rikas on tää Suomenmaamme,
me jopa neljä vuodenaikaa saamme.

Salvia ja valkoapila
pihassani vielä kukoistaa
tässä kahvittelun aikana
tintti ikkunaani koputtaa,
pähkinöitä pyytää, pyytää ja saa
eipä tässä tämän kummempaa.

Näen tästä muutamia oksia
niissä roikkuu joku omena
pihlajassa värit oranssin
marjaoksan vaasiin poimisin,
ulos kuitenkin sen viedä saan
lyhdyn valo saa sen hehkumaan.

Sydämeesi hiipii
tärkeä
ihminen
salaa
jää sinne
kutkuttelee sisintäsi
kovertaa itsetuntoasi
lähtemättä
pysyy mielessäsi
kiusallisenakin
kaverina

toinen

rakaskin
tulee rytisten
kaataa estosi
omistaa kehosi
ja lähtee
pettymyksen myötä

tunne häviää
kuva kaatuu
rakkaus on
tunneryöppyjä
rakasteluja
itkuja
pettymyksiä
unohduksia
kyyneliä

tärkeitä kaikki
että eläisit
kaikki hetket
tunteella.