puutteessa elävät, mitäs sanotte

Meillä on sentään joskus, todella harvoin seksiä ja vain minun aloitteesta. Tyhjiksi jääneitä aloitteita taas lukematon määrä. Muuta läheisyyttä kyllä on, tai oli. Kesällä päätin, että olkoon. En halaile, suutele yms. Nyt rouva on alkanut ihmetellä miksi. Annan samanlaisia ympäripyöreitä ja tyhmiä syitä, joita olen itse pitkään kuunnellut. En jaksa edes enää välittää, että erotaanko vai ei mutta päätökseni jälkeen olen huomannut, että vaimo kiinnostaa päivä päivältä vähemmän.

36v mies, pian 10v aviossa, 2 lasta ja 2 vuotta ilman seksiä. Yritin kannustaa, yritin ymmärtää, annoin aikaa, olin hiljaa, pidin meteliä. Lopulta ilmoitin että ero tai lupa käydä vieraissa. Nyt käydään vieraissa. Lapset pitää yhdessä, kavereina asutaan, mutta erohan tästä tulee kun lapset kasvaa, sen kumpikin tietää.
Ihan hyvä olla kuitenkin nyt näin. Epäilen vaimoni olevan aseksuaali, haluaisi että pystyisi seksiin minun vuokseni, muta tämä lähtökohta on ihan väärä, ei sitä kuitenkaan itse oikein tunnu ymmärtävän.

Minulla kilpirauhasen vajaatoiminta nollasi ennen niin voimakkaan libidon. Aloitin lääkkeet ja nyt taas saan orgasmeja jo pelkästä seksin ajattelemisesta!!!

Joskus siis hormonihäiriöt vie halut ja tuntoaistitkin, samoin vitamiinien puute.
Kipuja voi aiheuttaa e. endometrioosi.

Olisi vaikeaa elää täysin seksittömässä suhteessa kun itse haluaisi, puute sekoittaisi ajatukset ja työn teon. Myös tämä tilanteeni on hankala, haluaisin (vain) erään tietyn ukkomiehen kanssa, mutta en voi kysyä.

Toisaalta ainahan voi puuhailla itsekseen jos joutuu elämään seksittömässä suhteessa.

Se ei tule olemaan mikään pitkän aikavälin ratkaisu, believe me....

Ihmisen perustarve on olla kosketuksessa ja sen laiminlyönti pistää pään sekaisin.
Ennemmin tai myöhemmin. Toisilla tämä tarve on suurempi, toisilla pienempi.

Heitän tähän jatkoksi, onko parisuhteessa olevalla ja seksin pelkästään omalla päätöksellä lopettaneella oikeus olla mustasukkainen jos puoliso käy vieraissa....?

Jotkut pariskunnathan sopivat luvallisista syrjähypyistä/ rakastajasta. Sopisi hyvin ratkaisuksi seksittömään suhteeseen? Voi kyllä käydä henkisesti raskaaksi tuollainenkin. Harva suostuu?

Oli syyt mitkä hyvänsä, mutta kuitenkin miehesi joutuu olemaan ilman seksiä.
En tiedä miten seksuaalinen miehesi on ja paljonko omaa puutettaan sinulle näyttää.
Tilanne on kuitenkin teillä eri koska itse olet halunnut yrittää ja haluat miehesi läheisyyttä kivuista huolimatta, eli läheisyyttä on kuitekin varmaan muutenkin kuin pelkkä penetraatio. Se on näin miehenä kyllä ihan eri kuin se että nainen vain lopettaa seksin ja muun intiimin lheisyyden, kun ei omia haluja ole.

Ei tietenkään ole oikein ryhtyä seksiin vain toisen halujen vuoksi, jos se on itsellä täysin vastenmielistä ja vaivailloista.
Mutta ei ole myöskään oikein puolisoa kohtaan todeta vain että ei kiinnosta en halua edes hakea ratakisua tähän. Olen tyytyväinen, kidu sinä siinä "muka puutteinesi". Jos ieraisiin lähdet kostan verisesti ja vien mennessäni puolet kaikesta....

TOSI Kamalaa elää seksittömässä suhteessa!! Mies ei vain halua,10-v aikana alle 10 kertaa;( eli välillä näinkin päin että naisena saa puutteessa elellä...,ja vieraissa hän ei käy ja takuulla ei tumputakkaan,ei vaan tarvitse seksiä ja läheisyyttä.tämä johtaa väkisinkin eroon jossainvaiheessa...ja joku varmasti miettii että minkäköhänlainen nainen sitten on,no kaunis ja hyväkroppainen ainakin useimmille kelpaisi...,ulkoisessa olemuksessa ei pitäisi olla vikaa.kaikilla ei vaan ne seksihalut kohtaa valitettavasti!!

Täällä on yksi josta tuntuu pahalta elää seksittömässä suhteessa. Olen päälle kolmekymppinen mies ja seksin lisäksi kun ei ole suhteessa sitä läheisyyttäkään. Viiimeksi kun kysyin, että saisinko hetkeksi tulla lähelle (laskea pään syliin vähäksi aikaa) niin ei kun hän kuuntelee nyt musiikkia. Vaikka oli sitä ennen kuunnellut musiikkia koko päivän. Ei sitten kuunnellutkaan vaan meni nukkumaan.

Tuo oli vain yksi esimerkki siitä miten jatkuvasti tulen torjutuksi. Mulla on kuitenkin seksuaaliset halut ja suuri läheisyyden kaipuu. Mutta kun en saa kumpaakaan. Tuntuu sisällä niin pahalta kun aina tulee torjutuksi. Olen yrittänyt ymmärtää ja antaa aikaa, mutta kaipaan niin seksiä kuin läheisyyttäkin.

Ja sitä tuntee sitten itsensä niin riittämättömäksi ja jollakin tavalla myös vastenmieliseksi. Tulee ajateltua, että olenko tosiaan niin iljettävä ettei mun lähellä halua olla. Mä haluaisin vielä lapsen/lapsiakin joskus. Olen taistellut sitä halua vastaan, että hakisin seksiä ja läheisyyttä jostakin toisaalta. Välillä kiusaus on suurempi ja välillä pienempi. Niinä hetkinä suurempi kun olen turhautunut siihen etten saa minkäänlaista läheisyyttä ja tuntenut itseni loukatuksi.

Hän vaan sanoo ettei rupea mihinkään sellaiseen mitä ei halua. Ymmärrän, mutta miksi hän sitten suhteen alussa kuitenkin oli hyvinkin halukas ja vielä kosi ja halusi mun kanssa kihloihin. Ja kihloihin kun mentiin niin ei kauan kestänyt kun läheisyys ja seksi loppui tyystin ja ei enää kuulemma tiedä haluaako seksiä milloin jos koskaan.

Pahalta tää kyllä tuntuu. On sellainen petetty olo ja jollakin tavalla sydän särkynyt siihen kun aina tulee torjutuksi. Ja kun kaipaa läheisyyttä niin sitä ei saa. Ja ilman seksiä tuntuu jotenkin kuin osa sellaista tervettä elämänvoimaa olisi kuollut pois.

Kun en vaan tiedä yhtään mitä tehdä...

Moi!


Koskettava tarina nja niin tuttu. Olen 35v mies vastaavassa tilanteessa.
Sillä erotuksella että minulla on 2 lasta ja iso asuntolaina ja tämä kaverisuhde on jatkunut pitkään. Kokonaan ilman seksiä ja kunnollista naisenpuolelta tapahtuva aloitteellista läheisyyttä yli 3 vuotta.

Satunnainen seksi ei tule koskaan korvaamaan sitä, että asut naisen kanssa joka haluaa sinut ja pystyy sen myös osoittamaan sponttaanisti. Usko pois, olen kokeillut sitäkin, monesti...

"Kollegan" neuvo sinulle, pysähdy heti miettimään, mitä sinä itse haluat jatkolta.
Sanoisin että lähdet juoksemaan kun vielä voit. Halut eivät tule koskaan palaamaan....

uteliaisuudesta neuvoillesi kulissi-isä;miten itse elät tätänykyä? jatkuuko kamala tunteeton elämäsi vai otitko itse neuvosta vaarin?
terv.samassa tilanteessa samanikäinen nainen täällä rohkeutta keräilee...

