Luovuin digikamerasta. Liian mutkikkaita, vaikka 30 vuotta olen aktiivisesti kuvannut. Mv-filmi, manuaalikamera ja manuaalilinssi. Se on siinä. Filmikehityksen jälkeen voi oikaista ja käyttää skanneria.
Mv-kuvaus kunniaan
Super Major
41
547
Vastaukset
- et vaan osaa
"Liian mutkikkaita"
Ehei, digikamerat on helppokäyttöisiä. Et vaan osaa! http://humdi.net/evo/images/evo6.jpg- Super Major
Otetaan vaikka maksimaalisen syvätarkkuuden käyttö, joka tietysti on ongelma uusimmissa filmikameroissakin. Laukaisuviive poistuu vasta keskihintaisia kalliimmissa kameroissa. Täysin patteririippuvaisia. Kuvia poistetaan liian hätäisesti. Onhan näitä, enemmän ehkä kuvausta hankaloittaviaa kuin monimutkaisia asioita.
- hgdhqgh
On olemassa helppokäyttöisiäkin kameroita, mutta niillä ei tee mitään.
Kyllä digikamerat on vaikeuttaneet ja hidastaneet kuvausta. Sitten vielä se jälkiselvittely ja varmuuskopiointi. - kjkfcj
Super Major kirjoitti:
Otetaan vaikka maksimaalisen syvätarkkuuden käyttö, joka tietysti on ongelma uusimmissa filmikameroissakin. Laukaisuviive poistuu vasta keskihintaisia kalliimmissa kameroissa. Täysin patteririippuvaisia. Kuvia poistetaan liian hätäisesti. Onhan näitä, enemmän ehkä kuvausta hankaloittaviaa kuin monimutkaisia asioita.
Ei laukaisuviive mihinkään poistu, mutta se voi hieman lyhentyä. Digikameroissa on vielä vakaaja ja AF hidastamassa käyntiinlähtöä.
- Super Major
hgdhqgh kirjoitti:
On olemassa helppokäyttöisiäkin kameroita, mutta niillä ei tee mitään.
Kyllä digikamerat on vaikeuttaneet ja hidastaneet kuvausta. Sitten vielä se jälkiselvittely ja varmuuskopiointi.On se vaan eloa helpottava asia, että aina voi palata originaalinegaan, vaikka pc-räjähtäisi ja maasäteily sekoittaisi varmuuskopiot ulkoisilla kovalevyillä. Ja cd-ym. levykkeisiin luottaneet, havahtukaa viimeistään nyt karuun todellisuuteen. Kuvat voivat olla pölynä komeron nurkassa, ikään kuin kuvainnollisesti.
- 920
Super Major kirjoitti:
Otetaan vaikka maksimaalisen syvätarkkuuden käyttö, joka tietysti on ongelma uusimmissa filmikameroissakin. Laukaisuviive poistuu vasta keskihintaisia kalliimmissa kameroissa. Täysin patteririippuvaisia. Kuvia poistetaan liian hätäisesti. Onhan näitä, enemmän ehkä kuvausta hankaloittaviaa kuin monimutkaisia asioita.
Mitä tarkoitat maksimaalisen syväterävyyden käytöllä?
Ihan samat optiset ominaisuudet on digi- ja filmikameroilla.
Ei noilla digijärjestelmillä kovin suuri laukaisuviive ole.
Yleensä käytetään akkuja, aika monta kuvaa niillä ottaa....ja kauan riittää virta jos ottaa saman verran kuvia kuin filmikameroilla.
Kuka käskee poistaa kuvia hätäisesti? Kyllä se on käyttäjästä kiinni.
Filmikamera on filmiriippuvainen.
Jos tahtoo kuvata niinkuin filmille, voi ostaa pienen muistikortin ja kuvata sen ilman takanäyttöä, jos siitä joku autuus tulee. Vie sen lähimpään pikalabbikseen ja pyytää siitä 10-kuvat. Helppoa kuin filmikuvaus.
Mustavalkokuvissa on aika hailakat värit. Skannaalmalla tehdyt filmikuvat on persustasta. Kunnon filmikuvat tuloo pimoön kautta, sekä mv-että värikuvat.
Varma paluu originaalinegaan......jos se ei tuhoudu. Alkuperäisen RAW-tiedoston voi kopioida moneen eri paikkaan, jos yksi tuhoutuu niin toinen voi olla hyvässä tallessa vaikka eri mantereella.
Kannattais sunkin siirtyä astetta enemmän nykyaikaan, osta M-F 165 MP - Super Major
920 kirjoitti:
Mitä tarkoitat maksimaalisen syväterävyyden käytöllä?
Ihan samat optiset ominaisuudet on digi- ja filmikameroilla.
Ei noilla digijärjestelmillä kovin suuri laukaisuviive ole.
Yleensä käytetään akkuja, aika monta kuvaa niillä ottaa....ja kauan riittää virta jos ottaa saman verran kuvia kuin filmikameroilla.
Kuka käskee poistaa kuvia hätäisesti? Kyllä se on käyttäjästä kiinni.
Filmikamera on filmiriippuvainen.
Jos tahtoo kuvata niinkuin filmille, voi ostaa pienen muistikortin ja kuvata sen ilman takanäyttöä, jos siitä joku autuus tulee. Vie sen lähimpään pikalabbikseen ja pyytää siitä 10-kuvat. Helppoa kuin filmikuvaus.
