Ajattelin kertoa täällä erään perheen arkea. Perheessä on mies ,jolla 11-vuotias poika, nainen jolla poika 13-v ja kaksi tyttöä 8-v ja 11-v .He asuvat kaikki yhdessä. Tämä nainen, eli äitikkä perheessä kohtelee miehen lasta kuin ilmaa. Kertonut useasti ,että inhoaa miehensä poikaa. Vaatii tältä kotona erityistä siisteyttä ja osallistumista töihin. Omat lapset saavat olla kuin haluavat. Vie vain omia lapsiaan harrastamaan tai pitämään hauskaa. Ei kiitä eikä kehu poikaa koskaan. Väittää ettei voi jättää poikaa yksin kotiin(joka siis on kaikkien yhteinen koti), koska silloin tyhjenee kaapit ja lompsa.Tästä ei ole osoittanut näyttöjä. Avaimet on jo ottanut pois, ettei pääse kulkemaan miten haluaa. Nämä omatkin lapset ovat omaksuneet poikaa kohtaan ylimielisen, kylmän asenteen.Päivääkään ei mene, ettei tule sanomista miehen pojalle... Olen tässä miettinyt puuttumista asiaan. Minusta kun tuttavani ei käyttäydy aikuisen tavoin. Lapsi on lapsi, jonka pitäisi tuntea olevansa arvokas ja turvassa omassa kotonaan. Sydän itkee pojan puolesta...Oma isäkään kun ei tunnu arvostavan poikaansa, että olisi tämän puolella!
Mitä tehdä kun tuttavani on se paha äitipuoli?
Katselen sivusta...vielä!
6904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kertomasi liikutti myös minun sydäntäni, enkä voinut olla vastaamatta viestiisi..
Kunnioitan suurta sydäntäsi, jos
vain jaksat puuttua asiaan. Välittämättä,
että saisit jopa inhoa niskaasi..
Se ei ole mitään sen rinnalla kuitenkaan, mitä
ehkä tuo vielä pieni ihminen joutuu kokemaan
maailman kylmyydestä.
Suoritat aikuisen velvollisuuden, ja vielä jonain päivänä kiität epäitsekästä ratkaisuasi.
Toivotan onnea pyrkimykseesi ja muista, että tässä maailmassa sekä hyvä, että paha saavat palkkansa!
tuollainen ilkeä äitipuoli joka kohteli mua just tollein=( ja vihaan vielä tänäkin päivänä häntä.
Oma isäni ei uskaltanut puuttua koko asiaan vaikka kerroin hänelle vaikeasta tilaanteestani! eikä kyllä kukaan muukaan!=(
Minäkin sitten sain sen pahan äitipuolen. Tunsin etten millään riittänyt, mitä vain tein se ei riittänyt...kun tuli vieraita, minua ei ollut olemassa. Isäni oli onnellinen uudessa perheessään johon minä "kuuluin" viikonloppuisin. Ei hän nähnyt eikä ymmärtänyt tilannettani kerrottuanikaan. Äitipuoleni kyllä hienosti säästi ilkeät kommenttinsa hetkiin jolloin isä ei ollut paikalla.
En enää ole osa tätä arkea..
"Paha äitipuoli" sai tahtonsa läpi...
Minua ei enää ole heille... =(
sille tuttavallesi, tai isälle asiasta. Ehkä tuttavasi tai varsinkin isä, havahtuu perheen ulkopuolelta tulevaan aloitteeseen.
Auta sitä lasta, niin voit saada hänestä elinikäisen ystävän.
että ottaisit pojan äitiin yhteyttä,onko hän kykenevä huolehtimaan pojasta. Tai oletko puhunut asiasta isän kanssa. Mutta on erittäin hienoa jos pystyt ystäväsi kanssa asiasta keskustelemaan ja kertomaan mielipiteesi.
Itse olen elänyt lapsuuteni veljeni kanssa samanlaisessa tilanteessa, jossa äitipuolemme ei meistä välittänyt, ilkeili vain. Mielenterveydelle se ei ainakaan tee hyvää, ei ainakaan omalla kohdallani. Olin masentunut monta vuotta. Kyllä, lapsetkin masentuvat. Onneksi minulla ja veljelläni on maailman ihanin mummo, joka tavallaan otti äidin roolin ja välitti meistä. Ilman häntä ja muutamia rakkaita ystäviäni, en tiedä miten olisin selvinnyt kaikista piilotetuista tunnekuohuista, pettymyksen ja eriarvoisuuden tunteista. Tunne siitä, että ei edes kuulu perheeseen, oli pahin.
On siis hyvä, jos sinä yrittäisit puuttua tilanteeseen. Eikö esim. isälle voi mainita hienotunteisesti asiasta?? Isä voi nimittäin olla hiukan sokea äitipuolen käyttäytymiselle, mikäli haluaa olla mieliksi vaimolleen, kuten minun ja veljeni tapauksessa. Ulkopuolisen vihjaus saattaisi saada isän heräämään todelliseen tilanteeseen.
Olen iloinen jo siitä, että olet huolissasi tilanteesta. Toivottavasti saat rohkeutta puutua tilanteeseen jollakin tapaa ja asiat kääntyisivät parhain päin.