Hei vaan!

Jatkuu edelleen elo kaverisuhteessa. Olen sen verran vissiin perinteisten perhearvojen kannattajan lisäksi masokisti, että olen vakaasti päättänyt "saatella" lapset vielä vanhemmiksi ennenkuin nostan kytkintä ja "shit hits the fan". Lisäksi vaimoni on niin pienituloinen, että hänen mahdollisuutensa selviytyä omassa taloudessa ovat rajoitetut. Lapset ovat reilusti alle kouluikäisiä kumpikin, nuorimmaisen ollessa se "selibaattimittari", joka ikävästi muistuttaa tauon pituudesta. Muuten kyllä rakastan lapsiani yli kaiken, ja en pysty näkemään itseäni minään viikonloppuisänä, en koskaan...

Suurimpana ongelmana on rakkaus, jossain sisällä rakastan edelleen tätä naista, naista jonka olen alttarille taluttanu, jonka kanssa halusin lapsia, jonka kanssa rakensin kodin, naista joka kääntää minulle selkänsä joka ilta yhteisessä sängyssä. On se kovaa henkisesti, en kiellä ja en kehota kokeilemaan jos ei suhteessa ole mitään oikeasti kiinnittävää Tämän vuoksi on pitänyt käydä arvottamassa itseään vieraassa sängyssä monta kertaa.

Tässä kun vähän kesken matkan hyppäsin mukaan keskusteluun, niin täytyy nyt mainita, että ongelma on tietysti tiedostettu jo vuosia sitten. Apua on haettu, itse olen kokeillut ihan kaikkea. En ole halunnutkaan koskaan olla painostava suhteessa, alussa toki paloi hihat asian kanssa, mutta ei tarvi olla kovin fiksu huomatakseen paljonko apua oli huutamisesta ja vittuilusta. Olen sanonut, että en itse tee enää koskaan aloitetta kymmenien/satojen suorien torjumisien jälkeen.
Olen pytänyt lupaa käydä vieraissa ja oikeastaan sellaisen olen saanutkin. Nainenkin on siis tavallaan aluovuttanut...
Mutta kuten sanoin en ole mikään "panokone", jolle vain se penetraation puute olisi ongelma, olisipa asia niin simppeli. Mutta kun olen sen tyyppinen mies, joka haluaisi nauttia parisuhteesta ja naisestaan kaikilla aisteilla. Herätä viikonloppuaamuna katsomaan, kun toinen vielä nukkuu. Myöhästyä töistä kun puoliso on vielä vetänyt takaisin sänkyyn jne jne... Tälläistä onnea ei minulle tässä suhteessa ole suotu kuin alkuvuosina.
Pidän kyllä yhteisestä elämästämme, joskin suuri osa on jo kuollut pois kaiken intiimin loputtua. Nainen ei siis itsekään tiedä syitä haluttomuuteensa, on käynyt gynellä kokeissa, sai järkytyksekseni mielialalääkkeet. Joita en kuitenkaan antanut hänen syödä, kun ei todellakaan ole masentunut tms.

En ole niin pessimisti joka ajattelisi elämänsä menevän hukkaan huonossa suhteessa. Elämässä minulla menee ihan loistavasti muuten ja kuten sanoin lapset on mulle tärkeintä nyt. Mutta jos lapset puuttuisivat niin tämä juttu olisi jo ohi.

Miksi keräät rohkeutta? Onko sinulla lapsia ja minkälainen historia teillä on takana? Voidaan jatkaa vaikka sähköpostilla jos haluat, tekis varmaan ihan hyvää kirjoittaa itellekkin?

[email protected] jos haluat kirjoittaa....

Hei,

Meillä aivan samanlainen tarina,alle kouluikäisiä lapsia ja nuorin todellakin se selibaattimittari!! Itsellä lapset ovat juurikin ja ainoastaan se mikä enää pitää yhdessä.Yhteiseloa on takana yli 10 vuotta ja auntolainatkin joo yhteisenä taakkana.Hetken jo epäilin olisiko oma mieheni kirjoittanut ylläolevan,niin samanlainen tarina..mutta lääkäri ja masennus jutut erottavat toisistaan.Itse en ole vieraisiin lähtenyt- vielä,jatkuvasti kyllä mielessä väkisinkin,himothan ne on hiirelläkin,mutta kynnys on kova,moraali on korkea ja ei oikein osaisikaan lähteä..tiedä sitten sopivan tilaisuuden tullen...mutta mutta rohkeutta siis keräilen tekemään kaikille oikean päätöksen suhteen jatkumisesta.Eihän se ole lapsillekkaan hyvää esimerkkiä nähdä "kuollut parisuhde"..oppivatko itse antamaan lämpöä ja läheisyyttä puolisolleen aikuisina kun eivät näe sitä kotonaan vanhemmiltakaan...oikean ja paremman vaihtoehdon löytymisen kanssa kamppailen päivittäin...mikä onkaan loppujenlopuksi parasta lapsille,erota/muuttaa vai ei,itseni voin asettaa toiselle sijalle jos näin olisi heille paras jatkaa...

Aika samaa polkua ollaan näemmä kuljettu. Eikä me varmaan ainoita olla, valitettavasti.

Olen itse muuten miettinyt juuri samaa, että miltä tämä kuollut ja melko tunteettoman oloinen parisuhde näyttää lapsien silmin. Ja minkälainen vaikutus siitä heihin jää?
Vaimo on nimittäin vähän samanlaisen suhteen hedelmä. Appivanhempani ovat edelleen naimisissa, mutta eipä heidänkään välillä ole yhtään mitään lämpöä näkyvissä.

Oletko ilmaissut huolesi ja harmisi tähän selibaattiin? Kummanpuolelta seksittömyys pääosin johtuu? Tai läheisyys ylipäätään, kummalle on vaikeampaa tehdä aloite vaikka ihan perus halaamisesta?

Jos kumppanisi lämpenisi uudelleen läheisyydelle niin mitä arvioit syttyisikö sinunkin liekkisi uudelleen?

Meillä on alunalkaen olleet erillaiset läheisyystarpeet, olen kokenut että tunteita pääsen(pääsin) käyttämään ja näyttämään vain pintaraapaisunverran, ja olen totisesti ilmaissut useita vuosia "hätäni"ja lähestymisyrityksiä tehnyt niiiiin paljon etten enää alennu tulla torjutuksi-ikinä! Milloin oli elokuva kesken tai tuli kuuma kun olin lähellä tai ei vain osannut tehdä elettäkään vaikka kainaloon yritin ängetä. .
Meinasin sulta kysyä just tota mitä kysyit viimeiseksi,ja mun vastaus on että oon jo erkaantunu lasteni isästä niin fyysisesti kuin henkisestikkin että ikään kuin ajatuksissani jo siirtynyt eteenpäin tästä suhteesta, Arvostus on myös mennyt ja se on siinä sitten..kun tarpeeksi paljon hakkaa päätä seinään jossain vaiheessa osaa antaa vaan olla ja paluuta ei ole. Mites itse? Tokenisikohan teidän suhde?

No jos omaa suhdetta lähtee ihan alusta purkamaan niin tottakai sitä humaa ja kuumaa oli riittämiin ja ylikin. Haikeudella muistelen niitä alkuaikojen kesämökkireissuja, kun peittoheilua todella tiheästi...

Toisaalta tämän seksin ohella näin jälkiviisaana vaimolta on puuttunut ehkä vähän aina se oma-aloitteinen läheisyys ja se että hän olisi esim. juossut kaulaan kun tulen töistä tai vastavaa spontaania. Itse olin suhteen alussa mieheksi varsin tunteellinen, mitä en kyllä normaalisti ole. Olin todellakin rakastunut korviani myöten ja halusin sen myös näyttää.
Nyt tilanne on tietysti jotain ihan muuta. Sama fiilis täälä, en halua tulla enää torjutuksi. Se tuntuu nyttemmin jotenkin niin alentavalta.
Just sama meillä, aina joku tyhmä tekosyy tuli vaimon suusta, menkat tulossa(nuorempana just silloin panetti), väsyttää, en oo käynyt suihkussa ja ties mitä... Olen kyllä sanonut joskus että miksi et sano suoraan ettei sua vaan huvita...

