"Lehdet" vaihtaa väriä (Löfvén byter färg)
Millainen huumori on mieleesi?i (jooooo galluppia syysmyrskyisenä päivänä)?
Millainen huumori on mieleesi?i (jooooo galluppia syysmyrskyisenä päivänä)?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Enklantilainen,kuiva ja viiltävän tarkka ,ilkeilemätön
Siitä tiedän, kun tuli lumi maahan.
Uutisissa oli siitä maininta.
Ei kai keltaiseksi?
Hyppää keltasen yli, muuttuu suoraan siniseksi, Tai jotain sellasta hehehehehehe.
Siitä sen tietää kun ulkorappusilla on 2 pyyhettä 3 kertaa päivässä.
Huumori, riippuu monesta asiasta.
Vireestä, jos on kovin väsynyt, saattaa Putous/Pekka ja Pätkä-tyylinen hupajaminen hetken huvittaa, jos ei muuten, niin esiintyjien puolesta.
Enkuilla on oma, fiksu tyylinsä, kuin k/k totesi, mutta eiväthän kaikki ole Chaplineita.
Kotona nauretaan milloin millekin, jos ei välillä muille, niin sananmuunnoksille. Toisen ihmisen vanhingolle en ole oppinut nauramaan, en tosin ole opetellukaan.
Vitsin vitsikkyys riippuu pitkälle sen kertojan taidoista.
Huumori on huono tekosyy, jos joskus lipsahtaa kellä tahansa, mikä myöhemmin kaduttaa.
sukka ja pesi
Mite ihmees sä tunnistit ?vaik mä olin puskas ja kaik ,tommonen outo nikkikin.
palomaa koitin hämätä.
Voi minua raajon ryökälettä. Mutta kun välillä on epehantin muistilla varustettu hökäle, on välillä vallaton.
Et sä mua hämännyt sitten pätkääkään ;)
Mä tykkään kans englantilaisesta huumorista,, mutta kaikkein eniten ehkä poliittisesta huumorista. Tietenkin riippuu siitä ketä poliitikkoja laitetaan halvalla.
Seko palomalle
Se poliittinen satiiri menee usein henkilöön ,ei niinkään sen päätöksiin.
Lajina erittäin vaikea
Tiedän mutta mikään ei naurata enempää kuin poliittinen satiiri kohdistettuna juuri siihen omaan suosikki inhopoliitiikkoon. Etenkin jos siinä on myös faktapohjaa.
Suomen poliitikot niin värittömiä että niistä ei kunnon sketsiä irtoa.
Kun yritetään mollata jollain rasisti kortilla hommaan tulee sormen heristelyn tuntu,ei naurata.
Silloin katsotaan irvailtavaa ylhäältä päin, joskus oli herkullinen Virolaisen jussi.
Kuule.. KATSON IHAN ALLAKASTA, katso sinäkin, niin tiedät !
Kyllä tilannekomiikka on parasta. Jaksan kyllä kuunnella ja nauraa kaikelle
huumorille. Työpaikalla on tilannekomiikkaa jota ei muut sitten ehkä ymmärrä.
Kakkahuumori ei kiinnosta, eikö se ole sitä englantilaista.
Jännittää, sano mummo kun kahvimerkkiä vaihtoi.
LIekö muualla maailmassa yhtä kouriintuntuvaa kakkateatteria, kuin Suomen Jumalan teatterissa. Kuka koki mitenkin.
-ei tietoa syksystä mulla ole, mut ilma tuntuu viileämmältä nyt, kuin heinäkuus..eli tunteeseen voi luottaa ainakin yhtä paljon, kuin tietoon...
p.s. mitäpä sit lukee koomikon hautakives?..."Mähän Sanoin Et Oon Kipee...."
Linnut on syöneet pihlajanmarjoja senverran että lentelevät humalassa ikkunoihin.
Syksy saa joltain ei tule
Nauriit on nasas, ja kaalet kasas
Ei ole meidän pihlajissa vielä lintua isompia ollut puissa popsimassa terttuja.
Kurjilla ei ole vielä syksy
:)) he, aika hyvä .:) henri.
P.s. koskas se heillä alkaa?
Miksi tertut teijjän puissa? hehee, puujalkavitsi..:)
Hetken kesti ja aprikoin kuulunko tuohon joukkoon :-)
Hyvä!!!
Viluttaa!
Oivaltava huumori ns. älynväläykset!
