vuodeksi jenkkeihin

kiitos (thank you) ja aina kun pyydät jotain, niin päätä lauseesi taikasanaan "please". Huomioi kanssa eläjät ja ole valmis auttamaan heitä pyytämättäkin. Muista tervehtiä tuntemattomiakin ohikulkijoita tilanteen mukaan.
Ainakin länsirannikolla on ystävällisyys vielä kunniassa ja uskoisin sen olevan myös itärannikollakin, joten jätä metsäläistavat sinne Suomeen odottamaan paluutasi.

Jos asut perheessä, niin aina ei sanota mielipidettä suoraan. Voidaan sanoa, että on ok tehdä jotain, mutta tarkoittavatkin päinvastaista. Eikä kauheasti kannata kritisoida USAn asioita, eivät välttämättä ota sitä ihan kepeästi, riippuu tietenkin. Mitä vaaditaan, niin paljon joustavuutta, puolin ja toisin.

Ja kaupassa, kun kassalla sanotaan "How are you today?" niin kannatta vain todeta "fine, thanks", eikä kysyä takaisin, että "how about you?". Saattaa nimittäin kassa katsoa hiukan monttu auki. Itse nimittäin vaistomaisesti kysyin takaisin, kunnes opin ettei kannata aiheuttaa ylimääräistä hämminkiä. Ja muutenkin kun tutut tai puolitutut kysyvät kuulumisia, niin ei tarvitse alkaa selostaan tekemisiään laajemmin, sama I'm fine riittää. Suomessa tuo kysymys ymmärretään oikeaksi kysymykseksi johon kysyjä odottaa vastausta, jenkeissä se on vain tapa eikä kysyjä todellakaan tarkoita sitä oikeaksi kysymykseksi, vain lähinnä kevyeksi toteamukseksi.

Ja nuorten tupakointia ja viinan kanssa läträämistä pidetään alemman sosiaaliluokan tapoina, kunnon keskiluokkaisen perheen lapset eivät tupakoi tai juo, ainakaan vanhempien tieten. Mutta siitä se lähtee, kunhan asioihin oppii suhtautumaan tietyllä kepeydellä, maassa maan tavalla. Kulttuurit tulevat törmäämään, toivottavasti ei ihan joka päivä.