Nyt tietysti tämä on päivänselvää kummallekkin, minua haluttaa ja vaimoa ei vois vähempää kiinnostaa. Arvostus myös on kadonnut se on ihan totta. Itse en ole jättäytynyt mistään suhten osa-alueesta ulkopuolelle tai sanoutunut irti mistään. Sen vuoksi toisen kylmä toteamus lopettaa seksi vituttaa melkoisesti.

Ja kun se eron aika tulee niin minä olen se mulkku joka hajotti perheen. Olenkin mietinyt mitä sanoisin varsinkin appivanhemmille tyttären seksuaalisuudesta. Jos homma menee likaiseksi en epäröi hetkeäkään ottaa asiaa puheeksi.

Olen minäkin tietysti erkaantunu joo, joku pieni liekki on mun sisällä edelleen ja vähän itseltäkin salaa toivon, että tämä seksijuttukin saataisiin kuntoon. Suhde meillä on muuten varsin hyvä edelleen ja ainut kitka välillämme koskaan on ollut seksi/erilaiset halut.
Jos vielä tapella pitäisi taajaan niin olisin varmaan vielä enemmän kenkä ovenvälissä lähdössä, tai jo lähtenyt.
Mutta kyllä se uudelleen "rakastuminen" tulisi olemaan kivuliasta ja vaikeaa. Miten antaa toiselle avosylin uusi mahdollisuus, kun on vuosia repinyt omaa sydäntään ja minuuttaan hajalle pala kerrallaan. Tarttuisin ehdoitta siihen tilaisuuteen, mutta helppoa se ei tulisi olemaan.

Tätä on kuitenkin jatkunut niin pitkään, että mahdollisuudet palata "normaaliin" kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen on varmaan turhaa haihattelua.

Hämmentävän samanlaiset tarinat meillä on. Tsemppiä sinulle, mitä sitten valitsetkaan!

Mun neuvo sulle ois että jos se pienikin liekki vielä kytee jossain niin koita/koittakaa ihmeessä vielä jotain! Näytä nämä kirjoitukset hänelle? Tuskin ainakaan häviät mitään..?
Kerro aivan suoraan missä mennään ja mihin tullaan jos homma ei muutu..?
kirjoituksestasi mielestäni näkee ettet ole kuitenkaan ihan vielä täysin luovuttanut.Oletteko yhdessä käyneet keskustelemassa ongelmista parisuhdeneuvojalla? Oletteko sulkeneet pois jo kaikki mahdolliset "oikeat"syyt vaimosi haluttomuuteen? Mitä jos hän onkin vain väsynyt,pikkulapsi aika on rankkaa,saako hän nukkua tarpeeksi?
Teettekö yhdessä mitään/onko teillä ykahdenkeskistä aikaa?

Eipä ole näissä teksteissä oikeastaan mitään, mitä en ole hänelle sanonut.
Vuosienvarrella olen toki patistanut hänet jo gynekologille, neuvolassa on asiasta puhuttu, verikokeista on seulottu kilpirauhasen vajaatoiminnta ja ties mitä. Vaimo itsekkin on monesti sanonut että haluaisi niin että seksi toimisi, mutta hänellä itseläänkään ei ole hajuakaan missä on vika.

Toki voin avautua ruusu suussa ja saada ehkä kerran taas säälistä, mutta ei se koko tilannetta korjaa. Olen edelleen sitä mieltä että naisen pillu ei kostu tiskaamalla, imuroimalla ja lapsia hoitamalla. Toki aikoinaan tuli sanottua todella pahastikkin tuohduksissaan, mutta nyt olen aika hyvin pystynyt jättämään sen kaiken sivummalle. En kuolaa muita naisia, en hauku ja säti tästä asiasta kokoajan. En ole koskaan ollut väkivaltainen tai hyökkäävä häntä kohtaan.

Tietää täsmälleen että ero on enemmän kuin mahdollinen, myös hänen toive on pitää perhe koossa kunnes lapset vähän varttuu. Valitettavasti on erolla tullut uhattuakin joskus.

Olen monesti suunnitellut, että saisin hänet lähtemään suoraan seksuaaliterapeutille. Parisuhdeterapeutti menisi ehkä hukkaan, koska mitäään parisuhteellista vaivaa tässä ei ole. Varmasti tuo terapeutille vienti onnistuisikin. Lähellämme ei ole käytössä KELAn korvaukset mahdollistavaa seks.terapeuttia johon pääsisi lähetteellä.
Omasta kukkarosta tämä lohkaisisi melkoisen siivun kuukausittain. Ja mikään kuukauden pikakurssihan se ei koskaan ole, vaan voi mennä vuosi parikin ja tuloksista ei mitään takeita. Onnistuessaan sen arvo olisi kuitenkin mittaamaton ja se houkuttelee kyllä. Ehkä sitä vielä kokeillaan, mene ja tiedä....

Saan kyllä hänet edelleen nauramaan ja helposti viiihdymme hyvin yhdessä. Vapaa-aikaa on aika normaalisti tämänikäiselle perheelle. Mutta heti jos homma alkaa "tuoksahtaa" seksiltä, niin tilanne jäätyy totaalisesti. Saan kyllä kaapata hänet kainaloon jos haluan ja pyrin korostamaan että tässä ei ole mitään yritystä mihinkään. Mutta minulle se on äärimmäisen raastavaa, tietysti toivon että asia johtais toiseen, joka kerta....

On tämä kummallinen tilanne, kun sitä tässä kirjoittaen pohtii itsekkin.

Mitäs jos sun vaimolla onkin toinen? eikä siksi halua..
mitä tekisit jos saisit tietää?
Itse välillä jopa toivon että se olisi syy ja saisin tietää,sitten olisi joku "oikea"syy ainakin....

Aika tiiviisti olllaan yhdessä ja normi arki kiinnittä kumpaakin niin paljon, että ei ainakaan päivittäisten panemisten takai kotiseksi jäädä väliin.

Tietysti jos on ihastunut/rakastunut toiseen ja sydän olis jo muualla myös niin on ihan mahdollista. Mutta erittäin epätodennäköistä.

Sama on mullakin ollut mielessä, vuoroin se että ite jäisin kiinni tai sit se että vaimosta löytyis jotain isompaa aihetta eroon.

Tutulta kuulostaa kertomuksenne. Itse en ole enää yli kymmeneen vuoteen saanut kokea olevani seksuaalisesti haluttava. Kumppanikin on välillä vaihtunut, mutta eipä se pidemmän päälle ole tilannetta korjannut...torjunnan tavat vain vaihdelleet tylystä hienovaraisempaan. En mielestäni ole mikään kyltymätön seksihullu, kerta viikossa rakastelua - tai edes joka toinen viikko riittäisi minulle vallan hyvin. Mutta sekin on näköjään nykymiehiltä liikaa pyydetty. Roskaruoka, kännykkäsäteily...mikä ihme teidät miehet kuohitsee ennen aikojaan.

Ikää minulla on kohta 45, joten muusta en enää jaksa haaveilla kuin siitä että "mummotauti" tulisi ja runtelisi ruumiini niin että häviäisivät viimeisetkin eroottiset ajatukset pääkopassa. Kaipaisin jo niin pois tästä haluavasta ja tuntevasta ruumiista seesteiseen ja ei- seksuaaliseen vanhan ihmisen elämään...

voi älä nyt vielä heitä hanskoja tiskiin,kun en minäkään tulevaisuuden suhteen! kyllä me vielä sopivat miehet löydetään ja ne saavatkin nauttia sitten oikein olantakaa kaikki menetetyt vuodet!-onnenpekat,eikös juu;)

Ei, munan perässä en lähde enää miestä vaihtamaan. En jaksa. Elellään tämän nykyisen kanssa niin kauan kuin luoja suo...hyvä, kunnollinen ja rakastava mies tämä muuten on vaikka pillua pelkääkin.

