Mitä hyvää masennus on sinulle tuonut ?

Kuin minun suustani. Otan toki huomioon sen seikan, että saatat tuntea minut ja sen takia aloitit tämän keskustelun.

Itse kustannan alkoholiriippuvuuteni suuri tuosta syystä, kun en tee yhtään mitään muuta. Ainoa asia, mikä saa minut poistumaan homeluukustani, on LIDL-reissu.

Hyvä kunto. Pakko lenkkeillä, jotta saa voimaa pysyä hengissä.

Nyt kun masennus on alkanut paranemaan, niin olen alkanut ymmärtämään miten tätä elämää kannattaa elää. Painaa vaa eteenpäin mitä ikinä nyt sitten tekee. Eikä jää murehtimaan mitä on jäänyt tekemättä. Tämä päivä on koko loppuelämäsi ensimmäinen päivä jne...

Masennus on tuonut minulle hyvän tekosyyn olla tekemättä mitään. Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta joten masennuksen taakse on helpompi verhoutua (ei tarvitse lähteä sosialisoimaan kun on liian uupunut).

15 18 veit sanat suustani!

Minulle masennus & ahdistus on merkinnyt elämänpituista rimpuilua niin etten uudelleen vajoais masennuspsykoosiin.
Käänsin 180 astetta kurssiani. Kun olin jo tapaturmaeläkkeellä, aloin raivokkaasti treenaamaan kotioloissa. Jäseniä murtui, mutta ne oli helppo kestää.

En ole ikinä kenenkään ns. asiantuntijan kanssa asiasta puhunut. Kikki vaan luhistui fillarilenkillä 20v sitten. Viattominkin näkemäni muuttui vaaniviksi hirviöiksi.

Pakenin kotiin, jonka onnekseni olin hankkinut työelämässä saamillani tinoilla. Muijani tunnistin. Sanoin hänelle, että nyt tarviin lepoo.

Latvainvalidieläkkeen, enää ei tarvii lähteä kuuntelemaan yhdenkään pascamulkun tai muun vainoamisia millekään työttömyystoimistojen kursseille, saatikka joihinkin pätkätyö pascaduuneihin samaan sontaan.

Kun jo sellaisena valmiiksi monin tavoin rampautuneena - itse edes tajuamatta sitä - tuli tavallaan vastentahtoisesti puoliväkisin mukaan vedettyä siihen henkiseen väkivallan kulttuuriin, ei mulla siellä ainakaan ollut juuri koskaan mikään hyvä olla, itse asiassa voin erittäin huonosti suurimman osan aikaa niissä ollessani.

Se, että ei enää tarvitse semmoisessa tilassa, pahoinvoivana monin tavoin lähteä vielä saamaan niskaansa sitä henkistä väkivaltaa siihen lisäksi, koska se ei todellakaan ainakaan muuttanut asioita kohdallani mitenkään parempaan suuntaan.

Masennus tai loppuun palaminen oikeastaan... mitä hyvää, rahat pienennettiin, jouduin toimeentuloasiakkaaksi, pakotettiin kouluun ja sain lapselle hoitajan silloin tällöin että saan omaa aikaa, mutta ei o rahaa mennä mihinkään, joten en tarvi sitä hoitajaakaan. Mutta hyvä et pääsin kouluun vaikka matkat syö niin paljon ettei itse saa ruokaa, on ainakin vaihtelua.

Saa ottaa rennosti kun ei tarvitse koskaan tehdä mitään, sairaslomalla ikuisesti :)