Mustavalkokuvissa on aika hailakat värit. Skannaalmalla tehdyt filmikuvat on persustasta. Kunnon filmikuvat tuloo pimoön kautta, sekä mv-että värikuvat.
Varma paluu originaalinegaan......jos se ei tuhoudu. Alkuperäisen RAW-tiedoston voi kopioida moneen eri paikkaan, jos yksi tuhoutuu niin toinen voi olla hyvässä tallessa vaikka eri mantereella.
Kannattais sunkin siirtyä astetta enemmän nykyaikaan, osta M-F 165 MPManuaalilinsseissä merkitty aukosta riippuvainen suurinpiirtein terävänä toistuva alue. AF-linsseillä voi kamerasta riippuen voi tarkennuspisteen lukita, terävyysalueen arviointi on kait oltava etu-tai takaraivossa. Himmentimen sulkeminen on aika hankala tapa.
Kunnon filmiskanneri ja laadukas tulostin sekä laadukas paperi antavat uskomattoman hyvän tuloksen. Prosessista tosin puuttuu pimiön magia.
Turha on vääntää riitaa digi-ja filmikuvauksen välille. Molemmilla on puolensa. Tosin ihmettelen, miten satunnainen kuvaaja pärjää kahta säätökiekkoa ja kymmentä nappia vaativan valikon kanssa. - 920
Super Major kirjoitti:
Manuaalilinsseissä merkitty aukosta riippuvainen suurinpiirtein terävänä toistuva alue. AF-linsseillä voi kamerasta riippuen voi tarkennuspisteen lukita, terävyysalueen arviointi on kait oltava etu-tai takaraivossa. Himmentimen sulkeminen on aika hankala tapa.
Kunnon filmiskanneri ja laadukas tulostin sekä laadukas paperi antavat uskomattoman hyvän tuloksen. Prosessista tosin puuttuu pimiön magia.
Turha on vääntää riitaa digi-ja filmikuvauksen välille. Molemmilla on puolensa. Tosin ihmettelen, miten satunnainen kuvaaja pärjää kahta säätökiekkoa ja kymmentä nappia vaativan valikon kanssa.Jotkut innokkaat ostelevat/käyttävät omistamiaan vanhoja manuaalioptiikoita digikameroissaan, eli eipä se sen kummempi juttu digillä ole kuin filmikameroissakaan.
Mun mielestä pimiöhommelit on filmikuvauksen JUTTU. - Harmaantuva
Super Major kirjoitti:
Manuaalilinsseissä merkitty aukosta riippuvainen suurinpiirtein terävänä toistuva alue. AF-linsseillä voi kamerasta riippuen voi tarkennuspisteen lukita, terävyysalueen arviointi on kait oltava etu-tai takaraivossa. Himmentimen sulkeminen on aika hankala tapa.
Kunnon filmiskanneri ja laadukas tulostin sekä laadukas paperi antavat uskomattoman hyvän tuloksen. Prosessista tosin puuttuu pimiön magia.
Turha on vääntää riitaa digi-ja filmikuvauksen välille. Molemmilla on puolensa. Tosin ihmettelen, miten satunnainen kuvaaja pärjää kahta säätökiekkoa ja kymmentä nappia vaativan valikon kanssa.>Kunnon filmiskanneri ja laadukas tulostin sekä
>laadukas paperi antavat uskomattoman hyvän
>tuloksen. Prosessista tosin puuttuu pimiön magia.
Filmiskannerissa filmiltä poimittava kuva digitoituu aivan vastaavanlaiseksi bittikartaksi kuin suoraan ympäristöstä poimittava kuva digikamerassa. Digikamerassa siis päästään vastaavaan tulokseen yhtä välivaihetta vähemmällä. Kummalla tavalla sitten päästään hyvään ja kummalla uskomattoman hyvään tulokseen – siitä saavat kiistellä muut kuin minä.
>Tosin ihmettelen, miten satunnainen kuvaaja
>pärjää kahta säätökiekkoa ja kymmentä
>nappia vaativan valikon kanssa.
Satunnaisen kuvaajan ei tarvitse juuri valikkoihin vaivautua. Aloittaja- ja harrastelijatason kameroissa melkeinpä riittää, kun kääntää kiekot automatiikka-asentoon ja alkaa painella laukaisinta. Viitseliäämpi sitten ottaa ja perehtyy nappulatekniikkaan sitä mukaa kuin into riittää.
Olen sen aikakauden poikia, että Dextalla ja Fergu 35:llä olen päässyt ajelemaan jo puoli vuosisataa sitten. Super Majoria ei alleni sattunut. Samoihin aikoihin aloittelin m/v-filmikuvausta ja pimiöpuuhia. 1970-luvun alkuvuosina hankin ikiomat labravehkeet. 1980-luku meni lähinnä väridiakuvauksen merkeissä; kalustona tuolloin Canon AE-1 ja laukullinen tykötarpeita.
1990-luvulla kuvaamiseni hiipui lähes olemattomiin.
Digikauteni alkoi keväällä 2000 Canon PowerShot S20:lla. Kompaktitason digikameroilla pärjäilinkin sitten reilun vuosikymmenen.