Tuo on kyllä aika synkkää kun ei koe juuri tuota että olisi haluttu. Ehkä jollain tapa se on vielä kovempi isku kuins e että ei vain saisi seksiä. Mutta kun toinen kääntää selkäsnä ihan totaalisesti läheisyydelle, siis intiimille läheisyydelle. Just sille mitä mikä erottaa vaikka työkaverinaisen ja oman vaimon. Tai siis normaalisti erottais....

Synkkää on, en minäkään pelkän pillun takia lähtisi muijaa vaihtamaan. Hintalappuakin sille tulisi tällähetkellä lähes 200 000 e euroa...

Ai=? Puutteessa oot ja seurustelet (vielä?) ... sääliksi käy x)

Tässä oli kerrankin viestiketju minkä jaksoi lukea jokaista kommenttia myöten. "Kiva" tietää etten ole vastaavanlaisten ongelmien kanssa yksin. Sen enempää en ala asiaa ruotia kun tämä nimimerkki kulissi-isä sai kirjoitettua enemmän kuin hyvin asiat mitkä minuakin kaivaa, en vaan ole osannut tunteitani sanoiksi purkaa. Pysytään vahvoina vaikka välillä pahalta tuntuukin. :)

Lukiessani näitä kirjoituksia usein olen ihmetellyt, että olisikohan uuden deittipalstan paikka, jossa voisi hakea ihan fyysaistä suhdetta eli kumppania, jonka kanssa voisi tapailla esim. joka toinen viikko ja rakastella ja täyttää molempien tarpeet ilman syvempiä sitoumuksia, jos ei tosiaankaan halua harkita eroa eri syistä... Itse voisin hyvin tutustua naiseen jolla on samankaltaiset tarpeet mutta ei halua erota...
nimim. Tapsa48v

Mainio ketju ja kuten joku sanoikin...jaksoi lukea kaikki kommentit!Oma tarinani on outo ja hieman hävettääkin rutista kun teillä muilla niin pitkät suhteet takana ja sinnittelette vain...olen 35 vuotias nainen ja ollut suhteessa 3,5 vuotta..kaikessa mahdottomuudessaan suhde on voimissaan eikä minullakaan ole haluja erota, naimisissa jo ollaan ja nyt uusperheen tuorein käärö vieressä tuhisee. Omat lapseni ovat jo isoja koululaisia ja mieheni lapset myös. Tämä pieni on nyt ihaninta mitä suhteessamme ikinä on tapahtunut ja rakastamme lasta ehdoitta. Mutta suhteemme on kylmä. Kuollut. Tunteeton. Seksitön. Hellyyttä ei ole. Olen aina ollut superseksuaalinen ja innokas kokeilemaan uutta,haluan suudella tunteja,hieroa,nauttia,ottaa ja antaa..kaikkea sellasta...you know ;) suhteemme alussa meni pari kuukautta ihanasti,mies oli hyvin varautunut ja seksihistoria tylsä ja kaikinpuolin vaatimattomampi kuin omani. Ajattelin opettaa ja kouluttaa tästä muuten niin ihanasta miehestä itselleni ihanan rakastajan. Aikaa kului ja seksi väheni. Mies oli väsynyt tai kipeä töistä..kerran avauduin ja kysyin että eikö mies haluakaan enää minua ja tämä kertoi että ei halua seksiä niin paljon ja ensimmäiset kk olivat kuulemma hänelle vaikeat. Olin jo kiintynyt mieheen ja olimme hankkineet talon. Totuus haluttomuudesta tuntui pahalts mutta ajattelin että totun ja sopeudun. Se on ollut vaikeaa...masturboin usein ja haaveilen naapurista ja posteljoonista...en silti halua pettää...emme koskaan suutele tai muutenkaan juuri koske toisiimme ja se rikkoo minua sisältäpäin :/

Sama täällä, nainen olen ja seksin/läheisyyden puutteessa. Miestä ei näy enää läheisyys kiinnostavan kanssani, yli kahdeksan vuotta yhteiseloa takana. Tuntuu todella epäreilulta että toinen kääntää vain selän minulle ja tarpeilleni. Ihoni oikein huutaa kosketusta mutta en sitä saa.... :(. Tunnen olevani seksuaalisesti parhaassa iässä (40v.) ja nautin seksistä.. tai nauttisin jos sitä olisi. Menen ihan hukkaan tuollaisen miehen kanssa.

Taidan hänen silmissään olla jo olla "menneen talven lumia" ja miehellä on jo verkot vesillä ja uutta putkeen.... ties vaikka olis jo joku odottelemassa nurkan takana.
Mutta parempi sitten niin koska seksittömässä suhteessa en ala kärvistelemään, ihan sama mitkä asiat muuttuvat ympärillä. Meilläkin on pieni lapsi yhdessä mutta kulisseja en ala ylläpitämään jos kaikki on väliltämme kuollut.

Olen 55v mies. Vaimoni on kiduttanut minua 30v liittomme aikana hurjasti. kerran tai hän suostuu sexiin ja siihenkin tuntuuu että teeskentelee koska on sanonut 10v liittomme kestettyä ettei pidä koko seksiä kiinnostavana ollenkaan. En ole pettänyt ja on on mitta niin täynnä kuin vain voi olla. elämää olisi vielä ja tahtoisin sen olevan hauskaa eikä tappavaa. Asiasta itkien hänelle puhuin kun hän huomasi miten joku asia oli minut tehnyt hiljaiseksi. Oli pakko purkaa kaikki loukaavat sanat joita on kyllä tullut. Samoin hän sanoi että sama linja jatkuu, hän ei ala siihen mikä ei kiinnosta. Teenkö väärin jos hankin jostain salasuhteen. ? Hankin sen nyt kuitenkin vaikka ero tulisikin. Olen niin murtunut.

Mittani on täynnä pihtaavaa äijää.
Haenko seksini taas muualta.

Seksistä tai sen puutteesta tehdään syntipukki kaikkeen. Seksihulluus tappaa avioliitot ja parisuhteet. Jokaiselle voi eteen tulla tilanne jolloin seksi ei pelaa joko väliaikaisesti tai enää koskaan. Hänellekin joka lähtee seksisuhteen perään. Hänkin voi jäädä yksin kuin nalli kalliolle kun alussa seksi onnistuu mutta myöhemmin tulee ongelmia. Osalle seksi on kokonaan menettänyt merkityksensä, mutta osalle se on addiktoitunut tapaa elää. Heikkoja ressukoita ovat ne salaa pettävät jotka ei eroa, vaikka on ulkopuolinen seksisuhde.

Mun mies on mukava mies mutta istuu mieluimmin miesten kanssa kaljalla ja väsyttää itsensä miesten kanssa urheilemalla neljä kertaa viikossa. Kotona ollessaan se rentoutuu ja istuu koneella tai räplää puhelintaan ja olen sille naisena näkymätön. Puuhailen omiani jotta mies saa sen vapautensa mennä harrastuksiinsa ja olla kavereidensa kanssa koska selkeästi se on se mikä tekee sen onnelliseksi. Joskus se vähän kaljapäissään tai aamulla ennen töihinlähtöä lähestyy ja odottaa että olisin valmis pikasessioon. Ihmettelee kun olen etääntynyt eikä kysymys ole todellakaan minun kohdallani halun puutteesta vaan siitä ettei se enään tuo minulle sitä tunnetta että mies minua haluaisi vaan hän haluaa purkaa lähinnä omat paineensa. Siinä minun paikallani voisi olla silloin kuka tahansa.

Jos toinen haluaa joka päivä ja toinen kerran viikossa, niin olisiko oikeudenmukainen kompromissi ja tasapuolista 3,5 päivän välein? Tai sitten toinen antaa puutteessa elävälle oikeuden helpotukseen muualla. Seksihän on perustarve, ja sen puute kärsimystä. Kaiken lisäksi tämän kärsimyksen helpottaminen ei vaadi suhteessa paljon, vain joitakin kymmeniä minuutteja laatuaikaa. Liikaa vaadittu?