On syksy, tiedän koska olen nyt paossa syysmyrkyjä Hollannissa. Syksyinen turbolenssi leilutteli Ruotsin rannikon jätettyämme ja siirryttyämme Tanskan puolelle, mutta kun laskeuduimme Amsterdamiin aurinko paistoi.
Lehdet eivät olleet muuttaneet juurikaan väriä kun jätin Korven. Ero ei itseasiassa ole suuri suuri kun veraa paikallisia lehtipuita.
Nyt alkaa muumori loppua ja uni painaa silmiä. Pitkä päivä takana ja kellokin täällä vasta 21.17.
Syksy on tullut, muuttolinnut jo täällä matkalla jonnee, näin nimittäin kurkia yhdellä peltoaukeamalla ruokailemassa kun ajettiin lentokentältä kotiin, joten heilläkin mielessä jotain muuta kivaa kuin syysmyrkyjä.
Kyllä ne myrkyt vielä sinnekin ehtivät...
Ulkona on säkkipimeää ja mustaan ikkunaan ropisi juuri jotain muuta kuin vettä, mutta en jaksanut mennä katsomaan mitä se oli, räntää, jäävettä vai rakeita. Koko päivän on puhaltanut myrskutuuli puuskittaisena jopa niin ankarasti etten uskaltanut lähteä autolla liikkeelle, koska en tykkää kun tuuli heiluttaa autoa rajusti ja tarvii pareeraa ratilla. Lutunen sai viedä mun asioille aamulla :) Hain porkkanoita maasta ja kurkut ja mun halloween-kurpitsani joka on nyt kauniin oranssi.
Lehdet ovat muuttaneet väriä jopa ihan luonnossakin, ei vielä aivan täysi syksyn väriloisto, mutta se on nyt alkanut. Virallisestikin. Syksy on täällä.
Tänään kova ukkosmyrsky pyyhki Heemsteden yli ja vettä on tullut tasaiseen tahtiin pitkin päivää. Loppuviikosta luvattu lämpenevää aina 20 C. Toivotaan, sillä meillä on erään tuttavamme synttärijuhlat merenrannalla Zandvoortissa.
Kuopus kertoi kun soitti Korvesta, että oli joutunut kaivamaan auton lumesta tänä aamuna töihin mennessään. Meillä ei sentään lunta pyrytä ; )
Pipahdimme päivällä Haarlemin kaupungissa. Huomenna alkaa kovat syysalennusmyynnit V&D:llä Haarlemissa. Pitänee mennä näin tänään ihanan bleiserin, mutta sitä ei voinut vielä ostaa. Butter Marketilla tapasin torikauppiaspariskunnan, jolta olen usein ostanut nukkekotikalusteita. Oli taas houkuttelevan ihania jutskoja, kädet syyhysivät, mutta hintataso oli noussut, siihen lopahti intoni.
Olen nukkunut kuin pieni porsas, meri-ilma on meikäläisen hermoille ravitsevaa öljyä, joka rauhoittaa ja päikkäreitkin tulee otettua. Voi olla, että nukun unirästejä ja työpaineita pois.
Eilen kun palasimme Heemstedestä kauppareissulta, pääkadun kulmabaarista juoksi ystävämme kädet levällään halaamaan ja sehän tiesi sitä, että meidän piti istahtaa viinilasilliselle hänen ja hänen vaimonsa kanssa.
On tärkeää viettää nämä alkupäivät levollisesti kotona, jotta jaksaa hulmutella kun todella alkaa tapahtumaan. Viikoloppu jo buukattu erilaisille vierailuille.
Tällaista täällä miten siellä sataako lunta?
Entä miten suhtaudutte poliittisesti ei-korrektiin huumoriin? Saako kaikista asioista laskea leikkiä? Onko mitään asiaa mikä on niin pyhää että siitä ei saa pilailla?
Onko machovitsit okay? Blondivitsit? Rotuvitsit? Jeesusvitsit?
Kaikista asioista saa laskea leikkiä. Korrekti täytyy kuitenkin olla, eli kaikella on aikansa ja paikkansa.
Teeveessä esim. lähetysajat ja ennakkotiedoissa maininta mahdollisesta loukkaavuudesta.
Kuolemasta? Vammaisuudesta?
Tässä on kai kaikkein tärkeintä muistaa kenelle ja missä yhteydessä. Privaatisti voi kai vitsailla samanmielisten kanssa vaikka mistä, mutta julkisesti on mielestäni asiallista noudattaa huumorinkin suhteen samoja sääntöjä kuin muussakin seurustelussa: olla loukkaamatta muita vaikka se tuntuisikin itsestä huvittavalta.
Vammaisuudesta ei pitäisi laskea leikkiä. Myöskään tv:ssä joskus nähdyissä videoissa missä ihmiset satuttavat ja vahingoittavat itseään ole mitään nauramista. Lapsellista tilannekomiikkaa, mutta haluaisin aina silloin nähdä miten filmaaja itse kompastuu piuhiinsa.
Tv:ssä näin kunmainostivat ohjelmaa jossa ihminen juoksi henkensä edestä vihainen koiralauma perässä. (Jagad av hundar) En ole oikein jyvällä onko se joku kilpailu, reality show, huumoriohjelma vai mikä. Kammottavan näköstä ja en takuulla katso. En pelkää koiria eityisesti, mutta uskon että tän tyyppiset jutut lisäävät koiapelkoa ja ainakaan lasten en antaisi katsoa.
Miitta Sorvali muutama vuosi sitten ohjelmassaan vitsaili vammaisuudella. Haloohan siitä nousi.
Miitta fiksuna haastattelikn sitten ohjelmassaan kansanedustaja Könkkölää, joka on vammainen.
Könkkölä oli sitä mieltä, että myös vammaisuudesta saa vitsailla.
Se on taitoa miten huumoria tehdään, pilkkaaminen ei ole huumoria.
Minäkään en tykkää niistä kotivideoista, ei yhtään naurata kun joku satuttaa itseään, lapsetkin..:(, samoin ajattelen myös noista mainitsemistasi- ja samantyylisistä reality tv -ohjelmista.
"Paloma.se.co"
Olipa kerran, että haulikkoni yhdytti Kyyhkysen.
Haulikko laukesi, Kyyhkynen rääkäisi ja levisi kankaalle.
Käänsin Kyyhkysen paistit esiin ja aloin nylkeä.
Kenelle ja missä yhteydessä voisi tämän kertoa? :)
Aamu-kahvilla?
Muuten, jos telkkarissa jotain näytetään, uskoisin sen olevan juridisesti
kestävällä pohjalla.
Niin monet ihmiset näkevät huumoria itsessään, vaikka se kuinkakin sattuisi.
Jos vaikkapa minä sattuisin putoamaan munasilleni, ja joku saisi sen videoitua,
toteaisin vain että anna palaa, tämähän on vain pientä pinta-kiiltoa.
yst.
H.
Siis mä ihmettelen niitä kuvaajia kun kuitenkin ennakoivat mitä tulee tapatumaan eivätkä mene auttamaan niitä lapsia. Kuvaavat vaan :( Syytteeseen joutaisivat!
Vammaisuus on sellainen asia joka ei kaipaa ulkopuolisten veistelyä. Vammansa kantaja ei ole osaansa valinnut.
Santelipuu parfymoi kirveen joka siihen iskee ikuisiksi ajoiksi.
Pieniä on kyyhkyset joulukinkuksi.
Sarjassa mietteitä aamukahvipäydästä.
Syksy, kuin vanhuus.
Värit eriytyvät, jää vain pelkkää harmaata.
Puita ei voi värjätä, kuin kuontaloaan.
Nuoruutta, aikuisuutta kaivataan, mutta nyt on nyt. Ikävä, ikuinen.
Huumori, asia, joka minua miellyttää.
Eri, kuin monilla muilla.
Huomenta. Kyllä nyt näyttää syksy tulleen. Tuuli kohisee ja vinkuu ilmanottoaukoissa.Tuossa pihalla näyttää nuoret koivut taipuvan uhkaavasti. Piha on keltaisenaan lehtiä, liimautuvat märkään asfalttiin. Tämä talo on tosi korkea ja vielä korkeassa kohdassa maastoa, joten tuulet tuntuu ja ilma on raikas.
Lämpöasteita vain kolme. Kesäpaikkojen kunnostus talviteloille kannattaa aloittaa
nyt, pikkuhiljaa.
Syyspäivän tasaus ja sade jatkuu, meteorologien mukaan ainakin tämän aamun aikana ja sitten selkenee ja yöllä tulee pakkasta. Peruna pitäisi ehkä nostaa ja on minulla vielä porkkanaa myös maassa. Lutunen sanoo että ei niillä niin kiirettä, kestävät pikku pakkaset.