Syksyllä 2011 teki mieli jo digijärkkäriä eivätkä lähtötason laitteiden hinnatkaan olleet enää esteenä. Merkiksi valikoitui Nikon. Malli D3100 oli kaikkea muuta kuin vaikea käyttää ja tulokset tyydyttivät ainakin omaa, vähemmän vaateliasta silmääni. Silti innostuin seuraavana syksynä päivittämään pari pykälää etevämpään D7000-runkoon, kun sinänsä mainiolle D3100:lle vielä löytyi ottaja nuoremmasta sukupolvesta. Tällä rungolla kuvittelen pärjääväni vielä pitkään, ellei turhamaisuus pääse voitolle ja saa minua siirtymään täyskennoiseen kalustoon.
Filmien kanssa askarteluun en missään tapauksessa aio enää palata. Eläkeläisen aika ei moiseen riitä. - Super Major
920 kirjoitti:
Jotkut innokkaat ostelevat/käyttävät omistamiaan vanhoja manuaalioptiikoita digikameroissaan, eli eipä se sen kummempi juttu digillä ole kuin filmikameroissakaan.
Mun mielestä pimiöhommelit on filmikuvauksen JUTTU.Itsekin käytin ja tarvittaessa käytän, laadukasta manuaalioptiikkaa digissä. Arvokasta tavaraa esim. Nikonin paremmat AF-optiikat. Miten voidaan myydä jotenkin järkevää järkkäripakettia 400 eurolla.
- Super Major
Super Major kirjoitti:
On se vaan eloa helpottava asia, että aina voi palata originaalinegaan, vaikka pc-räjähtäisi ja maasäteily sekoittaisi varmuuskopiot ulkoisilla kovalevyillä. Ja cd-ym. levykkeisiin luottaneet, havahtukaa viimeistään nyt karuun todellisuuteen. Kuvat voivat olla pölynä komeron nurkassa, ikään kuin kuvainnollisesti.
Jatketaan vielä arkistoinnista. Filmilehdet ovat lähes automaattisesti järjestyksessä muutamalla lyhyellä merkinnällä lehden reunaan. Onhan siinä hakemista, mutta kyllä se lienee käytännössä digikuvien kanssa vieläkin hankalampaa. Toivottavasti mahdollisimman moni käyttää jotain arkisto-ohjelmaa tai sen tapaista, mutta varmasti monilla on sekalaisia hakemistoja ja kuvissa alkuperäiset tiedostonimet tai jotain sekalaista sisältöön viittaavaa. Ainakin itselläni tämä vaara vaanii koko ajan.
- 920
Super Major kirjoitti:
Itsekin käytin ja tarvittaessa käytän, laadukasta manuaalioptiikkaa digissä. Arvokasta tavaraa esim. Nikonin paremmat AF-optiikat. Miten voidaan myydä jotenkin järkevää järkkäripakettia 400 eurolla.
Eli miten kuvaaminen manuaalioptiikalla syväterävyysasteikkoa käyttäen filmillä eroaa digillä kuvatessa?
Itse oon myynyt filmivehkeet pois yhtä rikkinäistä Nikoninpräiskää lukuunottamatta. Pimiökin on yli 10 hiljaiselovuoden jäkleen otettu muuhun käyttöön.
90-luvulla tuli kehiteltyä sekä väri-että mvkuvat filminkehityksestä paperikuviin sekä dialla että negalla itse. Enää ei huvita.
Polaroidin pikadiafilmiäkin kokeilin, kehityskone siitä on enää jäljellä.
Nyt on 4 digijärkkäriä ja rullapaperia käyttävä Epsonin tulostin, tarvittavan kokoisten kuvien teko onnistuu melko mukavasti. - 920
Super Major kirjoitti:
Jatketaan vielä arkistoinnista. Filmilehdet ovat lähes automaattisesti järjestyksessä muutamalla lyhyellä merkinnällä lehden reunaan. Onhan siinä hakemista, mutta kyllä se lienee käytännössä digikuvien kanssa vieläkin hankalampaa. Toivottavasti mahdollisimman moni käyttää jotain arkisto-ohjelmaa tai sen tapaista, mutta varmasti monilla on sekalaisia hakemistoja ja kuvissa alkuperäiset tiedostonimet tai jotain sekalaista sisältöön viittaavaa. Ainakin itselläni tämä vaara vaanii koko ajan.
Kyllä digikuvien arkistointi onnistuu kun käyttää järkeä kuvien tallennusvaiheessa.
Oikean kuvan etsiminen koneelta on helpompaa kuin plarata negakansioita.
Negavaraston saa kyllä helposti sekaisin myös. 920 kirjoitti:
Eli miten kuvaaminen manuaalioptiikalla syväterävyysasteikkoa käyttäen filmillä eroaa digillä kuvatessa?
Itse oon myynyt filmivehkeet pois yhtä rikkinäistä Nikoninpräiskää lukuunottamatta. Pimiökin on yli 10 hiljaiselovuoden jäkleen otettu muuhun käyttöön.
90-luvulla tuli kehiteltyä sekä väri-että mvkuvat filminkehityksestä paperikuviin sekä dialla että negalla itse. Enää ei huvita.
Polaroidin pikadiafilmiäkin kokeilin, kehityskone siitä on enää jäljellä.
Nyt on 4 digijärkkäriä ja rullapaperia käyttävä Epsonin tulostin, tarvittavan kokoisten kuvien teko onnistuu melko mukavasti.Jos kennokoko on pienempi, se syväterävyysasteikko ei pidä paikkaansa. Jos kuvaa aukolla 11 pitää katsoa johonkin aukon 16 ja 22 väliin. Minä periaatteessa en ymmärrä tätä menneisyyden ihannointia. Yhtä hyvin voisi ajaa työmatkat T-mallin Fordilla. Retroilu toki voi olla oma harrastus, mutta en näe miten se korvaisi nykytekniikan.
hgdhqgh kirjoitti:
On olemassa helppokäyttöisiäkin kameroita, mutta niillä ei tee mitään.