Moikka taas pitkästä aikaa. Huomasin vanhan aiheen nousseen pintaan ja mielenkiinnolla luin uudet postit. Kummallisen yleinen juttu nykyään tämä seksuaalinen/eroottinen eripura parisuhteessa. Ihan kumminpäin tahansa, miehen tai naisen suunnasta haluttomuutta katsottaessa.

Oikeassa näyin olevan aiemmin sen suhteen, että haluttomuus ei yhtäkkiä katoa. Oma tilanteeni on kotona täysin sama, siis fyysisesti. Henkisesti voimme paljon paremmin, olen lopettanut suhteen ajattelemisen ja vain elänyt ja nauttinut perheestä ja varsinkin leikki-ikäisistä lapsistamme. Ratkaisu tuntuu kokonaisudessaan oikealta, mutta kyllä siirrän vääjäämätöntä kokoajan ja mielessä kytee alati mistä kaikesta jään paitsi uhratessani perheen yhdessä pitämiseen.

Olemme aloittamassa terapiaa uudelleen, johon myös minä osallistun. Haluan tuoda sielä omia näkokulmiani esiin ja varmistaa että vaimo ihan oikeasti ymmärtää mistä tässä on kyse ja että olen kuoleman vakavissani että ero tulee ennemmin tai myöhemmin.

Mutta sellaisia kuulumisia, ei mitään uutta siis länsi-rintamalla...
Vieraissa olen käynyt joo, en niistä ilmoittele vaimolle mitään.
Tokikin nuo vieraaseen sänkyyn hyppimiset ovat vähentyneet, kun ei niisät oikeasti ole kuin hetkellinen apu siihen mitä oikeasti haen....
Ei ehkä yllätä ketään, mutta 2/3 näistä "kanssapettäjä" naisista on myös tahoillaan naimisissa ja pahassa puutteessa. Yksi sai avioliittonsa ensimmäisen niska/hartia hieronnan vieraassa sängyssä, ihmettelin suuresti, vaikka minulle tälläinen koskettelu ja läheisyys olis ihan luonnollista....

Joku kysyikin minkälaista seksiä harrastamme.... ihan tavallista, ja ihan kaikkea mitä nyt normaalistikkin. En ole rajannut suutelua ulkopuolelle jos sitä ajattelit, kuuluu minun mielestäni niin tiiviisti siihen hyvään seksiin että ei siitä tulisi mitään ilman sitä. Ja lisäksi kun en ole kovin panokeskeinen, vaan pidän pitkästä esileikistä jne niin ennemmin jään kotiin tumputtamaan kuin hyppään suoraan hotellin ovelta pukille...

En halua miestäni. Silti seksi maistuu. Mies haluaa aika usein ja jos hän on kiltti ja huomioiva niin kyllä hän sitä myös saa. Minäkin haluan aika usein, mutta ihan toista ajattelen. Lukiessa näitä, huomaa miten hyvin mun asiat oikeastaan ovat. Vähintään kerran viikossa ja yli 50:siä ollaan molemmat.

Pitäisi tehdä? Meilläkin seksi ja läheisyys todella vähissä mut eihän me nyt voida lasten nenän edessä ruveta naimaan! Meillä leikki ikäiset hereillä sen 10 -12h vuorokaudessa ja vuoden vanha lapsi niin hemmetin vaikeaa on ajoittaa seksiä jokapäivään vaikka tahtoa olisi.

Harvinainen viestikeju, ei p...n jauhajia lainkaan. Tiedän mistä puhutaan, pitkä liitto viimeistään tappaa halut. 25 vuotta avioliittoa takana, joka aikanaan loppui sitten, kun nuorimmainen lähti kotoa. Parisuhteeseen saman katon alla en enää rupea,
yhdessä kun voi olla vanhempana muullakin tapaa.
Tapailen naista, jonkalaista en kuvitellut koskaan olevan olemassakaan. Hänkin aikansa kuolleessa parisuhteessa elänyt. Tämän parempaa seksiä ei voi enää uskoa kokevansa. Ei menkkoja, ei päänsärkyä, ei lapsia häiritsemässä... ja se tunne.

Monesti voi olla syy ihan miehessä. Jos omaat mukavan tynnyrin etupuolella ja takapuoli näyttää lainehtivalta mereltä niin mitäpä luulet. Kaikista parasta vielä, jos tissisi päihittää tai miltei saavuttanu naisen omat rinnat. :D Monesti mies ei vaan osaa tehdä itseään seksikkääksi ja naista ei vain voi kiinnostaa. Tosin tämä taas ei päde ollenkaan kaikkiin, koska on todellakin totuus, että yleensä halut katoavat iän myötä. Varsinkin naisilla. Arjessa eläminenkin kuihduttaa seksielämää, koska jännitys on poissa. Vastaavasti intohimoa voi saada sänkyyn tai MUUALLE huomattavasti, kunhan osaa heittäytyä. Ulkomaan matkalla? Metsässä? Autossa? Kunhan saa kumppanille myös uskallusta ja seikkailumieltä niin johan alkaa paljastumisen pelko kiihottaa ihan eri tavalla ja muistaa ne alku tapaamisen ajat.

Mulla on sellainen tilanne, että oma mies ei vaan sytytä mokia enkä minä häntä. Myönnän, etten ole mikään täydellinen nainen, enkä ihmettele miksi hän ei halua minua mutta sitä ihmettelen, etten itse halua miestäni. Hän on tyylikäs ja komea mutta henkisesti ollaan ajauduttu todella kauas toisistamme, siksi kai ei minua kiinnosta. Olen puhunut siitä, että asioiden on muututtava mutta hän ei halua muuttaa mitään. Ei halua erota eikä käydä vieraissa, riittää kuulemma täysin. Minulle tämä ei kuitenkaan riitä, ollaan alle 30-vuotiaita ja seksiä on nykyään ehkä kahden kuukauden välein, silloinkin minun aloitteestani, kun tuntuu että pakkohan sitä on harrastaa edes joskus!

Oli mukava lukea toistenkin tuntemuksia ja ennenkaikkea asiallista keskustelua.Kiitos.
Itselläni halut katosi mihen valehteluun.Ensimäinen serustelu kesti 2v.Sitten olimme muutamankuukauden erossa,minun aloiteesta.Mies löysikin jo uuden kumppanin 1kk erostamme, yllätys oli voin sen myöntää.Palasimme yhteen, mies oli jättänyt naisen ja kertoi myös,että asia oli keskusteltu loppuun.Otin häne ex-naiseen yhteyttä ja kysyin,että tiesikö hän,että on minun luona käynyt samaanaikaan.Eipä nainen tiennyt ja kertoi,että viestillä jätti oli jopa fiksuna pitänyt.Totuus valkeni, liian myöhään.Mies pelkäsi jäävänsä kiinni pettämisestä.Voin pahoin myös tuon toisen naisen puolesta.Liian kiltti/sinisilmäinen olen ja kärsin siitä.Jotain särkyi lopullisesti minussa ja sen jälkeen alkoi haluttomuus.Olen miehelle kertonut kaiken miltä tuntuu.Nään kuinka bänkin voi pahoin,seksittömässä suhteessa.Olen kehottanut häntä hakemaan suhteen jossa saa lämpöä ja rakkautta..ei kuulemma halua.Meitä sitoo yhteiset velat, muuten varmaan lähtisikin.Mies on muten kaikin puolin siisti hoitaa kotia,ei huuda/moiti.Valheiden vanki olen.

Olen myös lukenut koko ketjun ja aika vakuuttunut, että avopuolisoni on aseksuaali (lukenut siis muualtakin aiheesta). En ole vielä kysynyt häneltä suoraan, miehen haluttomuus kun on vähän arka aihe, mutta se selittäisi aika paljon. Hän todella välittää minusta, haluaa olla kanssani, välillä hekee läheisyyttäkin ja jopa puhunut lapsen hankkimisesta, mutta seksi ei vaan kiinnosta. Yleensä syynä on väsymys, "ei nyt". Rankkaa, kun torjutaan jatkuvasti eikä sitten koe itseään halutuksi. Pystyn siis samaistuu aika moneen tänne kirjoittaneeseen.