Vitsit ovatkin nyt vähissä. (kertokaa nyt jotain uutta, hauskaa, syyspäivän harmautta piristämään :) Aijä ja henri ovat hieman yrittäneet, suhteellisen hyvällä menestyksellä.
Värit näyttää melkein kadonneen, mutta kyllä ne taas, vaalit on aika lähellä, mutta tänä aamuna huomasin syksyn tulleen meillekin, tuuli oli muuttunut kylmäksi ja satoi päin näköä. Onneksi on lämmin torppa.
..ai niin, tuosta huumorista, melkein kaikenlainen huumori/vitsit naurattaa, mutta ei loukkaavat ja tökerösti tehdyt, pidän erityisesti englantilaisesta huumorista, telkussa tietenkin...
Olin tylsä ja koklasin tämän netistä:
Paavo Väyrysellä kaatui juuri ennen toimittajan haastattelua vesilasi haaroihin. Tarkkaavainen toimittaja kysyi: -Onko teillä kuset housuissa? -Ja paskat!, vastasi Väyrynen.
ja lisää: Montako Ville Niinistöä tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu...he,
Ei yhtään, sillä Niinistö tietää vaihtoehtoisia tapoja valaista huone/eet..
Väyrys-juttu hyvä :-) Niinistö liian arvattava.
Ehkäpä hieman epä-onnistunut aloitus kirjaan:
Vanhan kaivelija
Haudan-kaivaja oli saanut työnsä valmiiksi.
Uusi hauta oli avattu vanhaan suku-hautaan.
Hän laittoi hyräillen Herne-Keiton tulelle.
Siinä samalla kiehuisi koiralle luu.
H.
Eikös muiden tekemät aloitukset ole aina mielestäsi epäonnistuneita?
Vähän ällöttävä. Toivottavasti se luu koiralle ei kiehu siinä keitossa.
"Paloma.se.co"
No tietysti on.
Useimmiten.
Vaan ei joka-kerta.
Esmes tämä aloituksesi on herkullinen.
Siksi minäkin kyhäsin jotain ennen-kuulematonta.
Voi, sä et siis tykänny minun huumoristani?
Kirjan nimi EI liittynyt mitenkään palstaan.
H.
Tai jos...kaamee ajatus, siihen keittoon olikin koira haudattuna ???
;)))
Tommottisista tykkään :-)
Olisin varmaan tykännyt jos olisin löytänyt sitä sieltä. ;)
Missä vaiheessa "lievästi epäonnistuneesta" tuli "herkullinen"? Halusitko siis vain naruttaa? Ahhhh....taisin arvata jo...halusit että reagoisin jollain tapaa. Silleen niinkuin pojat koulussa jotka vetää letistä? Koulukiusaamista? Ei, vaan huomiontarvetta. Sinut noteerataan.
Syksy on aina ollut mun suosikki vuodenaika. ...se vuodenaika mitä kaipasin aina eniten ikuisen kesän maassa asuessani. Nuorena syksy oli koulujen alkamista, kavereiden tapaamista, uusia vaatteita, opiskelijana maalta kaupunkiin palaamista, iloista opiskelijaelämää kuuskytluvun lopulla, aikuisena ruokatraditipita jne....kaikkea senkiin liittyvää, mutta aina, siis jo lapsesta, syksy on aina symbolisoinut minulle liikkuvuutta, muuttoa, matkaa, kaukokaipuuta.
Rakastan sysksyisiä, utuisia, kirpeitä aamuja, puolukanpunaista metsänreunaa, kelötaisia lehtiä auton tuulilasissa. Urheita viimeisiä kukintoja ruusuissani, laventelin lilaa hehkua, juuri maastavedeyttyjen porkkanoiden tuoksua.
Takkatulta, kynttilänvaloa, lämpöä ja varikkyyttä....
Selailin juuri katalogeja joita kertyy ain amun huusholliin, olen tosi laiska shoppailija. Tämä syksy on trendikkään harmaa, beige, iloisena piristyksenä kalmanvalkoista, harmaalla taitettua, sekä vaatteissa että sisustuksessa. Kuvastaa varmaan sitä toivottomuuden tuntua mitä nää is-murhaajat levittävät kuvaruutuoihimme joka kerta kun uutislähetys alkaa. Toivottomuuden syksy.
Tämä syysaamu aivan eilisen vastakohta. Aurinko paistoi /- lämmintä.
Mökin takkaan tuli aamiaisen ajaksi.
Mies pätkimään puita, minä pinoamaan.
Fyysinen työ kirpeän raikkaassa ilmassa.