Kyllä digikamerat on vaikeuttaneet ja hidastaneet kuvausta. Sitten vielä se jälkiselvittely ja varmuuskopiointi.En näe miten varmuuskopiointi on hankalampaa kuin vaikka diojen kehystäminen.
- 920
okaro kirjoitti:
Jos kennokoko on pienempi, se syväterävyysasteikko ei pidä paikkaansa. Jos kuvaa aukolla 11 pitää katsoa johonkin aukon 16 ja 22 väliin. Minä periaatteessa en ymmärrä tätä menneisyyden ihannointia. Yhtä hyvin voisi ajaa työmatkat T-mallin Fordilla. Retroilu toki voi olla oma harrastus, mutta en näe miten se korvaisi nykytekniikan.
Minäkään en ymmärrä vanhojen kameroiden hehkuttamista, enkä toisaalta entistä pienempien käteen sopimattomien kameroiden kuolaamista.
Syväterävyysjutut hoitelen mututuntumalla, joskus liikaa joskus liian vähän.....keskimäärin ihan OK. - Super Major
okaro kirjoitti:
Jos kennokoko on pienempi, se syväterävyysasteikko ei pidä paikkaansa. Jos kuvaa aukolla 11 pitää katsoa johonkin aukon 16 ja 22 väliin. Minä periaatteessa en ymmärrä tätä menneisyyden ihannointia. Yhtä hyvin voisi ajaa työmatkat T-mallin Fordilla. Retroilu toki voi olla oma harrastus, mutta en näe miten se korvaisi nykytekniikan.
Perkele, totta tuo syvyysterävyysjuttu.
- voi v*ttu
Super Major kirjoitti:
Perkele, totta tuo syvyysterävyysjuttu.
Voihan víttu, miksi kiroilet täällä?
- Super Major
voi v*ttu kirjoitti:
Voihan víttu, miksi kiroilet täällä?
Anteeksi, tällähän ovat hillityt tavat ja hyvä käytös kunniassa.
- ,nmvdb
Super Major kirjoitti:
Manuaalilinsseissä merkitty aukosta riippuvainen suurinpiirtein terävänä toistuva alue. AF-linsseillä voi kamerasta riippuen voi tarkennuspisteen lukita, terävyysalueen arviointi on kait oltava etu-tai takaraivossa. Himmentimen sulkeminen on aika hankala tapa.
Kunnon filmiskanneri ja laadukas tulostin sekä laadukas paperi antavat uskomattoman hyvän tuloksen. Prosessista tosin puuttuu pimiön magia.
Turha on vääntää riitaa digi-ja filmikuvauksen välille. Molemmilla on puolensa. Tosin ihmettelen, miten satunnainen kuvaaja pärjää kahta säätökiekkoa ja kymmentä nappia vaativan valikon kanssa.Paremman luokan kiinteissä AF linsseissä on vielä terävyysasteikko.
Zoomeihin sitä on vaikeampi lisätä.
Oletkos koskaan kuullut terävyysalueen tarkistuspainikkeesta?
Valitettavasti sekin ominaisuus puuttuu halvimmista järjestelmistä. - Vuodesta 1963 kamera
Minuakin riesoo kun sellaisessa laitteessa kuin kamera on nappulaa ja valikkoa kuin joulukuusessa koristeita.
Olen itse aloittanut rippikoululahjaksi 1963 saamallani ALTIX -kinofilmikameralla ja kiinteällä linssillä kuvaamisen. Siinä oli jopa valotusmittari! Lisävarusteena hankin hauskan näköisen mustan metallisen töttörö-vastavalosuojan, UV-lasin suojaksi, keltaisen filtterin syventämään taivaan pilviä, oranssin fitterin johonkin muuhun tarkotukseen. Nahkalaukku oli itsestään selvyys.
Sillä opetteli kuvaamaan ja tärkeimmät oppi helposti. Kameran kaikki namikat olivat tarpeellisia. Mitään ei ollut liikaa. Käyttöohje (manuaali) oli 4-sivuinen.
Nyt ISON digiNikonin omistajana kiroten ihmettelen mihin noita kaikkia namikoita ja valtavaa valikkohelvettiä oikein tarvitaan. Ovat insinöörit päästetty tehtailla irti asiakkaita kiusaamaan ja tunnetusti insinöörien tekeleitä ei pysty kansakoulupohjalta setvimään. Manuaali on 326 sivuinen. ONKO JÄRKEÄ?
Mulla oli parikin Asahi Pentax runkoa ( - Penninen
920 kirjoitti:
Jotkut innokkaat ostelevat/käyttävät omistamiaan vanhoja manuaalioptiikoita digikameroissaan, eli eipä se sen kummempi juttu digillä ole kuin filmikameroissakaan.
Mun mielestä pimiöhommelit on filmikuvauksen JUTTU.Onneksi nuo pimiöhommelit ovat taakse jäänyttä elämää. Mitä nyt jonkun kuparilantin hopeointi oli hauskaa.