Seksiä on hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa ja silloinkin hän on yleensä aika kännissä eli nopea toimitus. Kerta viikossa olisi minulle sopiva määrä. Vaikka itselläni ei olekaan kovin vahvoja tarpeita ja pystyn kyllä itse tyydyttämään ne, niin on kuitenkin välillä vähän orpo olo ja hyvin usein miettinyt, että mikä minussa on vikana. Epävarmuuttani olen jo udellut, että eihän se johdu minusta tai mitä voisin tehdä toisin. Ehdotellut myös leluja, pornon katselua yhdessä, erikoisempia asentoja, paljastavia pitsihepeniä, rohkeempia paikkoja - Ei, ei kiinnosta. Kummatkin siis vielä alle kolmekymppisiä, menestyviä ja ihan ok-näköisiä (vientiä olisi kummallakin).

Seksi tarkoittaa minulle myös rakkaudenosoitusta ja olenkin saanut hänet ymmärtämään, että jos seksi ei huvita, niin haluan ainakin tuntea hänen kroppansa vasten omaani, ilman vaatteita. Tyydyn. Se ehkä vähän huolestuttaa, että kaduttaako vuosien päästä, kun se lapsi hankitaan, hellyydenosoitukset vähenevät ja sit vain virutaan kunnes lapsi muuttaa kotoa. Tai mitä jos vaan päättäisin, että kumppanuus ihanaan ihmiseen riittää? Hoitaa kotityöt, välillä jopa romattisia eleitä, pitää huolta itsestään, tunnollinen, luotettava ja kuitenkin rakastaa minua - ehkä se on kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi? Olenko naiivi? Pettäminen ei ole vaihtoehto. Ehkä ollaan esimerkki menestystarinasta.

vtuttavinta onkun joutuu vaimolle muistuttaan kuka olen ja mitä meidän pitäs joskust tehdä ja yleensäkin jutella. toinen vain eiota opiksi ja lähesty käteen kosketusta enempää. vttaa myös että vaimo ei osaa irrottautua parisuhtelle ja seksiin.
ei mllään tahdo 2x viikos saada aikaa hierontaan/seksiin. eiliian tiukkaaa on.10v naimisssa ja 3lasta.

no mitäs sinkut sit tekee? oon ollut 8kk seksittä, pitäskö ottaa ero oikeasta kädestä ja siirtyy vasuriin?
mitäs mieltä ootte?

Minulla sama tilanne mutta naisena.
En haluaisi näin

On kyllä ovelaa toi Kosketusta vailla tyyppi hehe...sai näin paljon pimppaa omalla nyyhkytarinalla....ooot ovelaa =) ja ilman sitomusta.

Onpas tässä ketjussa paljon kohtalotovereita, kiva tietää etten todellakaan ole yksin.
Itsellä yhteiseloa takana jo 12v, lapsia 4 joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Seksimme silloin kun sitä on, on hyvää, pidän aina huolen että vaimo saa suuseksiä orgasmiin saakka niin halutessaan, tai sitten eräässä asennossa joka on satavarma iso O. Mutta arvatenkin haluttomuus piinaa. Vaimoni halut olivat kohdillaan pari ekaa vuotta (näinhän se menee) ja toisen lapsen syntymän jälkeen halut hiipuivat niin että saatoin saada kerran 2kk. Itsellä haluja useaan kertaan viikossa.... Tähän vielä sen verran että aina kun lasta yritettiin niin silloin kyllä sai panna niin paljon ettei meinannut itse jaksaa.

Vaimoni selitti ettei tuntenut itseänsä haluttavaksi, koska kroppa (etenkin rinnat) muuttui lasten aikaan niin paljon, vaikkakin laihdutti itsensä aina takaisin ihaniin mittoihinsa. No otettiin vaimolle silikonit, jotta asiat parantuisi, toki parantui, mutta vain hetkeksi. Sain taas olla ilman ja se johtikin pettämiseen, mistä jäin onneksi kiinni. Puhuttiin paljon ja kerroin missä oli vika ja sain anteeksi. Luulinkin että asiat korjautui koska sain seksiä n. 3kk todella paljon, mutta siihenhän se sitten loppui taas kerran., syynä oli yksinkertaisesti se että vaimoni säikähti että jätän hänet, joten antoi ns.väkisin.

Nyt tässä tilanteessa olemme olleet n.2,5v. Hoidan lapsia, teen ruokaa, yritän pitää talon siistinä, antaa vaimolle aikaa käydä harrastuksissa. Tietenkään en ole täydellinen, minussa on paljon vikoja mut kyllä tällänen alkaa oikeasti syömään miestä, ollaan keskusteltu, yritetty kaikenlaista seksihaasteista yms ja ns. 3krt on pakko viikossa. Jokaisella kerralla kun jokin on mennyt pieleen niin syynä on ollut vaimoni, ei jaksa, kiukuttaa, vitittää, päätä särkee jne.

Teinpä niin että pidin 2kk ajan seksipäiväkirjaa, tietenkin vaimolle kertomatta. Tuli päivä jolloin näytin sen hänelle ja sanoin että näinkö olemme sopineet. Ratkaisuna tuli vaimolta ettei hän vaan halua, hanki pano mitä panet niin olet tyytyväinen. Ongelmana tässä on se etten halua mitään pikapanoja, haluan rakastella ihmistä jota rakastan, jonka kanssa tiedän mitä tehdä ja tiedän mistä hän tykkää., joten ollaan melkoisessa pattitilanteessa.

Arvatenkin ihmettelette miksen eroa, no se ei nyt vaan ole mahdollista monestakaaan syystä, yhtenä se että meidän elämä on muuten täydellistä jos tuota seksiä ei lasketa, asia joka kuuluu parisuhteeseen ja jota ilman "ei" voi elää.....
En tiedä onko tässä pakko alkaa etsiä sitä salasuhdetta, koska runkutus ei korvaa seksiä vaikka sitä miten yrittäisi...

Tässäpä minun erittäin sekava ja tiivistetty tarina...

Kiitos. Kiitos että kerroit rehellisesti mitä ajattelet.
Kirjoittajana yli 40v nainen joka eronnut jo aika päiviä sitten.
Sulla on lupa mennä "ulos" ja hankkia fuckbuddy. Pelastaaksesi liittosi, ehkäpä kannattaa harkita, mutta älä pliis kerro että sen olet tehnyt. Laita ylös että lupa on sinulle annettu eli jos jäät "kiinni" niin se on ollut vaimosi toivomus. Hän on saanut sitä mitä on tilannnut. Mutta ymmärrän että et halua sitä.
Nyt, tällä hetkellä kuopukseni on 17v, alkaa seksi maistua suht samalle kuin silloin ennen lapsia. Eli me olemme erilaisia. Tiedostan että "äiti" vaiheessa en vaan saa mitenkään kytkeyttä päälle sitä "nainen" vaihetta. Haluan sinua, mutta kun on ne lapset. Haluatko vielä muutaman vuoden päästä? Se on se kysymys mikä RIIVAA ja syö naisen itsetuntoa kun on roikkuvaa vähän siellä ja täällä kun tuli ne lapset...

Erosta oli jo pari vuotta ja uutta ihmistä tuntui olevan mahdoton löytää rinnalle. Tutustuin työn merkeissä mieheen, jonka kanssa kipinät iskivät heti ensi tapaamisesta. Mies kertoi heti olevansa naimisissa ja rakastavansa vaimoaan, mutta parisuhde oli ollut jo vuosia kylmää nahistelua ilman fyysistä läheisyyttä. Ihan kuin niin moni tässä ketjussa on kertonut, mies harkitsi eroa, mutta halusi odottaa muutaman vuoden että lapsi olisi isompi.