Eli tämä tauko loppui nyt.
Nautinnollista syyspäivää :-)
Ja tässä teidän kanssa jutellessa loppui vesisade ja aurinko pilkisti esille. Nyt kaupoille mun alko tehdä mieli silakkapihvejä, kuoriperunoita ja puolukkasurvosta ruoaksi.
Todella masentava värimaailma, huonekaluissa, verhoissa, matoissa...ihmettelin sitä jo ukollenikin, vaikkei se mitään kuuntele eikä kommentoi, - jotain karmean sinikeltaharmaa sekoitusta..*huoks*, onneksi ei ole pakko jos ei taho, ostaa ja sisustaa noilla kamaluuksilla, eikä päälleen vetää..sininenkin joku ihme sävy, kylmä ja kova :(
Siitä kun kevyttoppatakki ei enää riitä pitämään lämpimänä.Kylmää mutta ah niin aurinkoista. Kesäkukat viimeiset taivuttaneet niskansa kohti maata, häytynee päästää seuraavana vapaana ne lepoon.
Hampilääkäri täle vuodelle käyty, reikiä nolla ja vain kivetyksen ploisto. Hyi kun en yhtää tykkää et mulle laitetaan työkaluja suuhun.
Eilen haistoin tämän tulevan sateen (voi siinä olla apuna myös säätiedote) ja nostin perunat ja porkkanat maasta pois, niin vaan ennen sadetta sato oli suojassa.
Minun blogini on korutonta kertomaa.
Lehdet lakastuvat taas kerran lakaistaviksi.
Kohta 65 vuotta olen asiasta kärsinyt.
Vaan en lakaissut.
Tuo tuntuu niin tavan-omaiselta taas, että vieläkään en näe aiheelliseksi muuttaa
asnnettani.
Saati yritää lehti-kasoista kaivella jotain uutta ja ihmeelistä.
Kuitenkin siellä on vain kiukutteleva Siili.
Alkaisivat lehdet edes kirkua kirkuvan vihreinä.
Auransa vilkkuen neon-värein, kuin katto-pallo jossain.
Muinoin.
ISIS-tappajat sentään yrittävät värikkäästi, vaikka media julkistaakin kaiken
musta-valkoiseksi värjättynä.
Jos edes julkistavat.
Onneksi olemme mukana leikissä.
Asenteella:
ISIS, kaulanne kohta on muusiks!
ISIS edustaa liian vanha-raamatullista uskontoa Arieleineen.
Minun mottoni on:
Lisää viiniä kirkkoihin.
H.
Vaahteroissa kadullamme on joku ihme sairaus niiden lehdet ovat täynnä suuria, mustia täpliä. Johtuisikohan se saasteista? Täällä on kyllä puhdas ilma, mutta kauempana pohjoiseen päin on Stora Enson tehdas, josta pöllähtää lähiympäristöön aina välillä kotoista sellun tuoksua....
Lehdet kertovat omaa tarinaansa niille jotka jaksavat olla kiinnostuneita elämästä ympärillään.
Tälläkin palstalla joskus kirjoitteleva suomalaisrouva joka asuu Ruotsissa on erittäin taitava maisemavalokuvaaja ja hänen valokuvissaan syksyinenkin luonto saa uusia värejä ja ulottuvuuksia joka ainut kerta. Kauneus ja uudistuminenkin on katsojan silmässä, jos vain osaa nähdä ja tallentaa vieläpä kamerallaan.
Ja sitten vielä tosta IS-terroristijärjestöstä. Kieltäydyn käyttämästä noista murhaajista egyptiläisen Isis-jumalattaren nimeä. Isis oli jumalien äiti, lempeä ja rakastava. IS(Islamic State) on myös liian hyvä nimi heille koska mitään kalifaattia ei ole olemassakaan, ainoastaan lauma murhaavia fanaatikkoja.
Vaahteroissa on sienitauti, auttaa jos vanhat lehdet haravoi pois. Yleistä Suomessakin.
Nii onkin, guuglasin sitten myös jutun ja sienitautihan se. Ne vaahterat jotka ovat sairaita ovat hieman kauempana ja se on kai kunnan puhtaanapitolaitos joka ne lakaisee sieltä kadunvarresta. Omassa pihassa, tontilla tai kadun reunassa ei ole.Pitäisi varmaan raportoida eteenpäin tuo havaittu.
"Paloma.se.co"
Tarinat elävät, ja vanhoissa ne parhaat taudit itävät.