- jjdhhgr
920 kirjoitti:
Jotkut innokkaat ostelevat/käyttävät omistamiaan vanhoja manuaalioptiikoita digikameroissaan, eli eipä se sen kummempi juttu digillä ole kuin filmikameroissakaan.
Mun mielestä pimiöhommelit on filmikuvauksen JUTTU.Vai on pimiö filmihommia.
Silloin, kun käytin filmiä, kuvasin dioja, koska muut ei kelvanneet painoon. Mitään pimiöhommia ei tarvittu.
Mutta nyt. Yksi päivä kuvaamassa ja loppuviikko komerossa kuvia muokkaamassa ja arkistoimassa.
Työmäärä lisääntyi, eikä enää ehdi kuvaamaan niin monia aiheita, kuin ennen.
Myös jatkuva näytön tuijotus samalta etäisyydeltä heikentää näköä. - hmhmhm
Kyllähän tieto on digitaalisena paljon helpompi säilyttää pitkään ja täysin muuttumattomana kuin paperilla.
Digitaalinen tieto ei muutu, mutta paperikuva muuttuu. Digitaalista tietoa on todella helppoa ja edullista kopioida.
Se voidaan periaatteessa hakata vaikka kiveen, jolloin se ei ole minkään magneettimyrskyjen armoilla. Toki halvempi ja helpompi taitaa olla jokin muu systeemi kuin kiveen hakkaaminen. - hmhmhm
Vuodesta 1963 kamera kirjoitti:
Minuakin riesoo kun sellaisessa laitteessa kuin kamera on nappulaa ja valikkoa kuin joulukuusessa koristeita.
Olen itse aloittanut rippikoululahjaksi 1963 saamallani ALTIX -kinofilmikameralla ja kiinteällä linssillä kuvaamisen. Siinä oli jopa valotusmittari! Lisävarusteena hankin hauskan näköisen mustan metallisen töttörö-vastavalosuojan, UV-lasin suojaksi, keltaisen filtterin syventämään taivaan pilviä, oranssin fitterin johonkin muuhun tarkotukseen. Nahkalaukku oli itsestään selvyys.
Sillä opetteli kuvaamaan ja tärkeimmät oppi helposti. Kameran kaikki namikat olivat tarpeellisia. Mitään ei ollut liikaa. Käyttöohje (manuaali) oli 4-sivuinen.
Nyt ISON digiNikonin omistajana kiroten ihmettelen mihin noita kaikkia namikoita ja valtavaa valikkohelvettiä oikein tarvitaan. Ovat insinöörit päästetty tehtailla irti asiakkaita kiusaamaan ja tunnetusti insinöörien tekeleitä ei pysty kansakoulupohjalta setvimään. Manuaali on 326 sivuinen. ONKO JÄRKEÄ?
Mulla oli parikin Asahi Pentax runkoa (Mutta eikö nillä voi kuvata automaatilla ja muuttaa vain niitä arvoja mitä haluaa, eli vaikka ne valotus, ja mitä nyt vanhassa kamerassa pystyi muuttamaan?
Tietysti valtava valinnanvapaus tekee kamerasta vaikeampi käyttöisen, mutta miten sen nyt ottaa . . .
Jos ottaa RAW kuvia, pystyy suurimman osan kameran asetuksista unohtamaan kokonan, koska ne voi tarvittaessa säätää myöhemmin tietokoneella. Silloin riittää että säädät ne vanhan ajan kameran perusasiat, valotusaika, aukko, tarkennus. - Ei_paluuta_filmiin
hmhmhm kirjoitti:
Mutta eikö nillä voi kuvata automaatilla ja muuttaa vain niitä arvoja mitä haluaa, eli vaikka ne valotus, ja mitä nyt vanhassa kamerassa pystyi muuttamaan?
Tietysti valtava valinnanvapaus tekee kamerasta vaikeampi käyttöisen, mutta miten sen nyt ottaa . . .
Jos ottaa RAW kuvia, pystyy suurimman osan kameran asetuksista unohtamaan kokonan, koska ne voi tarvittaessa säätää myöhemmin tietokoneella. Silloin riittää että säädät ne vanhan ajan kameran perusasiat, valotusaika, aukko, tarkennus.En ole vielä kuvannut RAWille ja saatan olla väärässäkin. Opettelen vielä sisään eka-luokalla tähän digikuvauksen ihmeelliseen maailmaan.
RAW kuvien tietokoneella värien säätäminen ajaa väärille urille. Säädetyt värit eivät ole luonnollisia. Johtuuko se näytön säädöistä ja/tai henkilön tekemistä värisäädöistä? Tuloksena on usein liiallinen värikkyys. Myös kirkkauden säätö vaikuttaa asiaan? Tämä on huomioni muutamien tuttujen tuotoksista. Värejä riittää paisutettuna.
Ainoa joka toistaa värit luonnollisimpina on DIA-kuva (ja mustavalkoinen).
Olen huomannut, että omat ja muidenkin ottamat digikuvan värit ampuvat räikeydessään monesti yli. Punamullalla maalattu mökkini loistaa punaisuuttaan kuin tulipalo vaikka todellisuudessa se on hailakan punainen.
Tätä liiallista värikyllyyttä ei ollut silloin kun värinegoista tehtiin paperikuvia.
Valehteleeko sitten ihmissilmä vai mistä tämä johtuu? - 2020303032020
Ei_paluuta_filmiin kirjoitti:
En ole vielä kuvannut RAWille ja saatan olla väärässäkin. Opettelen vielä sisään eka-luokalla tähän digikuvauksen ihmeelliseen maailmaan.