Teimme yhteisen päätöksen, että autamme toisiamme väliaikaisesti fyysisessä yksinäisyydessä. Salaisesta seksisuhteestamme tuli ihana fyysisten nautintojen pelastuslautta. Tapasimme n. kerran kuussa ja annoimme tosillemme kaiken sen eroottisen hehkun ja energian, joka meillä kummallakin olisi valunut muuten hukkaan. Minulla suhde paransi erohaavoja. Tunsin olevani taas haluttu ja himoittu. Mies puolestaan kertoi kavereiden ja työtoverien sanoneen hänen muuttuneen rennommaksi ja mukavammaksi. Myös vaimon kanssa tunnelma on parantunut ja perhe-elämä on muuttunut taas niin mukavaksi ettei mies ole kuulemma enää edes miettinyt eroa. Mies siis käytännössä pelasti aviolitonsa ulkoistamalla seksielämänsä. Emme koskaan tule paljastamaan kenellekään tämän lääkkeen nimeä. Minä puolestaan pelastin tällä suhteella itseni yksinäisyydeltä, vaikka ihan oikeasta parisuhteesta vapaan miehen kanssa haaveilenkin vielä. Joten suosittelen ratkaisuja jotka tuovat omaan elämään onnellisuutta.

Huoh. Meillä myös sama ongelma. Ihana, haluttava mies mulla, mutta torjuu minut jatkuvasti kun haluaisin seksiä. Kaikenlisäksi olemme kaukosuhteessa. Kohta käyn vieraissa, en jaksa muuten, en haluaisi erotakaan. Miehelle tuo seksuaalinen riittämättömyys on niin kova paikka, ettei suostu puhumaan asiasta eikä menemään terapiaan, seksi ei kuulemma vain kiinnosta. On sanonut "ota tai jätä". Olemme molemmat urheilullisia, ei mitään ylipaino ym itsetunto ongelmaa pitäisi olla. Hitto että pistää vihaksi. Sääliksi käy niitä monia naisia jotka pihtaa, eikä anna miehensä edes flirttailla muiden naisten kanssa, seksuaalinen turhautuminen aiheuttaa kiukkuisuutta ja tekee onnettomaksi.

Meillä ongelmana,että vaimoni ei ole aloitteellinen.Hän sanoi,että ei aio tehdä aloitetta koskaan.Monen kuukauden tauko seksistä,kun en ole kysynyt.En vain jotenkin jaksa olla yksin tämän asian kanssa.Olisi mukava joskus kuulla naisen suusta se,että haluaa nussia.
Lapset 6-12 v pitäneet vielä yhdessä.Välillä koen ihastuvani ventovieraisiin ja haluaisin aloitteellista naista.Mitä tässä tekisi? Hellyyttä ei ole ollut vuosiin.Yli 15 vuotta ollaan oltu yhdessä.

Olen kusipää, naurettava ja lapsellinen mies, kuulemma. Yhteistä taivalta on takana yli 20-vuotta, jonka ajan olen saanut hellyyttä ja seksiä vähemmän kuin olen halunnut. Tehnyt aloitteita, yrittänyt liehitellä jne. eli hakannut päätäni seinään urakalla. Reilu vuosi sitten tuli mitta täyteen, en tehnyt mitään aloitetta, en menny lähelle, eli oli kuin vaimoni. Miltei se vuosi kului, ennen kuin vaimo huomasi tämän. Sitten alkoi se minun syyllistäminen tilanteeseen. Yritti jonkun kerran jopa tehdä aloitetta seksiin mutta olen jollain tavalla menettänyt jo mielenkiinnon vaimooni ja väsyneenä kieltäydyin seksistä naurettavalla syyllä. Ja se tuntui todella hyvälle. Kaipa vaimo säikähti, että on menettänyt valttinsa ja tekee päivä päivältä itsestään vielä yhdentekevämmän.

Alle 30v ja useampi vuosi yhdessä. Tää keskustelupalsta on kuvannut useammalla tavalla tilannettani, ja helpottaa tietää, että on muitakin joilla ei ole helppoa. Seksiä viimeksi viimevuonna ja kummatkin suht sutjakoita. Läheisyyttä on, muttei seksiä. Ei halua antaa mulle mielihyvää oikeestaan mistään.
Onneksi päätin ajoissa, etten tämän naisen kanssa halua lapsia, sillä muuten olisi lapset, talo ja lainat. Ehei. Ei tälle pariskunnalle, varsinkaan näissä oloissa. Mietin tässä ja päätinkin, että annan vaimolleni mahdollisuuden: pari vuotta vielä, ja jos ei pikku hiljaa ala kiinnostaa, niin se on menoa. Hänen tilanteensa on ymmärrettävä ja jotain pilkahdusta oli havaittavissa ulkomailla, joten toivon että asiat kääntyy parhain päin. En usko että yllättyisi erosta.
Nämä paljonpuhutut terapiat ovat varmasti hyvät. Pitääpä harkita jos niitäkin kokeilisi. Tää parisuhde on sentään vastavuoroista, niin kumpikin tietää missä mennään.

En haalua seksiä, koska pari vuotta sitten synnytin, seksi alkoi sattumaan. Lisäksi olen töistä ja lapsesta väsynyt. En saa kunnolla orgasmia, osaan kyllä teeskennellä nauttivani. Lisäksi muut pariauhdeongelmat, kuten miehen syyttelyt milloin mistäkin, milloin en siivoa oikein jne. Halut on hävinnyt. Olen antanut luvan mennä vieraisiin, ei kuulemma halua. Positiivista hänen kannaltaan on se, että en halua muitakaan miehiä. Synnytys teki musta kai kykenemättömän. Sääli, sillä ennen synnytystä olin villi ja erittäin seksuaalinen. Ehkä ero tulee jossain vaiheessa, ei haittaa. Olen asennoitunut viettämään lopun elämäni yksin.

Menkää yhdessä tanssimaan. Etsi itsellesi partneri, joka tulee todella lähelle ja saa sinun halusi heräämään. Kannusta myös puolisoasi tekemään samoin. Tee se niin, että myös kumppanisi huomaa, kuinka innostuit. Joskus tarvitaan ulkopuolinen kipinän sytyttäjä. Sen jälkeen yhdessä puolison kanssa kotiin nauttimaan toisistanne.

Seksittömyyttä Maailmassa joka on Seksiä Täynnä....

Olen miettinyt samaa viimeiset vuodet. Melkein 10 vuotta jo täysin ilman seksiä ja läheisyyttä. Ihan täysin. Muutama vuosi sitten turhauduin aloitteiden tekoon. Miestä vaan ei kiinnosta. Ei ole lapsia, ei lainojakaan enää, ei yhteistä omaisuutta. Vain tämä arki ilman mitään yllätyksellisyyttä. Ei ole oikeastaan mitään enää, mitä odottaisi.

Ikää yli 50 niin nyt jo sellainen tunne ja olotila, että minulle ei ole tunne- ja seksipuolella enää yhtään mitään jäljellä.

Toisinaan tulee kyynel silmäkulmaan, kun mietin, millaista elämä voisi olla. Suljen silmäni ja koitan muistella, miltä tuntuu toisen ihmisen rakastava kosketus iholla.

Minäkin elän puutteessa avioliitossani, mutta vieraat naiset eivät kiinnosta. Haluan vain vaimoltani, eihän se olisi sama asia ollenkaan jos olisin jonkun toisen kanssa. Eroakaan en halua ottaa, ja sitä paitsi olisin eron jälkeenkin puutteessa, edellä mainitsemastani syystä. Ei tässä auta kuin vain kärvistellä puutteessa.

Täällä on sellainen tilanne, että kolme vuotta oltu parisuhteessa, mutta seksiä ei ole ollut IKINÄ. Ei pitkään aikaan mitään muutakaan, ja melko vähän hellyyttä/läheisyyttä. Itse olen kolmekymppinen nainen, mies vanhempi. Hänestä kiinni - ei kiinnosta (ja edellisestä kerrasta vuosia aikaa) Asiasta on aikoinaan puhuttu monet kerrat, mutta tilanne ei ole muuttunut. Olen miettinyt ehdottavani avointa suhdetta, mutta en vielä ole uskaltanut ottaa asiaa esille.

