Hei olen 20-vuotias enkä tunne oloani yhtään kotoisaksi ikäisteni seurassa. Pidän itseni kehittämisestä, keskityn uraani enkä juo kuin satunnaisesti ja silloinkin lasillisen. Tykkään jutella filosofisista kysymyksistä ja minua kiinnostaa kaikki mahdollinen älyllinen tieto, on kyse mistä tieteestä tahansa. Tunnen olevani henkisesti 40-50-vuotiaiden tasolla, koen että heidän kanssaan pystyn keskustelemaan rakentavasti. Henkilökohtaisesti aika masentavaa, että en löydä ikäisiäni ihmisiä jotka ovat samanlaisia kuin minä. En tiedä miten elää nuoruuttani, koska minua ei kiinnosta tehdä mitään mitä ikäiseni tekevät. Olen kokenut paljon elämässäni ikäisekseni ja ne kaikki ovat olleet todella rankkoja kokemuksia (psykologini vertaa minua lapsisotilaisiin, mikä on aika hämmentävää). Miten löydän rauhan itseni kanssa?
Liian vanha ikäisteni joukkoon?
pikkuvanha
10443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En pidä itseäni normaalia älykkäämpänä, monet ikäiseni ovat todella viisaita, kiinnostuksenkohteet vain erilaisia. Ystävien saaminenkaan ei ole ongelma, pystyn helposti solmimaan uusia tuttavuuksia, mutta tämän suuren tuttavajoukon keskellä tunnen itseni aika yksinäiseksi, koska meillä ei loppujenlopuksi ole paljoa yhteisiä asioita syvemmän ystävyyssuhteen rakentamiseen.
Millaisia kiinnostuksesi kohteet sitten ovat?
Moi
Sinua on varmaan sanottu pikkuvanhaksi? Niin minuakin, alle 10- vuotiaana. Jälkeenpäin ajateltuna se ei ollut oikein, koska ei kenenkään lapsen tarvitsisi olla pikkuvanha. Parasta on elää ihan vain lapsena lapsen elämää ja nuorena nuoruutta. Mutta ei se ole niin helppoa, jos on kokenut ja joutunut elämään "massan" ulkopuolella. Toivon, että eläisit nuoruuttasi niin että saisit siitä nautintoa elämääsi, ei sinun kuulu olla 40- 50- vuotiaiden tasolla.
Jos kuitenkin todella tunnet olevasi keski-ikäisten tasolla jutuissasi, luotat varmaankin aika paljon järkeen ja oletkin järkevä ihminen. On totta, että vielä moni parikymppinen on ihan lapsi, tai sanotaanko pelle silloin kun pitäisi olla jo aikuisempi ihminen. Minäkin olen kaksikymppinen, mies.
Tuollainen yksinäisyys varmasti masentaa. Jos tahdot, laitan tähän alle sähköpostiosoitteeni, jos haluat jutella.
Samoja tuntemuksia täälläkin. Ihmiset aina järjestäen luulee, että olen myös vanhempi kuin olen. Olen myös 20-vuotias. Laita s-postiasi, jos haluat jutella! Olisi kiva tutustua muihin samanhenkisiin.
Kuulostat sellaiselta tyypiltä ketä yleisesti kutsutaan "luuseriksi". Kysymys ei ole iästäsi, et vaan sovi porukkaan, eikä se tilanne muutu siitä missään vaiheessa elämääsi, vaikka vanhemmaksi tulisit edelleen olet ihan yhtä ulkopuolinen syrjitty.
Kannattaa opetella joko kestämään yksinäisyyttä, tai sitten mennä väkisin muiden joukkoon vaikka alkoholin turvin.
Minua luullaan useasti vanhemmaksi kuin olen, mikä on toisaalta aika masentavaa. Minulla ei ole ongelmia sopeutua porukkaan,en vain ole sitä tyyppiä, joka hyppää katolta, koska "yolo". Minulla on paljon ystäviä, mutta en viihdy ikäisteni seurassa. Mielipiteeni vahvistui, kun täytin 18-vuotta ja hoidin purjoavia ystäviäni kotiin melkein joka viikonloppu ja kuuntelin niitä loputtomia "ei koskaan enää"-jupinoita. Haluaisin elää nuoruutta, mutta tarkoittaako se, yltiöpäistä juomista ja seksin harrastamista ympäri kaupunkia (ja sitten kuollaan muodikkaasti nuorena AID:siin)? Vanhemmat ystäväni ovat minulle tärkeitä, enkä halua että ystävyyssuhteemme loppuu, mutta koska he ovat 40-50 -vuotiaita, elämäntilanteemme ovat hyvin erilaiset.
Kiinnostuksenkohteeni ovat musiikki ja tieteet eri muodoissa. Olen harrastanut 4-vuotta ohjattua laulamista ja kitaraa sekä viulua olen soittanut 8-vuotta.
Luuserina olo on kivaa! Jos ap on kokenut paljon asioita elämässään ei hän ole luuseri, Viisaus ja älykkyys ei tee ihmisistä luuseria (tuo kommentti saattoi tosin olla provo). Sitä paitsi, hän saattaa olla vielä jossain johtoasemassa joskus. Viisautta ja kypsyyttä tarvitaan aina. Jos hän on jo rikki miksi rikottaa itseään yhtään enempää nuorten tyhmillä tempauksilla? Ap minun mielestäni sinun pitää etsiä intohimosi ja keskittyä siihen. Oletko sellaisella alalla missä kiinnostuksenkohteesi näkyy? Jos et, niin hakeudu sellaiselle alalle. Sieltä varmasti löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät ajatuksiasi. Jos et tiedä tarkkaan mikä se on, voisitko hyödyntää aikaisempia kokemuksiasi mahdollisella urallasi esim. psykologian saralla? Siinä yhdistyy tieteet ja aijemmat kokemuksesi. Etsi asia josta nautit ja lähde kulkemaan sitä polkua. Saatat päätyä minne tahansa! Onnea etsintääsi
Tunnen aivan samoin, mutta olen pari vuotta aloittajaa vanhempi.
En ymmärrä ikäisiäni ollenkaan? Monesti omain ikäisten seurassa tuntuu että en kuulu tälle planeetalle sillä en ymmärrä miten ikäiseni toimivat tai ajattelevat.
Puhuvat vain naisista tai miehistä ja mitä teki viikonloppuna baarissa, en ymmärrä mitään siitä. Olen monesti miettinyt että olenko mieleltäni sairas vai miksi minua kiinnostaa oudot ja tylsät asiat kuten poliitiikka ja esim mitä maailmassa tapahtuu.
Tuntuu että olen myös ikäisteni seurassa jos henkilöt ovat itseäni 15 - 30 vuotta vanhempia.
vanha sielu...
Sama tunne on ollut mullakin jo pitkään, mutta mun kohdalla tämä on erityisen ristiriitaista, sillä näytän monien mielestä 10 vuotta nuoremmalta mitä olen. Yritä siinä sitten sopeutua porukkaan.