RAW kuvien tietokoneella värien säätäminen ajaa väärille urille. Säädetyt värit eivät ole luonnollisia. Johtuuko se näytön säädöistä ja/tai henkilön tekemistä värisäädöistä? Tuloksena on usein liiallinen värikkyys. Myös kirkkauden säätö vaikuttaa asiaan? Tämä on huomioni muutamien tuttujen tuotoksista. Värejä riittää paisutettuna.
Ainoa joka toistaa värit luonnollisimpina on DIA-kuva (ja mustavalkoinen).
Olen huomannut, että omat ja muidenkin ottamat digikuvan värit ampuvat räikeydessään monesti yli. Punamullalla maalattu mökkini loistaa punaisuuttaan kuin tulipalo vaikka todellisuudessa se on hailakan punainen.
Tätä liiallista värikyllyyttä ei ollut silloin kun värinegoista tehtiin paperikuvia.
Valehteleeko sitten ihmissilmä vai mistä tämä johtuu?Värikylläisyydenkin voit säätää tietokoneella tai kamerasta itsestään juuri itseäsi miellyttäväksi akselilla mustavalkoinen <=> täysin liioitellu värit. Eikai valinnanvara huono asia ole?
Valehtelusta en tiedä, mutta varmaan sekin vaikuttaa mistä niitä digikuvia katsoo. Tietokoneen näytöissä on suuria eroja väritoistossa, mutta yleensä näytöissä on vain 8 bittiä kutakin väriä varten, eli esimerkiksi vain 256 eri punaisen arvoa. Kamera kuvan ottohetkellä ottaa kuvia paljon suuremmalla väritarkkuudella. Sitä joudutaan sitten sovittamaan niin, että saadaan se kuva näyttämään mahdollisimman luonnolliselta näytöllä, joka ei pysty kaikkia taltioituja värejä näyttämään.
Ei kai se säätäminen väärille urille sinäänsä aja, että digikameran ottama kuva on aina enempi tai vähempi kameran ohjelmiston tekemä tulkinta siitä mitä oikeasti oli. Ja se tulkinta voi olla aivan pielessäkin, varsinkin jos käyttäjällä oli asetukset pielessä.
Yleensä jo kameran kennon edessä oleva bayer suodatin, (joka luo digikuvaan värit, ilman sitä digikuvat olisivat mustavalkoisia), on tehty silmälläpitäen juuri sitä värialuetta mille ihmissilmä on herkistynyt. Kameran algoritmit vaikuttavat hyvin paljon kuvaan.
Siinä mielessä digikameralla otettu kuva on suuressa määrin jo "räpelöity" ihmissilmän miellyttämiseksi, vaikkei säätäisi yhtään nappulaa tietokoneelta.
RAW kuvista voi säätää myös paljon muutakin kuin värejä. Valotusta kai sillä ennenkaikkea kannattaa säätää. Valkotasapainon voi säätää, erilaiset kohinanpoistot ja linssiin liittyvät korjaukset, tarkkuuden parannus tai huononnus ja tallennuvaiheesa pakkaus.
Mutta eivätkö ihmisen aivot toimi vähän samalla tavalla, eivät nekään näytä aina absoluuttista totuutta. Ne säätävät koko ajan ainakin valotusta. Eri ihmiset näkevät väritkin vähän eri tavalla, ja jotkut näkevät eri puolisilla silmilläkin värit vähän eri tavalla, kuten minä esimerkiksi. En tiedä onko ihmisellä aivoissa joku valkotasapainosäätö, koska valkoinen näyttää valkoiselta melkein aina, mutta digikamerassa se vakoinen täytyy kameralle tai kameran täytyy se jostakin mitata, ettei värit mene pieleen.
Varmaan jotkut tykkäävät vähän pistää enempi väriä kuin sitä todellisuudessa olikaan, mutta tuopa on makuasia. Tekniikka sen nykyään mahdollistaa. Filmissä sitä mitä nykyään tehdään digitaalisesti, tehtiin kai erilaisilla suotimilla...?
- En palaa filmiin
Mustavalkokuvat ovat vain jostakin syystä näyttävämpiä kuin värikuvat.
Noilla pelkästään etsimen läpi saatavilla perusarvoilla sitä pärjää hyvin. Kiekot pitää olla arvojen säätämiseen ja aukon voipi säätää objektiivista. Noin vähillä on pärjätty ennnen ja pärjättäisiin vieläkin mutta kun ei.
Sellaisen järkkärin kun saisi diginä. Muuta ei tarvi kamerassa olla.
En palaa filmikameraan. Myin runsaan kalustoni kameratorille pilkkahintaan. - digi +++++
Aloitin valokuvaamisen filmijärkkärillä. Rulla täyteen ja kehitykseen. Kymppikuvia. Kooltaan, ei laadultaan!
Seuraavaksi mustavalkofilmiä ja kamerakerhon pimiössä kehittämään ja suurentelemaan.
Mitä hirvittävää ajanhaaskausta, filmin ja paperinkulutusta ja sottaamista inhottavien kemikaalien kanssa!
Ei kiitos. Helppoa sen olla pitää. Eikä kuvat saa viedä yhtään tilaa. Siksi en koskaan tulosta yhtään kuvaa. Koskaan.
Siksi: digikuvaus. - ei_uppoo_mv_ei
En pidä mustavalkokuvista enkä -elokuvista. Sekin on nykyään keinotekoista kuvankäsittelyä ja antaa mulle aina tekotaiteellisen ensivaikutelman. Jos joku esittelee otoksensa lähes aina mustavaloisina, niin alkaa oksettaan. Toisinaan mustavalkoisuus voi toimia, mutta yleensä vain "taiteellisessa" mielessä.
- ison_kuvan_kuvaaja
Ison koon musta/valko kuvaus filmille se vasta onkin hienoa touhua. Ja ne pimiöhommat ovat varsin hauskoja näillä isoilla filmikoolla. Kokeilkaa kerran, se voi jopa koukuttaa. Harmi vaan kun monet valokuvaisliikkeet eivät enää palvele kunnolla ison koon kuvaajia, koska filmien saatavuus on heikkoa (näin ainakin Suomessa).
Ei niitä isolle filmikoolle kuvaavia kameroita kannata heittää romukasalle koska ne maksoivat aikanaan paljon. Toimivat kamerat eivät ole romuja! Tosin tätähän nämä digiajan kuvaajat eivät usko. - KylläSeSiitä
Kun digikamerassa keskittyy vain M asentoon ja sen hallitsemiseen valkotasapainon kera, herkkyys, suljinaika, aukko JA SE ON SIINÄ!
Kaikki YLLÄTTÄVÄN yksinkertaista!
Samat asiat toistuvat siinä kuin vanhassa kunnon filmikamerassakin.
Tarkennuspisteiden määrä ja valotusalueen määritys siihen lisäksi niin ei oo paljoa vaadittu.
Ei oo tosiaankaan vaikeeta.
Unohda automaattiasento jos aiot jotain oppiakin.
Lisäherkkuna on HD-tason liikkuva kuva!
Ostin vuosi sitten digijärkkärin ja NYT vasta on ollut aikaa siihen tutustua. Alkuun meni mullakin pupu pöksyyn aivan outojen nappien kanssa:
Kun ottaa asian kerrallaan kokeiltavaksi niin siitä se alkaa. Koko 400-sivuista ei sisäistä kuin vähitellen vaihe vaiheelta.
Digikamera on nykyaikaa. En palaa filmeihin vaikka ne tulevatkin muotiin jossakin vaiheessa.Enkä oikein ymmärräkään niitä jotka filmiaikaan palaavat.- ei_paluuta_filmiin
"Kun digikamerassa keskittyy vain M asentoon ja sen hallitsemiseen valkotasapainon kera, herkkyys, suljinaika, aukko JA SE ON SIINÄ!"
Ei se ihan noinkaan ole. Täysmanuaalivalotus sopii lähinnä, kun kuvataan samassa valossa samaa kohdetta useampaan kertaan, valotus on automatiikalle haastava tai korjausta pitäisi laittaa yli 2EV. Tilanteen mukaan on usein fiksumpaa käyttää aukon tai valotusajan esivalintaa. Kyllä P-asennossakin hyviä ja onnistuneita kuvia saa ja aukko/aika-suhdetta voi nopeasti vaihtaa suuntaan tai toiseen. Erityisesti ulkona hyvässä valossa voi olla muutenkin järkevintä asettaa aukko jonnekin puoliväliin kuvanlaadun optimoimiseksi, joten automatiikan arvot voivat olla hyvinkin kohdillaan. Herkkyys kannattaa aina laittaa pienimpään mahdolliseen ISO-arvoon, joten sen säätäminen ei ole mielekästä puuhaa. Filmikamerassa se onnistui vain filmiä vaihtamalla, joten tässä mielessä digikamera voi tuntua monimutkaiselta. Sama koskee valkotasapainoa, jonka voi säätää kyllä myöhemminkin kohdalleen.
- Ei_paluuta_filmiin
Kyseessä on samanlainen markkinoiden synnyttämä buumi kuin se,että LP-levy on muka parempi kuin absoluuttisesti toistava CD. Se siitä.
Kyllä aikanaan filmillä tuota ISO- arvoa (silloinen ASA) pystyi muuttamaan. 400 ASA oli jo herkkä filmi ja sen pystyi prässäämään 800seen. Itse en tuota prässäystä kokeillut.
Prässääminen taisi tuottaa rakeista jälkeä?
Tuo mv-filmiaika oli kaikkiaan kauheaa vesistöjen tuhoamista. Litkut siitä vaan viemäriin...
Tutustun vasta kameraani ja siksi käytän M asentoa. Pikku hiljaa siirryn vaikka asentoon P.
ISO-arvo kannattaa pitää mahdollisimman pienenä nykyäänkin joten kannattaa haarukoida aukolla tai suljinajalla. Tuloksen näkee heti. Se on suuri etu filmiin nähden. Etuna on myös kun kaikki tiedot lasia myöden on ruudussa saatavilla.
Tämän vuoksi opettelu on "ilmaista" ja nopeaa verrattuna aikaisempaan jossa jouluna kuvatut otokset sai nähtäville vasta seuraavana vuonna. Ja moniko on laittanut oppimistarkoituksessa arvot muistiin ruutupaperille?
Siksi digikameralla oppiminen on helppoa suuresta nappulagalleriasta huolimatta.
