Miten kertoisin, miten esittäisin tämän suuren, valtavan surun, jota tunnen. Olen järkyttynyt, epäuskoinen, sydämeni on jälleen kerran särjetty. Miten on mahdollista, että näin vuosien jälkeenkin EX pystyy terrorisoimaan, manipuloimaan ja satuttamaan? Luulin, toivoin ja uskoin, että oikeusjärjestelmämme näkisi totuuden. Petyin. En voi käsittää, että oikeutta ei oikeasti ole olemassa. Yhteiskuntamme on suuri farssi ja he ketkä valehtelevat ja ajavat omaa etuaan kävelevät niiden yli, joille on opetettu, joille on pienestä pitäen kasvatettu moraalinen selkäranka. Voin pahoin, kurkussani on möhkäle, kun pidättelen itkua. On niin vaikea ymmärtää, että totuus ei oikeasti puhu puolestaan.
On niin vaikea uskoa, että rehellisyys ei peri maata. Kaikki mitä minulle on opetettu moraalista ja rehellisyydestä onkin vain toisten, julmien ihmisten leikkikalu heidän sairaassa vallan pelissään.
Oikeusjärjestelmässä olevat ihmiset eivät ole nähneet ja kuulleet hänen suusta niitä asioita, joita olen vuosien saatossa joutunut kohtaamaan. Miten voisin tuoda esille totuuden? Miksi haluan yhä pelata reilua peliä, vaikka vastapuoli valehtelee, vääristelee ja tahallaan pyrkii hallitsemaan?
Jos vain voisin palata korjaamaan tilanteen, tekisin sen. Tuolloin olin henkisesti niin alakynnessä. Minä hölmö uskoin, että mikäli ex joutuu ottamaan vastuuta teoistaan, hän kasvaisi. Kasvaisi miten? Kasvattaisi myötätunnon? Miten niin itsekeskeinen ihminen muuttuisi yhtäkkiä ihmiseksi joka kykenisi ajattelemaan muita?
Pelkäsin. Pelkäsin jääväni yksin. Pelkäsin, että olisin huono äiti, niin kuin hän jankutti minulle päivittäin. Pelkäsin, ettei lapsi oppisi tuntemaan isäänsä. Ajattelin, että joskus suurinta rakkautta on luopua omista oikeuksistaan. Tiesin, että tulen aina olemaan lapselleni läsnä, vaikka kuinka vaikeaa se olisi.
Voi luoja, miksi annoin lapseni asumaan isälleen?
Miten voin hyväksyä nykyisen tilanteen, olla vain viikonloppu äiti?
Minuun sattuu, niin paljon, niin syvälle.
Kaikki se mikä äitiyteen kuuluu… minulta riistettiin se..
sen päälle sain syytöksiä, kuulla ilkeitä sanoja siitä kuinka paha ihminen olen.
ja halusin vain perheen, ehjän perheen. Rakkautta, olla äiti ja sen mikä äitiyteen kuuluu
Kaikki meni heti alkuun pieleen..
Ihminen johon luotin ja rakastin, petti minut. Ensin halusi sohvalle nukkumaan ja syytteli siitä, etten anna läheisyyttä tarpeeksi. Sitten minulle selvisi, että hänellä on suhde toiseen naiseen. Äitiys riistettiin minulta, se onni joka kuului minulle, en saanut sitä. Sain vain kipua ja tuskaa, yksinjäämisen häpeää.
Seuraavaksi toinen nainen sai kaiken, mikä kuului minulle. Häntä kutsuttiin lapseni äidiksi. Minut vain heitettiin sivuun. Voimani ehtyivät ja luovutin, en jaksanut enää.
Tunnen oloni hyväksikäytetyksi. Miten voin ikinä antaa anteeksi, että minulta vietiin kaikki se mikä olisi kuulunut minulle? Toinen nainen leikkii äitiä lapselleni, menetin lapseni.
Uskoni oikeuteen ja koko yhteiskuntaan on kadonnut.
On niin vaikea uskoa, että rehellisyys ei peri maata. Kaikki mitä minulle on opetettu moraalista ja rehellisyydestä onkin vain toisten, julmien ihmisten leikkikalu heidän sairaassa vallan pelissään.
Oikeusjärjestelmässä olevat ihmiset eivät ole nähneet ja kuulleet hänen suusta niitä asioita, joita olen vuosien saatossa joutunut kohtaamaan. Miten voisin tuoda esille totuuden? Miksi haluan yhä pelata reilua peliä, vaikka vastapuoli valehtelee, vääristelee ja tahallaan pyrkii hallitsemaan?
Jos vain voisin palata korjaamaan tilanteen, tekisin sen. Tuolloin olin henkisesti niin alakynnessä. Minä hölmö uskoin, että mikäli ex joutuu ottamaan vastuuta teoistaan, hän kasvaisi. Kasvaisi miten? Kasvattaisi myötätunnon? Miten niin itsekeskeinen ihminen muuttuisi yhtäkkiä ihmiseksi joka kykenisi ajattelemaan muita?
