Nämä ylistyssanat päivän Iltalehden nettiversiosta.
Mercedes-Benz CLS 350
Yönmusta saalistaja
Yönmusta CLS venyttelee tien laidalla kuin saalistamaan lähtevä kissaeläin. Ohikulkijoiden huomio kiintyy auton luiskaan perään ja mataliin takaikkunoihin - Jaguar... Väärin. Tämä kissaeläin on Mercedes-Benz.
Kuin venyttelevä kissaeläin - Mersun uusi saalistaja.
Mercedes-Benz CLS edustaa tähtimerkin mallistossa uutta suuntausta. Voimakkaan sulavalinjainen neliovinen coupe on jotakin muuta kuin perinteinen taksimallisto. Olkoonkin, että CLS perustuu teknisesti juuri E-sarjaan.
CLS:ssä on kuitenkin jotakin äärimmäisen kiehtovaa, jotakin, jota ei ole perus-Mersussa.
Se on se, että kerrankin Mercedes on uskaltanut tehdä kauniin, voimakaslinjaisen "tavallisen" auton ikäänkuin kaikenmaailman Jaguarien ja Maseratien haastajaksi.
Onhan jo E-sarjalainen hieno auto ajettavakseen, mutta silti...
Kun E-sarjalaisen tekniikan paketoi näihin kissamaisiin kuoriin ja muotoa kuorrutetaan vielä sopivilla namukkailla yksityiskohdilla, niin lopputulos on maistuva. Tämä ei ole ylistystä ylistyksen vuoksi vaan henkilökohtainen näkemys.
Tämä kissa sai minutkin kehräämään.
CLS:stä löytyy toki puutteita, jos sen niin haluaa nähdä. Joku voi pitää luiskaperää jopa oudon näköisenä ja - voin luvata - takapenkillä ei ole taksimatkustajille tilaa. Takapenkki onkin itse asiassa rakennettu kahdelle.
Virheistä mausteet
Mutta ehkä juuri nämä "virheet" tekevät autosta niin herkullisen.
Se ei olekaan poispilatun järkevä saksalainen auto, vaan muoto on saanut ajaa ohi.
Koeajoautoni pellin alla höpötti malliston kevyin versio eli 3,5-litrainen veekutonen. Kutosen ääneen oli jätetty mukavasti miehekäs sylinterin rummutus, jota kyllä kuuntelee ihan ilokseen.
Kun ei vertailupintaa ollut vierellä, niin tämän veekutosen sointi ja tehot osuivat hyvin kohdalleen. Jos auto kiihtyy nollasta sataan 7 sekunnissa ja huippunopeus on elektronisesti rajoitettu 250 km/h:iin niin yleensä se riittää.
Toki ymmärrän myös niitä, jotka puolitosissaan sanovat että tämä on mopomalli. V8 sen olla pitää ja asvaltti rullalle takakonttiin. Tai peräti malliston AMG-versio, jolla voisi milloin tahansa hypätä suoraan lähes mihin tahansa ratakisaan mukaan.
Mutta näissä oloissa en tuntenut tehonpuutteen tuskaa.
Veekutonen kyllä hyökkää ihan riittävästi. Yleensä 3,5 -litraista konetta ei Euroopassa sanota pieneksi koneeksi.
Kiehtovaa ajettavuutta
CLS tarjoaa kiehtovan muodon ohella erinomaisen ajettavuuden. Alusta on rakennettu ennenkaikkea mukavaksi matka-auton alustaksi. Urheiluauton kovuuteen ei ole sorruttu.
Kun ajettavuuteen yhdistää seitsenportaisen automaattivaihteiston kauniin työskentelyn, niin ajaminen on todella mukavaa.
Auton puutteet löytyvät oikeastaan sieltä tavalliselta Mercedes-puolelta. Vasemman käden monitoimiviiksi on - edelleen - järjetön. Vasemmalla kädellä on töitä niin että ranteet natkuu, mutta oikealla kädellä ei voi kuin raapia päätä. Järkeä vai?
Takavetoisuus aiheuttaa liukkaissa kulmakiihdytyksissä perän pientä heilahtelua ennen kuin ESP nappaa heilahduksen haltuun. Talven lumilla ominaisuus voimistuu, mutta tämä on kaikkien isojen takavetoisten haitta.
CLS:n 350:sen perushinta on 85 000 euroa. Käytännössä kukaan ei osta auto tällä hinnalla, vaan tällainen auto maustetaan omistajalleen sopivaksi. Lisävarustepakasta voi valita vaikka Distronic -etäisyydensäädön, Linguatronic- puheohjauksen, monitoimiohjauspyörän lämmityksen, pysäköintitutkan, ilmajousituksen, istuintuuletuksen lämmityksen lisäksi...