Joku vuosi sitten kuvasin runollisesti, vaan en runolla syksyistä Vaaheran-lehteä
tällä palstalla.
Sain ihan kehuja.
Sitten kuvasin Etanaa ja sen jättämää vanaa.
Sanoivat minua inhottavaksi realistiksi.
Haukkuivat ihan, peekele...
"Etana, Etana limoita vartes, näytäpä lehdelle munas..."
jne.
Olet varmaan huomannutkin että Ranskalaisilla on saman-tyyppinen vaikeus.
Eivät oikein tiedä tai eivät osaa, miten issiä sössöttäisivät.
Mutta, kuten kaikki tiedämme, aina on joku jumalista joka issössiäkin jumaloi.
Olen kuitenkin ihan varma, että Teutates, yhdessä Väinämöisen kanssa upottavat
isäshsös: in suohon.
Laulattamalla aseitaan.
Jonkun jumalan suosiossa kun hekin ovat.
H.
Tykkään lukea erään pakinoitsijan kaikki poliittiset jutut....niissä on niinpaljon oivaltavaa huumoria mukana....asian seassa....
Eivätkä asianosaiset varmaankaan loukkaannu....jutuistaan..Hän heittää kevennyksiä aina väliin....
" kysyin Paavo Lipposelta....vieläkö te rakastavaiset kutsutte toisianne lintusiksi.....
kyllä Päivi kutsui minua aamullakin ....pöllöksi.
Tein pienen irtioton puu-urakasta ja kävin metsässä ja kas sain suppiksia pari litraa, pienet jätin kasvamaan.
Haaparouskuja löysin myös.
Metsä oli niin rauhoittava, koetan kokoajan sysätä ajatuksia pois tuosta ko. terroristijärjestöstä, se on niin kuvottava, kauhistuttava.
Vielä pieni hetki ja sitten sauna lämpiämään ja viimeiset pölkyt sillä aikaa pinoon.
Tässä mun syyspäivän blogia, ihan muuten vaan, eikä kenenkään kiusaksi :-)
-son tosi kivaa, kun metsässä ihmiset käy hyötyilemäs ja silleen..rauhoittava vaikutus vaikka vain lukee, eikä itse oo käyny....mmm.
-talsin tos kaupungilla, ja vähän väliä tuli pikku rakeita, ja hetkisen päästä aurinkoista, vaihtelevaa hela tiden...tuulee ja 7...pari kk sit oli neljä kertaa lämpimämpää, eli n. 28...."so we got a say goodbye, to the summer"....
Camoon, sun piti piristää, ei masentaa ;D
hmp.f....joo, vähä alakuloista pakkaa oleen, tänäänkin surullinen otsikko lehdes: "Joka kymmenenneltä työikäiseltä puuttuu omat hampaat" ..on se aikamoista ku jonkun toisen hampaita joutuu käyttään...uh..-ja vähä aikaa sit oli netis tosi kaamea uutinen, ihan meni koko päivä pilalle silloin ku sielä luki, et: "Sepon alkoholismi Salkkareis pahenee"....ahistuu vähemmästäkin tällänen poikanen...no, ehkä se tästä paranee viä...
:))) No tämän päivän iltiksessä oli äijälle lohdutus, jos vaikka omat hampaat eksyy, tai Seppo hukkuu, niin hanki tällainen:
http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288742454648.html
Vai oliksä enemmän kissa-ihmisiä :)
Mä oon onnessani, pakkanen jäi nuolemaan nurmikkoa tänä yönä, ei saanut mun tomaatteja :) ne on turvassa mun kellarissa, ihan siinä mun karviaislikööripullon viekussa.
Siitä sen tietää, että kellarissa on enemmän täytettyjä purkkeja kuin tyhjiä. Nyt meillä on hallan kanssa kilpailu siitä kuka saa vihreät tomaatit. Viime vuonna se vei voiton, aattelin tasata tänä vuonna.
Huumori kun huumori käy, kaikki kukkaset uppoaa.
Sellainen lämmin, hellä, pehmoinen mikä vapauttaa ilon ja tarttuu toisesta toiseen vapauttaen murheisiin tuijottamisesta. Sellainen lastensilmillä katsottava ja lasten suulla lausuttava.