Ja nyt sitten metsään hankikannoille reppu selässä ja kamera olalla! Repussa on kameran 400 sivuinen manuaali ja kahvit....- ei_paluuta_filmiin
En kirjoittanut tuota nimimerkin Ei_paluuta_filmiin kommenttia, mutta olen pitkälti samaa mieltä. On se M asento opetteluun varmaan ihan hyvä. "Menee selkäytimeen", että mihin suuntaan niitä arvoja on muutettava missäkin tilanteessa ja kuinka paljon. Mielestäni valotusmittaria kannattaa kuitenkin hyödyntää lähes aina, koska näyttöjen kirkkaus ja monet muutkin arvot vaihtelevat, joten jälkikäteen säätäminen ei ole ihan yksinkertaista näyttöä kalibroimatta. Tarvittaessa pitää tajuta käyttää pistemittausta tai valotuksen lukitusta erillisenä tarkennuksesta. Itse asiassa ainakin mun Canonissa on tosi hölmöä, että millään neljästä AE/AF-lukitus asetuksesta pelkästään tarkennus lukituttuisi laukaisinta puoliväliin painettaessa, mutta valotusmittaus toimisi jatkuvana.
- EI_paluuta_filmiin
Ei mustavalk.filminegoja skannerilla tehdä. Tai ehkä nykyisin?
Negan teko paperikuvuksivaatii sitä varten tehdyn laitteen, suurennuskoneen.
Ensin kehitetään negat, sitten negoista tehdään suurennuskoneella paperikuvat jotka sitten laitetaan liemiin. Kemikaalikylvyissä niihin saadaan haluttu sävykkyys. Lopuksi kuiivaus ritisevässä sähkötoimisessa rosterikuivaimessa. Lopputyönä vielä leikkaus.
Näin aikanaan tein kuvat saunassa aamukolmeen.
Oli se mielenkiintoista mutta mahdottomasti aikaa vievää. Laitekin oli jokin outo 1950- luvulta jossa yläosan lamppukupu oli pyöreä. Muistaako joku merkin?
Kun itse teki, sai halutun sävykkäitä ja kokoisia.
Ovat hyvin säilyneet muuttumattomina. - Ei_paluuta_filmiin
Tarkoitin, etta mustavalk. PAPERIKUVIA ei skannerilla tehdä
- kestääkö_saman_ajan
Minulla on vieläkin täysin toimiva 1965 vuonna ostettu mekaaninen kamera. Eli nyt se 50 vuotta vanha. Siinä ei ole mitään elektroniikkaa vaan himmennin ja suljin toimivat täysin mekaanisesti.
Luuletteko, että nämä digikamerat ja muut digilelu järjestelmät (esim. kuvatulostin) toimii tuon saman ajan 50-vuotta. Ei varmasti jo muutamassa vuodessa käyttöjärjestelmät ja sovellukset muuttuvat täysin eikä vanhoilla laitteilla tee mitään. Ne eivät kelpaa edes vaihtoonkaan koska kukaan ei niitä leluja tarvi.
Itse kuvaan vielä tuolla mekaanisella kameralla lähes päivittäin. Ja onneksi vielä saa musta/valko, värinegatiivi ja diafilmeja. Parhaat m/v negatiivikuvani vedostan vielä itse ja tässä työssä on 1970 vuonna ostettu suurennuskone.
Vähitellen alkaa risomaan se, että kaikki valokuvausliikkeet eivät enää pidä diakuvaajia kunnon asiakkaana. Ja ison kuvan negatiivifilmejä pitää hankkia Keski-Euroopasta kun täällä Suomessa niiden menekki on kuullemma liian vähäistä eli ei pidetä varastossa lainkaan. (ei siis ole palveluakaan Helsingin ulkopuolella)
Esitelkää "järkkäri" digikamera joka toimii ainakin 50-vuotta. Kyllä minulla on digikamerakin mutta pääosin vielä kuvaan filmille.
Kunnon tekniikka kestää vuosikymmenet vanhentumatta. M/V vedosteet hapottomalle paperille kestää ainakin 200-vuotta. Kestääkö digikuvat saman ajan? (tarkoitan cd/dvd digilevyjä, muistikortteja ja muistitikkuja) Epäilen vahvasti. Kuinka monta digilelu sukupolvea mahtuu 50-vuoteen?- 920
Tyypillinen laitekeskeinen filmikuvaaja. Kamerat on kameroita, ei niihin kannata liikoja kiintyä. Itse oon kaikki toimivat filmikamerani myynyt, yhtään ei kaduta. Digijärkkäri uusitaan muutaman vuoden välein, kehitys menee vielä eteenpäin toisinkuin filmivehkeillä. Kamera on mulle työkalu, ei mikään palvonnan kohde.
Ootko muuten koskaan koittanut myydä tavaraa joka ei mene kaupaksi mutta jolla on viimeinen käyttöpäivä? Minä oon, ja voin taata että ei se kovin mukavaa hommaa ole.
Filmikuvaajat vetoavat aina mustavalkokuvan säilymiseen, mutta kun aika moni haluaa kuvata väreissä niin siihen ei filmikameralla oikein paukut piisaa. Pigmenttiväreillä baryyttipaperille tulostettu kuva säilyy melko pitkään sekin.
Kannattaa hommata kunnon digi järjestelmäkamera niin on kaikki arvot kohdallaan heti http://i1124.photobucket.com/albums/l563/Toni_Smolander/Holga_zps64d9ef8a.jpg
- gmgmgm
Ei noin köykäisillä säädöillä pärjää alkuunkaan! :/
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663215
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai272273Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681849Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t281735Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161401- 281371
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61266Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja291251Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101177Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631167