Pelkäsin. Pelkäsin jääväni yksin. Pelkäsin, että olisin huono äiti, niin kuin hän jankutti minulle päivittäin. Pelkäsin, ettei lapsi oppisi tuntemaan isäänsä. Ajattelin, että joskus suurinta rakkautta on luopua omista oikeuksistaan. Tiesin, että tulen aina olemaan lapselleni läsnä, vaikka kuinka vaikeaa se olisi.
Voi luoja, miksi annoin lapseni asumaan isälleen?
Miten voin hyväksyä nykyisen tilanteen, olla vain viikonloppu äiti?
Minuun sattuu, niin paljon, niin syvälle.
Kaikki se mikä äitiyteen kuuluu… minulta riistettiin se..
sen päälle sain syytöksiä, kuulla ilkeitä sanoja siitä kuinka paha ihminen olen.
ja halusin vain perheen, ehjän perheen. Rakkautta, olla äiti ja sen mikä äitiyteen kuuluu
Kaikki meni heti alkuun pieleen..
Ihminen johon luotin ja rakastin, petti minut. Ensin halusi sohvalle nukkumaan ja syytteli siitä, etten anna läheisyyttä tarpeeksi. Sitten minulle selvisi, että hänellä on suhde toiseen naiseen. Äitiys riistettiin minulta, se onni joka kuului minulle, en saanut sitä. Sain vain kipua ja tuskaa, yksinjäämisen häpeää.
Seuraavaksi toinen nainen sai kaiken, mikä kuului minulle. Häntä kutsuttiin lapseni äidiksi. Minut vain heitettiin sivuun. Voimani ehtyivät ja luovutin, en jaksanut enää.
Tunnen oloni hyväksikäytetyksi. Miten voin ikinä antaa anteeksi, että minulta vietiin kaikki se mikä olisi kuulunut minulle? Toinen nainen leikkii äitiä lapselleni, menetin lapseni.
Uskoni oikeuteen ja koko yhteiskuntaan on kadonnut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oikeutta ei ole.
Kehenkään ei pidä luottaa.
Tuttua tarinaa mutta toisin päin; eikä edes viikonloppuisä.
usko yhteiskuntaan, viranomaisiin ja oikeuslaitokseen
on kuollut!!!
Kyllä sinä olet lapsesi äiti. Sitä ei kukaan sinulta voi riistää.
Tervetuloa karuun maailmaan.
Meitä huijattuja rikosrekisterittömiä koulutettuja isejä on paljon joita yhteiskunnan koukerot kohtelevat epäoikeuden mukaisesti.
Moni kolleegani, siis etäisukki, on tehnyt itsemurhan. Kaikki lähivanhemman valehtelujen takia. maailma on julma.
HIENOA että tänne saadaan myös väärää kohtelua saanut äiti. Siis älä ymmärrä pahalla, mutta tämä todistaa että myös naiset voivat saada vääriä tuomioita.
Ei siis ole sukupuoleen katsominen kun oikeus määrää jotain...
...ja sosiaaliviranomaiset valehtelevat oikeuteen totuuden
Nainen etä-äitinä usein pysyy hiljaa, koska yhteiskuntamme yhä leimaa etä-äidin vähintään narkkariksi, juopoksi tai muuten mielenterveysongelmaiseksi. Sillä eihän äiti muuten voi jäädä ilman lapsiaan?
Olen kuullut monta kertaa kysymyksen, mitä sinussa on vikana...
Onneksi osaan nykyään viitata kintaalla moisille elämänkokemuksen puuttuville ihmisille, jotka eivät kykene näkemään maailmaa kapean sektorinsa ulkopuolelle.
Olet siis antanut virallisella paperilla lähihuoltajuuden isälle. Niin, miksi??
Onko tuo lastenvalvojan luona tehty sopimus? Vedä asia oikeuteen, jolloin sinulla on näyttövelvollisuus siitä, että on perusteita vaihtaa lähivanhempaa. Jos mies on antanut vääriä todistuksia sinusta, paikkansapitämätöntä tietoa, niin kipi kipi asianajajalle tai oikeusaputoimistoon. Nyt on ihan turha itkua tuhertaa itsekseen, etsi tukitahoja itsellesi vaikkapa NUT:sta, Yhden vanhemman perheiden liitosta ja neuvolan suunnalta. Masennukseen vaipuminen ei nyt auta sinua eikä lastasi. Pidä puolesi paremmin jatkossa. Älä luule äläkä oleta, vaan ota selvää oikeuksistasi.
Ymmärrän, että narsistisen ihmisen kanssa todellakin voi joutua tuollaiseen soppaan. Nyt heität alistetun sielusi romukoppaan ja mietit kaikki asiat vain itsesi ja lapsesi kannalta. Ja jos vain mitenkään saat lapsesi isän kiinni itseteosta, käytä kaikki keinot! Äänittäisin vaikka puhelut! Narsistisen tyypin kanssa on hyvin vaikea toimia, koska tällainen henkilö osaa kaunistella asiat aina omaksi hyväkseen. Valitettavasti :(
Ohhoh, en jaksanut lukea. Olisitko pystynyt tuon avauksesi tiivitämään?
Sopii jokaisen lähiäidin lukea etävanhemman tuntemuksia
sopii..