No sitten kysymyksen alkuosaan. Varma syksyn merkki on kun tuulet pyörii ympyrää tempaavat ruskeat ja keltaiset lehdet koivuista ja antavat tilaa vieristen pihlajien lehtien punalle. Ilmassa leijailee lumihiutaleen raakileita, sade vihmoo vettä ja pian on isojen räntähötkäleiden vuoro ja sade lopulta voittaa, Niin katoaa pyörivä tuuli ja sade on synkkä ja tummat pilvet viistää puidenlatvoja.
Näin oli toissapäivänä ja eilen sattui ihania. Ikkunani taakse ilmaantui pitkä ja kapea sateenkaari vartiksi. Ja se sateenkaaren pää oli viidenkymmennene metrin päässä (ehkä alle) talon ulkoseinästä, pienen rinteen alaviidenneksen yläreunalla.
Varma syksyn merkki on, kun hävittäjät lentää matalalla, ja rikkovat äänivallin, silloin on odottettavissa lumipyryä.
Tukes on antanut varoituksen sälekaihtimista, Timo Soinilta on semmonen saattanut jäädä auki
Hävittäjät lentävät minun taivaalla joka arkipäivä joskus pyhinä.
Syksystä, Olin katsastuksessa läpi meni paperilla---kiitos tämän satuma eevan joka tuli puhumaan kanssani 40 kymppinen kaunis nainen katsataja luuli kai että Olin hänen tuttu (oli kai johtaja heille).
Huommena tilaan ajan, jarrut täys korjaus edessä, samoin vähän lisää muutakin.
Kyllä naiset ovat ihania, eikö niin hunksz.
Varma syksyn merkki kun mun naapurit lopettaa pitkät viikonloput terassillaan, kello neljään aamulla kestävät partyt ja huutamiset, sen jälkeiset vieraiden kotiinkuskaamiset aamun sarastaessa mönkijöillään ilman kypärää ja monta monituista promillea veressä.....tää on villiä pohjolaa. Joen toiselta puolelta alkaa norrlanti. Usvaa joella, syyskalastus on ollut nyt menossa jo ainakin kuukauden ja veneet aamuisin ankkurissa laitureissa. Campingin asuntovaunuista on vain yksi jäljellä. Naapurin emäntä (toinen) heittelee omenoita aidan yli meidän puolelle; sen näkymätön vihamies asuu meidän talossa. Siitä on tosin jo monta kymmentä vuotta, mutta naapurin rouvalta aika on lipsahtanut pois fokuksesta.
Nyt loppu omenahillon teko. Sitä olen keitellyt jo kyllästymiseen asti. Ei yhtään punaista omenaa tässä huushollissa enää. Loput omput kun roudaan vielä puiden alta kompostiin, eli navetan taa, saan ne pois silmistäni. Sieltä villieläimet, lähinnä
supi, käyvät popsimassa ne poskeensa. Puolukkaa saan siskoltani koska hän on
puolukkahullu, ämpäritolkulla poimii, minä sitten sitä puolukkapainetta helpotan kun
suostun ottamaan niitä tuotoksia, survosta, tuoremehua ja mitä vielä keksii.
Kivahan se on että on ahkera marjasisko. Hyvissä väleissä ollaan.
Kävin sienimetällä kun jumituttiin mökille kauniin sään takia. Kipusin korkealle kalliolle katsomaan väriloistoa. Jostain kumman syystä aloin laulaa "Jo karjalan kunnailla lehtii puu...", oli jotenkin juhlallista kun koivuista keltaiset lehdet leijailivat.
Keräättekö muuten mustarouskuja?
lapsena opin kerämään sieniä äiti opetti varmaan satojakiloja on kerännyt, mustarouskuja emme ottaneet.
Metsät olivat vanhoja valtiolla siihen aikaan sieniä oli paljon, yritin aina auttaa köyhyydessä.
Ne mustarouskut olivat ainakin joku vuosi sitten syöntikiellossa.
Paljon muutkin suomalaisien sienissä niissä oli keittäminen.
Tiedän Aina jos saan kastiketta "suomenmaku" pidän siitä sitä oli entisessä työpaikassa kakuan sitten.
Mollikselle mustarouskuista: (luepa siitä alhaalta)
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/mustarousku
Meilläkin syötiin sitä 80-luvulla ihan sikana, se selittänee kaiken... :O
Kiitos linkistä, hmp.f! Muistelinkin jotain myrkkyvaaraa.
Tänä vuonna niitä on niiiin paljon metsässä, että siksi kyselin.
No jääkööt sinne metsimään.
Ennen mustarouskut kyllä kerättiin. Nehän on kovasti myrkyllisiä, ei niistä kai lähde
myrkky keittämällä. Minä olen kauhean epäluuloinen sienien suhteen.
Vain kantarellit kelpaa. Korvasieniä en huoli, niistä ei myöskään lähde myrkky
pois, niin uskon. Suppilovahvero on herkullinen, tateista en välitä. Jokaisella omat mieltymykset. Kyllä herkkusienistäkin saa hyvän kastikkeen, rakuunalla maustan.
Rakuuna on hieno mauste, käytän yleensä vain yrttimausteita ja pippureita.
Eilen satoi meillä ensilumi. Iltapäivällä alkoi tulla ensin räntää. Vieläkin on paikoin lunta sentti pari. Koleaa on joskus kesälläkin, mutta kyllä tuo lumi on varma merkki siitä ja muistutus, että kesä on mennyt ja ainakin syksyssä ollaan.
Meillä on sitten erilainen syksy menossa ja tiedossa: ei pitkiä metsälenkkejä, ei marjastusta, ei sienestystä, ei uusia - eikä juuri vanhojakaan - harrastuksia...
Kaikki keskittyy nyt kotiin ja puolison kuntoutumiseen, josta ennustetaan pitkää ja vaivalloista - tai millä noita nyt mittaa ?
Mutta on ollut ilo nähdä, miten paljon myötämieltä ja aktiivista osallistumista ollaan saatu osaksemme: yksi teki kahden päivän työn, kun kärräsi meidän talven puut liiteriin, toinen lupautui avuksi kauppareissuille, kolmas on tulossa haravoimaan pihan. Sienet tulivat kotiin asti, omenia on vieläkin säilömättä kassillinen ja sukua ja ystäviä ollaan tavattu paljon tiheämmin kuin "normaalioloissa"...
Aloittaja kysyi huumorista. Onneksemme se ei ole meiltä kadonnut. Meillä se on aina käynyt yksiin, auttanut tosi vaikeissa tilanteissa. Ja kai ihmismieli on osittain itseään korjaava, jos jotakin menetetään, avautuu uusia väyliä tai elää muuten voimallisemmin siinä, mitä on kulloinkin käsillä...
"demeter"
Tuolla vaatteet päällä -aloituksessakin ihmetellään miksi naapurit ovat niin
herkkiä puuttumaan toisten asioihin.
Eri tavoin kuitenkin, jos kaikki näyttää kauniilta ja rohkealta.
Minä tuen sinua harrastuksissasi, koska en minäkään mitään.
Tavoitteeni ovat kuitenkin paljon vaatimattomammat kuin sinun tavoitteesi.
Putki-näköinen Talkkarinikin hoitaa hommansa etänä.
Huumorina kerron tapahtuman, kun minulta nyrjähti nilkka pahasti.
Sisä-Halli-Jalka-pallossa.
Nais-hoitaja purshkahti nauruun, kun lääkäri sanoi:
Koitas oikaista se.
Aikasti kansa-koululainen, mutta en löytänyt sairauksistani parempaa.
H.
Jaa hunksi, että nilkka nyrjähti ? Joskus pilkka osuu omaan nilkkaan, sanovat - oliskohan ollut kyse siitä ?..)) Mutta kiitos yrityksestä. Kyllä se tästä...
On tainnut nyrjähtää muutakin kuin nilkka.
Ainakin puheista päätellen.
Joo no me kaikki pelataan niillä korteilla mitä milloinkin tulee pakasta ja sinulle on nyt tulleet hankalat ja ei ihan helpot, mutta olet kärsivällinen ja pitkäjännitteinen maaemo (anteeksi jumalatar) ja tää syksy nyt mennään näillä. Hienoa että tuollainen yhteisöllisyys kukoistaa vieläkin koti-Suomessa ja suku ja naapurit tulevat apuun tarvittaessa.
Toi itseään korjaava oli kiva ilmaisu, en ole ennen sitä nähnyt.
Täytyy myöntää, että kun käväisin tuolla omaishoitajien palstalla, mua alkoi hävettää oma "helppo" osani. Ja onhan meidän ikäpalstallakin ihan oikeita omaishoitajia, joilla ei ole sitä kannustinta, mikä minulla on, toiveita paremmasta.
Mutta ihan kannustuksena muillekin halusin kirjoittaa tuosta saadusta avusta. Kun niin usein täälläkin valitetaan ihmisten välinpitämättömyyttä ja avunsaannin vaikeutta.
Parasta on englantilainen huumori.
Syksy on tullut, kun kurjet lähtevät.