Kymmenen vuotta yhdessä ollaan oltu. Ei ollut kuin ihan alussa jonkinlaista sexiä.... ajattelin, että muuttuu paremmaksi, paskat. Muutaman vuoden olen miestäni hoppuuttanut lääkäriin huonolla menestyksellä. Muutama kuukausi sitten ilmoitin, että ei ole elämää tämmöinen. Joko menet lääkäriin ja hoidat asiat kuntoon tai sitten eroamme. Kävi lääkärissä, kävi labroissa ja menee taas lääkäriin. Jos ei muutosta tule, erkanee tiemme. Tavallisesti naisilla sanotaan olevan pääkipuja ja milloin mitäkin tekosyitä. Meidän suhteessa ne tekosyyt oli miehellä ja viimeset 3-4 v ei ole ollut etes mitään syitä. Onneksi olen aina nähnyt hyvin eläväisiä unia ;)

Oli niin hieno viestiketju että pakko nostaa tämä taas kartalle.
Luoja, että haluan miestäni. Olen halunnut häntä jo 8 vuotta. Itse lähentelen 50:ntä ja rakkaani jo vähän yläpuolella.Silti rakastan ja haluan miestäni suunnattomasti.
Alussa seksi oli ihanaa, ei voi muuta sanoa.
Sitten...yht'äkkiä se vain hiipui pois...mies ei enää tehnyt aloitetta seksiin. Sanoi että olen kaunis ja seksikäs mutta ei tehnyt asialle ns. mitään.
Meillä on seksiä erittäin harvoin. Nyt ollut viimeksi seksiä kesäkuussa. Sitä ennen pidempi tauko. Masturboin mutta ei se ole tietenkään sama asia. Viimeksi huomasin ensimmäistä kertaa että hänen erektio loppui kesken kaiken. En tehnyt asiasta mitään isompaa mutta vaistosin että häntä jäi vaivaamaan asia. Hän halusi vain läheisyyttä ja suukottelua. Kunpa tietäisin mistä on kyse.

Laukesin näppikselle kun luin näitä.

Leikki pois, 26 vuoden liitto takana, välillä kiihkeitä, välillä hiljaisia kausia.

Syyskuussa paska osui tuulettimeen. Siihen loppui seksi, avioliitosta en rehellisesti sanottuna tiedä. Muutin toiseen kaupunkiin, koska en kestänyt enää tunnekylmäksi muuttunutta vaimoa. Sääli kouluikäisiä lapsiamme.

Vittu mitä paskaa. En dokaa, polta enkä ole väkivaltainen, en mykkä, en käy vieraissa enkä vittuile.
Olen huolehtinut perheestämme kuten olen parhaiten osannut ja kyennyt ja tässä kiitos.

Sanoinko jo: VITTU MITÄ PASKAA.
Elämä taisi mun osalta olla (tässä maassa) tässä. Pidä vittusi, pidä ongelmasi. Kaikkeni yritin suhteen korjaamiseksi, mutta en kuulemma voi tehdä mitään. Vierasta miestä ei ole, mutta eipä ole enää tuttuakaan.

Pitäkööt tunkkinsa, lakimies hoitaa osituksen, sen jälkeen häivyn ja unohdan, että mitään liittoa ja perhettä oli koskaan edes olemassa. Ja häivyn todella pitkälle.

Yhyy. Munaminämies itkee🤢elämä on kunhan pillua saa🤮

Minulla oli hyvä kihlattu.
Turvallinen, huolehtiva mies.
Seksi? Sitä ei ollut koska en häntä halunnut seksuaalisesti eikä hänen 'vonkaus' parantanut asiaa.
Ai miksi en halunnut?
No siksi että hän ei enää välittänyt ulkonäöstään. Hammashygienia oli retuperällä -vaikka yritin hänelle sanoa tästä-ja hän lihoi lihomistaan. Seksi kiinnosti häntä, ei minua. Kunpa olisin voinut sanoa hänelle suoraan esim. että hänen hengitys haisi ja vaikka kävi suihkussa päivittäin joku paha tuoksu kuitenkin oli.
Me olimme erilaisia ja hänen pahantuulisuutensa tarttui minuunkin aika ajoin- silti hän halusi seksiä. Torjuminen oli vaikeaa. Hän suuttui joka kerta ja itse tunsin itseni syylliseksi ajatellen "yritä nyt edes"..

Muistan, kun hänet näin ensi kerran ja hän 190 cm ja leveä harteinen..arrgh, olin myyty. Kauniit hampaat ja wau mitkä silmät..

Hän kuoli syöpään.

Jos asia kovasti ahdistaa, eikä sille ole mahdollista tehdä mitään, niin ero on paras vaihtoehto.

Itse olen aikanaan elänyt kymmenen vuotta parisuhteessa, jonka kestosta 5 vuotta mies pihtasi. Häntä ei seksi kiinnostanut, eikä häntä kiinnostanut myöskään selvittää miksi tilanne oli tuo. Viisi vuotta tosiaan jaksoin toivoa, että tilanne paranisi. Seksin puute itsessään olisi jopa mennyt, sillä onhan mulla itselläni toimivat kädet. Vaan kun mieheltä katosi samalla myös kiinnostus kaikenlaiseen läheisyyteen ja hellyyteen. Jos olsi edes mennyt lääkäriin ja tuolle olisi voitu saada joki nimi ja syy, vaan kun ei.

Kulissi-isä nimimerkillä alunperin tähän ketjuun kommentoin ja taas täällä pyörin. Huomasin hymyilen vanhat kirjoitukseni, onko jo oikeasti näin pitkä aika....

TIlanne päivityksenä sen verran, että yritysten, ripmuilujen, parisuhde/seksineuvonnan ja avoimensuhteen jälkeen erohan sitä tuli. Nelikymppisenä aukesi seksuaalisesti kuin uusi ovi, kumppaneita oli ja meni. Ihania kohtaamisia todella paljon, joskin rakkauden tunteen kokeminen oli melko vaikeaa ja vanha suhde kummitteli pitkään.

Nyt vierellä on oman ikäinen hyvin samankaltaisen parisuhteen kokenut nainen. Ollaan edetty hitaasti, asutaan edelleen omissa asunnoissa. Tai no ainakin sellaiset on, mutta lapsivapaiden aikana ollaan yleensä saman katon alla. Seksin suhteen ei voisi toivoa mitään parempaa, jokaiselle on oikeasti se sopiva vastinpari makuuhuoneeseen. Tavallaan nyt kumpikin on erittäin avoin ja keskustellaan seksistäkin niin paljon että mahdollisuus on tulla kuuluksi ja kuulla mitä toisella on sanottavaa.

Tsemppiä näiden asioiden kanssa painiville, sekä rohkeutta tehdä sopivanitsekkäitä valintoja!

Mun ensimmäinen suhde kaatui seksittömyyteen ja olen siinä myös pettänyt. Kannattaa vaan lähteä jos seksi on tärkeää, eikä sitä saa. Olen vielä itse tosi viriili ja tykkäisin siitä vaikka joka päivä, mutta tärkeää olisi edes kerran, pari viikossa sitä saada. Mutta tuon em. miehen kanssa sitä ei kuukausiinkaan saanut ja en näe sellaista suhdetta hyväksi vaikka kaikki muu olisikin ok. Itselle se seksittömyys ainakin aiheutti itsetunto-ongelmia. Sopikaa näistä asioista ennen kuin alatte jakamaan lusikoita kenenkään kanssa ja että se voi johtaa eroon. -naisen näkemys asiasta

Olen elänyt 16 vuotta ilman seksiä ja ajoittain välkähtää mielessäni ihan perustellusti jonkinasteinen mielikuva jostain oikein kaukaa kuvattuna juuri itsestäni ja siinä lukee, että olen idiootti. En tiedä, mitä ajatella. Ehkä elän vuosi kerrallaan niin kuin tähänkin saakka. Helevetin nössö minä

Tussu

Prostituutio on pop.

Daniel ja Konsta. Vastaus kaikkiin ongelmiisi.

Ehkäpä sinun olisi syytä miettiä mistäkö voisi johtua ettei halua sinua

Kun nainen ei halua syy on ettei mies enää kiinnosta seksuaalisesti eikä muutenkaan ole enää kiinnostava samanlailla kun alussa. That's it