Aika yhteinen piirre kaikille tietämilleni masentuneille on tietynlainen luonteen löysyys. Tämä tietenkin voi kuulosta kylmältä ja karskilta, mutta pohjimmiltaan se on juuri siitä kiinni. Realismin puute, ei uskalleta kohdata vaikeita asioita. Eletään jotain muuta varten kuin itseä. Sisimmässään luultavasti halutaan muutosta elämälle, mutta ei uskalleta vapautua muutokselle vaan kidutaan vanhassa tutussa kaavassa. Omasta elämästä ja hyvinvoinnista ei kyetä ottamaan vastuuta. Masennukseen liitetään yleensä herkkä luonne, näinhän se tietenkin on. Moni masentunut on parantunut masennuksesta, kun elämässä on tapahtunut jokin radikaali äkillenen ja shokeeraava tapahtuma, puolison menetys, lapsen/vanhempien kuolema yms...On myös osa jotka masenutavat näistä tapahtumista.
Masennus luonne
apapaa
359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
neljä vuotta olen kitunut tämän sairauden kanssa. Ei siinä ole kyse luonteenpiirteistä. Masentuneet ovat valaistuneita. He tietävät elämän turhuuden. Heidän aivoihin syötetään masennus, jotta ympäristö hylkäisi heidät.
Olen jollain tavalla samaa mieltä, mielestäni masentuneet ovat tajunneet että elämä on turhaa eikä millään ole mitään merkitystä, maailma on tuomittu tuhoon ihmisten tyhmyyden ja itsekkyyden takia.
Mitä järkeä panostaa elämää kun kuitenkin kuolee lopulta
tämä. Kun oma elämä on eletty "pumpulissa" ja elämä on kaikin puolin tähän mennessä pysynyt ilman suurempia menetyksiä ja tragedioita pienetkin asiat tuntuvat ylitse pääsemättömiltä ja kun niitä jokunen kerääntyy, masennutaan.