TEKSTI JA KUVAT
PENTTI J. RÖNKKÖ
Mercedes-Benz CLS 350
Yönmusta saalistaja
Yönmusta CLS venyttelee tien laidalla kuin saalistamaan lähtevä kissaeläin. Ohikulkijoiden huomio kiintyy auton luiskaan perään ja mataliin takaikkunoihin - Jaguar... Väärin. Tämä kissaeläin on Mercedes-Benz.
Kuin venyttelevä kissaeläin - Mersun uusi saalistaja.
Mercedes-Benz CLS edustaa tähtimerkin mallistossa uutta suuntausta. Voimakkaan sulavalinjainen neliovinen coupe on jotakin muuta kuin perinteinen taksimallisto. Olkoonkin, että CLS perustuu teknisesti juuri E-sarjaan.
CLS:ssä on kuitenkin jotakin äärimmäisen kiehtovaa, jotakin, jota ei ole perus-Mersussa.
Se on se, että kerrankin Mercedes on uskaltanut tehdä kauniin, voimakaslinjaisen "tavallisen" auton ikäänkuin kaikenmaailman Jaguarien ja Maseratien haastajaksi.
Onhan jo E-sarjalainen hieno auto ajettavakseen, mutta silti...
Kun E-sarjalaisen tekniikan paketoi näihin kissamaisiin kuoriin ja muotoa kuorrutetaan vielä sopivilla namukkailla yksityiskohdilla, niin lopputulos on maistuva. Tämä ei ole ylistystä ylistyksen vuoksi vaan henkilökohtainen näkemys.
Tämä kissa sai minutkin kehräämään.
CLS:stä löytyy toki puutteita, jos sen niin haluaa nähdä. Joku voi pitää luiskaperää jopa oudon näköisenä ja - voin luvata - takapenkillä ei ole taksimatkustajille tilaa. Takapenkki onkin itse asiassa rakennettu kahdelle.
Virheistä mausteet
Mutta ehkä juuri nämä "virheet" tekevät autosta niin herkullisen.
Se ei olekaan poispilatun järkevä saksalainen auto, vaan muoto on saanut ajaa ohi.
Koeajoautoni pellin alla höpötti malliston kevyin versio eli 3,5-litrainen veekutonen. Kutosen ääneen oli jätetty mukavasti miehekäs sylinterin rummutus, jota kyllä kuuntelee ihan ilokseen.
Kun ei vertailupintaa ollut vierellä, niin tämän veekutosen sointi ja tehot osuivat hyvin kohdalleen. Jos auto kiihtyy nollasta sataan 7 sekunnissa ja huippunopeus on elektronisesti rajoitettu 250 km/h:iin niin yleensä se riittää.
Toki ymmärrän myös niitä, jotka puolitosissaan sanovat että tämä on mopomalli. V8 sen olla pitää ja asvaltti rullalle takakonttiin. Tai peräti malliston AMG-versio, jolla voisi milloin tahansa hypätä suoraan lähes mihin tahansa ratakisaan mukaan.
Mutta näissä oloissa en tuntenut tehonpuutteen tuskaa.
Veekutonen kyllä hyökkää ihan riittävästi. Yleensä 3,5 -litraista konetta ei Euroopassa sanota pieneksi koneeksi.
Kiehtovaa ajettavuutta
CLS tarjoaa kiehtovan muodon ohella erinomaisen ajettavuuden. Alusta on rakennettu ennenkaikkea mukavaksi matka-auton alustaksi. Urheiluauton kovuuteen ei ole sorruttu.
Kun ajettavuuteen yhdistää seitsenportaisen automaattivaihteiston kauniin työskentelyn, niin ajaminen on todella mukavaa.
Auton puutteet löytyvät oikeastaan sieltä tavalliselta Mercedes-puolelta. Vasemman käden monitoimiviiksi on - edelleen - järjetön. Vasemmalla kädellä on töitä niin että ranteet natkuu, mutta oikealla kädellä ei voi kuin raapia päätä. Järkeä vai?
Takavetoisuus aiheuttaa liukkaissa kulmakiihdytyksissä perän pientä heilahtelua ennen kuin ESP nappaa heilahduksen haltuun. Talven lumilla ominaisuus voimistuu, mutta tämä on kaikkien isojen takavetoisten haitta.
CLS:n 350:sen perushinta on 85 000 euroa. Käytännössä kukaan ei osta auto tällä hinnalla, vaan tällainen auto maustetaan omistajalleen sopivaksi. Lisävarustepakasta voi valita vaikka Distronic -etäisyydensäädön, Linguatronic- puheohjauksen, monitoimiohjauspyörän lämmityksen, pysäköintitutkan, ilmajousituksen, istuintuuletuksen lämmityksen lisäksi...
TEKSTI JA KUVAT
PENTTI J. RÖNKKÖ
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.