Mikä on kun mikään ei tunnu omalta. En tahdo olla myyjä(kassakoneet, laskemista = paniikki), en tahdo vuorotyötä, en tahdo koskettaa ihmisiä (hoitaja, kampaaja), en tahdo että minua vahditaan liikaa.. huoh. Pidän itsenäisyydestä, mutten liiasta vastuusta, päivä työ, siisti sisätyö. Oikeesti, onko semmoista olemassakaan :D tarkoitus olisi oppisopimuskoulutus löytää, mutta tää alan löytäminen on niin vaikeaa.
Oon Parturi-kampaaja, mutta ne muistot alalta on vaan se paniikki että mikä on seuraava asiakas ja mitähän se haluaa ja pilaankohan sen hiukset! Valmistumisen jälkeen en oo töitä alalla tehnyt. Lähihoitajan ammattia oon myös kokeillut, mutta vuorotyö ei yhtään sovi mulle.
Heitellään ilmaan ammatteja, jos oon vaan unohtanut jonkun..
Oon Parturi-kampaaja, mutta ne muistot alalta on vaan se paniikki että mikä on seuraava asiakas ja mitähän se haluaa ja pilaankohan sen hiukset! Valmistumisen jälkeen en oo töitä alalla tehnyt. Lähihoitajan ammattia oon myös kokeillut, mutta vuorotyö ei yhtään sovi mulle.
Heitellään ilmaan ammatteja, jos oon vaan unohtanut jonkun..
Vastaukset 2
Vanhimmat
kerropa nyt ensin, pitääkö sen olla ammatti, johon valmistuu ammattikoulusta. Vai käykö ammattikorkeakoulu tai yliopisto?
Mitäs sanoisit kirjanpitäjän hommasta? Ei tarvitse koskea ihmisiin. Numeroita kyllä pitää sietää. Tehdään täsmällisesti ohjeen mukaan. Aina samalla tavalla. Siisti sisätyö. Työpaikkoja on.
Tai rekkakuskiksi? Saa olla paljon yksin. Vastuu rekasta ja lastin perille saattamisesta saattaa tosin painaa herkimpiä. Mutta joteskin jännä työ.
Entä puutarhuriksi? Tai toimistosiivoojaksi? Tai maalariksi? Tai...?