Tänä syksynä huomasin, että kauniit ruskan värit eivät ilahduttaneet. Ei minkäänlaista iloa, ei nautintoa. Aina aiemmin on syksy ollut voimaannuttavaa aikaa, olen jaksanut lähteä koiran kanssa pitkille kävelyille luontoon, paistamaan nuotiolle makkaraa ja valokuvaamaan. Siten olen saanut voimia jaksaa edes jollain tavalla työssä.
Tänä syksynä tällaista ei ole ollut. Vain sama tyhjä olo koko ajan. Kävelylenkitkin ovat pakkoa, en yhtään nauti niistä. En jaksa lähteä nuotiolle, en edes tiedä, milloin viimeksi otin valokuvia. Rakkaiden ihmisten puhelut eivät ilahduta, en jaksa keskustella. Kuuntelen kyllä ja yritän vastata, etteivät huolestuisi.
Tässäkö tämä nyt sitten oli? Tulevaisuus ei enää ole mahdollisuuksia täysi, on vain tämä päivä ja huominen ja kaikki jatkuu yhtä tyhjänä.
Tänä syksynä tällaista ei ole ollut. Vain sama tyhjä olo koko ajan. Kävelylenkitkin ovat pakkoa, en yhtään nauti niistä. En jaksa lähteä nuotiolle, en edes tiedä, milloin viimeksi otin valokuvia. Rakkaiden ihmisten puhelut eivät ilahduta, en jaksa keskustella. Kuuntelen kyllä ja yritän vastata, etteivät huolestuisi.
Tässäkö tämä nyt sitten oli? Tulevaisuus ei enää ole mahdollisuuksia täysi, on vain tämä päivä ja huominen ja kaikki jatkuu yhtä tyhjänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
masennusta on ilmeisesti....
voimaa...
Niin se on ollut aina. Oho, tulipa totuus.