Kaukana alapuolella mutkitteli joen hopeinen hahmo. Hän oli seurannut sen kulkua jo kauan - veden väistämätöntä etenemistä kohti merta kuin se olisi jokin suuri kaivattu syli, jonne kaikki sateet kaipaavat takaisin.
Sumu peitti toisinaan laakson ja vanhojen kuusten latvakärjet pistivät silloin esiin kuin piikit, jotka varoittivat astumasta lähemmäksi. Joella oli oma verkkainen tahtonsa. Se kaarsi milloin länteen, milloin etelään, mutkitteli ja koversi ja sitä melkein saattoi kuulla sen viheltävän kulkiessaan kuin huoleton, rento kulkija, joka on käärinyt kartan eväidensä peitoksi.
Mutta se oli kaunis joki katsoa. Tyyni, mutta pintansa alla levoton, kuohuiksi särkyvä kun joukko kiviä, vuosien nakertamia puiden rankoja tai kapea sola eksyi sen tielle.
Hän olisi halunnut laskeutua alas vuorelta ja uittaa kättään joen virrassa, kumartua juomaan vettä, jota ei ollut vielä maistanut.
Sumu peitti toisinaan laakson ja vanhojen kuusten latvakärjet pistivät silloin esiin kuin piikit, jotka varoittivat astumasta lähemmäksi. Joella oli oma verkkainen tahtonsa. Se kaarsi milloin länteen, milloin etelään, mutkitteli ja koversi ja sitä melkein saattoi kuulla sen viheltävän kulkiessaan kuin huoleton, rento kulkija, joka on käärinyt kartan eväidensä peitoksi.
Mutta se oli kaunis joki katsoa. Tyyni, mutta pintansa alla levoton, kuohuiksi särkyvä kun joukko kiviä, vuosien nakertamia puiden rankoja tai kapea sola eksyi sen tielle.
Hän olisi halunnut laskeutua alas vuorelta ja uittaa kättään joen virrassa, kumartua juomaan vettä, jota ei ollut vielä maistanut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unohdin omistaa sen, lisätään vielä yksi rivi:
AT:lle
Hieno
Joki virtaa, joskus rauhallisemmin joskus pauhulla, kohti merta miljardeina pisaroina, missä ahti makeaa odottaa.
No Man's Land. Se tämä paikka on. Ei sillä etteivätkö sanani olisi silti tosia ja niitä tarkoittaisi.
sopii kuvaan. eihän se käynytkään niin äkkiä. tunteille ei voi asettaa aikajanaa.