Jennan ja minun kiihkeä iltapäivä

Muistatte varmaan, kun kirjoitin edellisen jutun Mun ja Jennan ensitapaamisesta junassa. No jokunen vuosi on kulunut, eikä valittamista ole ollut. Sattumoisin tulin kotiin hieman normaalia aiemmin kuin yleensä. Työpaikalla hajosi ”Traktori” Joten en voinut tehdä mitään sinä päivänä, joten lähdin kämpille.

Starttasin Volvon, se oli vanha 244. Vaalean metallin, sininen. Lähdin ajelemaan kämpille. Radiosta tuli joku Matin ja Tepon monista rakkauslauluista, enkä saanut ajatuksiani irti ihanasta Naisestani, Jennasta. Mietin miten yllättäisin hänet, romanttinen kynttiläillallinen, ei oikein kuulosta sopivalta. Hm. Hyvä sapuska ja pullo viiniä, ehkä. Kuitenkin päädyin ratkaisuun, katsoa sen mukaan mitä kaapissa on, ja mihin ehtii muutamassa tunnissa. Tiesin Jennan olevan toimistossa töissä noin puoli 4 ja vartti matkaan. Eli ei kovinkaan paljoa ole aikaa.

Pysäköin rivitaloalueen parkkipaikalle. Lukitsin ovet, ja lähestyin ulko-ovea, kun sisäinen vaistoni, kertoi että älä kiirehdi. Avasin oven, sen enempää ajatellen, suljettuani oven, eteisessä oli Jennan kengät. ”Miten nää voi olla täällä” tuumin. Eivätkös ne olleet aamulla Jennalla jaloissa. Sitten huomasin takin naulassa. ”Hitsi ylläri meni sivu suun.” Kulta, oletko Kotona, Huikkasin.
Ei kun mä olen töissä, tuli vastaus. Niin varmaankin, heitin takaisin ja kävelin olkkariin, missä Jenna istui sohvalla kotoisasti, silkkinen ohut pusero päällä ja Legginsit jaloissa. Mites nyt jo tulit? Jenna kysyi. No kun Traktori levisi. Entä sä. Toimiston pääte hajosi, ja teen loput tilastot etänä. Toden totta, olohuoneen pöytä oli kuin toimisto. Pöydällä oli auki muutama mappi, ja Kannettava oli sohvalla vieressä.

Mites ois pieni tauko, ehdotin. Sopiihan tuo. Mitä sinulla on nyt mielessä.? No, jos aluksi kävisi suihkussa, ja jos saisi vaik vähän kahvia, sitten… En ehtinyt lausetta loppuun, Jenna sanoi. Mä arvaan loput. Menet päiväunille, ja mä jatkan raatamista. No ei ihan. Kiirehdin vastaamaan. Makuuhuone voisi sopia kyllä tarkoitukseen, heitin salamyhkäisesti. Jenna tiesi, että ajattelin häntä.
Hän istui vielä sohvalla, joten kiersin sohvan taa, ja aloin hieroa hänen niskojaan. Ne olivat aivan jumissa. Nyt lopetat kyllä noi työt, sanoin. Sä raadat itses ihan puhki. En kai, Jenna totesi. Kyllä vain. Ja nyt saanko pyytää. Otin Jennaa kädestä kiinni, ja sanoin. Olet Kaunis kuin ruusu tarhassa, ja ihanan pehmeä kuin nalle. Silmäsi tuikkivat kuin tähdet taivaalla, ja huuliltasi saan sulo suudelmat.

Oih, huokaisi, Jenna. Kauniita sanoja. Sulatat edelleen sydämeni. Muistatko ensimmäisen tapaamisemme? Hän kysyi. Kuinka olisinkaan voinut sitä unohtaa, totesin. Niin, kun astuin siihen linja-autoon. En saanut silmiäni irti sinusta, ja silloin päätin, sinut mä haluan. Joo, muistan kyllä, kuinka kiihkeän kiimainen olit. Ja junassa… Jo riittää. Menisitkö sä nyt sinne suihkuun. No joo, totesin. Näin Jennan silmistä, että hän halusi kokea jotain vastaavaa jälleen. Tuo matka on syöpynyt muistini syövereihin, enkä usko sitä ihan heti unohtavani.

Menin suihkuun. Sieltä palattuani ylläni oli enää pelkkä pyyhe. Jenna oli päättänyt yllättää minut. Hän oli sillä välin käynyt vaihtamassa vaatteita. Nyt häntä koristivat, ohut paita, joka oli löysä, jaloissa oli pelkät stringit. Kahvit juotiin, eikä kumpikaan sanonut juuri mitään. Sillä sanoja emme tarvinneet, pelkät katseet riittivät.

Suuntasimme yhdessä kohden makuuhuonetta. Istuin sängynreunalle ja heitin pyyhkeen pois, kaluni oli jo vähän kovana. Jenna tuli istumaan syliini, ja kiihkeät suudelmat seurasivat toisiaan. Hänen ihanan pehmeät ja täyteläiset huulensa, suukottivat minua vähän kaikkialta. Hän kiemurteli sylissäni, ja Mulkkuni alkoi jo herätä eloon. Voi kuinka hän yhä ja edelleen osaa tuoksua niin ihanalta. Silmät tuikkivat kuin kirkkaimmat