avautuminen

6666 kirjoitti:

turhauttaa..suurin osa elämästä menny kyvyttömänä keskittymään ja ajattelemaan ja toimimaan kunnolla...elämätön elämä takana...silkkaa psyykkistä jumissaoloa eri tilanteissa ja jossain viidessä eri kämpässä..tähänkin huoneistoon ja kylään olen ollut jumissa joku kymmenen vuotta, vaik ei mulla oo ees samanhenkisiä kavereita täällä..nykyään en ees halua olla kenenkään kanssa tekemisissä pahemmin ja erakoidun ihan tahallani..vitun ulkopuolinen olo ollu aina, melkein aivan sama minne menee ja kenen seurassa on...ton hukkaan valuneen elämän ajatuksen (kiva kun ajatus häviää nykyisin kesken kaiken) oon pystyny jo aikaa sitten monet kerrat neutralisoimaan ja tekemään tyhjäksi kun olen tajunnut ettei sillä ole mitään merkitystä, koska tämä hetki on tämä hetki ja muulla ei periaatteessa ole merkitystä..mut silti tuollaiset ajatukset palaavat jostain aina kummittelemaan ja pyörimään mieleen..ja sitten alkaa ahdistamaan...ja välillä ahdistaa ihan mitättömätkin asiat...elämä on supistunut..ihan kuin olisi vankina omassa jaksamattomassa tilanteessaan..tässä kämpässä johon roskat alkaa aina kerääntyä uudestaan ja uudestaan pitkien suursiivousten taukojen välissä..tässä kämpässä jossa on kärpäsenpaskaa koskaan pesemattömissä ikkunoissa ja likaa seinissä...ainakaan ei masenna tällä hetkellä läheskään niin paljon joskus...mut on tää sellaista vitun puoliteholla raahautumista tähän asti ollut tää "elämä"....ps: pakkoajatukset ja äänien kuuleminen päässä ja pään ulkopuolella kaikissa kohinoissa ja vittumaiset ruumiilliset tuntemukset, ei yhtään auta tilannetta

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä