Oletko uskaltanut paljastaa tunteesi kaivatullesi? Aiotko uskaltaa vai saattaako käydä niin että jää uskaltamatta?
Oletko uskaltanut?
Lyhyt elämä
54552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
kaivattua enää..
Saattaapa olla että sanomatta jää...Se jää nähtäväksi, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
yhden kysymyksen muodossa, anteeksi korjaan kahden... että jotain tunteita on heh heh.
mitä kysyit?
Eka kysymys oli semmoinen, jonka myötä joku muu olisi nolostunut sen vastauksen saatuaan, mua lähinnä nauratti.
Toka kysymys eri kerralla koski näkemistä.
No sano ny tarkemmin... :)
Plääh :)
Oon mä sen ekan kysymyksen tänne joskus laittanut, mutta en nyt kehtaa sillä enää mainostaa. Joku nimitti sitä "dopingin käytöksi".
tylsä olet. ;)
No onko sulta jotain kysytty?
paljonkin, mutta ne on varmaan ollut huumoria...?
Itse kysyin ihan tosissani, en tosiaan vitsinä.
no mitä kysyit sano ny jo...
No hän ei ole tosiaan mikään puupää :D
Tajusi ja vähän liikaakin ;).
Välillä vaan epäilen, että hän tekeytyy joksikin toiseksi ja varmistelee just tuohon sinun tyyliisi muka ovelasti, että oonko minä täällä edelleen :D
elä nyt viitti...nyt kerrot kyllä ;)
Sori, aika loppui, pitää lähteä kokkaamaan :D
Oot kyllä kans yks (sensuroituja sanoja) ;)
No niin oot sinäkin. etkä kumminkaan ees oo sinä :(
olen yhä täällä, voinet siis arvata miten kävi :I
Paljastin kyllä kehonkielellä, että jos sitä osaa tulkita, ei pitäisi olla mitään epäselvää.
oma kaivattunikin ja hyvin selvästi, vaan kun järki ilmeisesti oli eri mieltä kun sydän.
joo elekieli ja telepatia on hitsin hyviä...niillähän minäki, miksei mitään tapahu??
viisas ihminen.
Miesten kehonkieli kyllä vuotaa helposti ilman että he itse sitä tietävät. Vastaavasti he eivät ole kehonkielen tulkitsijoinakaan aivan yhtä hyviä kuin naiset.
No, voithan lohduttautua sillä, että aina se suhde ei ole järkevä, vaikka toisesta kovasti ihmisenä pitäisikin.
Niin, kyllä suhteen pitää olla järkevä!
kaikki suhteet pitää perustua niiden järkevyyteen, ei suinkaan tunteisiin.
Ensiksi järki, sitten tunteet!
alan tulla samaan tulokseen, järki eka sitten tunteet, samaa lihaa ja verta se toinen nahkoineen on sit kuitenkin :)
En ole.. Kun ei ole oikein mitään varmuutta mistään. Ja tämä syksy on ollut täynnä kaikkea uutta.. Ja vähän kiirettäkin pitänyt. Ja ihan hyvä niin.. En ole niin hirveän paljon ehtinyt miettimään, oikein mitään.. Ihastusasioitakaan..
Mutta ihan söpö mies.. Sanoisin vaikka niin.. :)
No en aio uskaltaa. En niin kauan kuin on varattu.
Ei kuulukaan kertoa paitsi silloin, jos toinen tunnustaa tunteensa.
höpöhöpö...
Varmaan kummankaan ei kannata kertoa!?! Vaikeneminen on helpointa...
No kyllä aina pitäisi kertoa, veetuttaa se kuitenkin jos ei saa sanotuksi mitään ja epäilee...tunteille ei kuitenkaan voi mitään, mutta kyllä kai aikuisten pitäisi pystyä niistä puhumaan?
Haluaisin kyllä uskaltaa. Puolisonsa kattoo mua jo nyt niin kuin olisin jokin läpimätä asia.
mikset sie ite sitten kerro sille "kaivatullesi"?? aina niin oikeessa jne. etc.
oon kertonu jo...sanoinko etten oo :D
niin näytti menevän kannattaa vaieta ei siitä mitään tulisi kuitenkaan!
Enköhän =D Siksi se kait kaivattu onkin ja sellaisena pysyy.
Kenkää tuli heti kun kertoi.
kerroin kyllä, hän halusi vain pysyä kavereina, suutuin siitä ja totesin että en minä pysty pelkkänä kaverina olemaan. paria päivää myöhemmin sanoin että koitetaan nyt edes puheväleissä pysyä mutta eipä näytä kiinnostavan naista.
noh siinä olkoot, toivottavasti löytää sitten "kunnon" miehen, sellaisen mistä avautui humalassa kertomaan minulle.
Mitä helevettiä? Jos joku ei halua olla tuommosen kusipään kans nii enpä lähtis sitä tyyppiä syyttelemään. Syy näyttää löytyvän ihan itestään kun luet tuon tekstin uudelleen läpi. Tais olla ihan aitoa rakkautta kun pystyt heti haukkumaan. Attraktiota ei voi pakottaa.
ihastuminen on rakkautta ? eikös rakkaus ole se mikä kehittyy vuosien varrella ja ihastuminen on se tunne minkä omat aivosi jostakin syystä rakentaa mielessäsi toisesta.
Ja en mennyt haukkumaan, voimakkaat tunteet olivat pelissä ja itselleni en mitään voi. Totesin naiselle vain että annetaan sitten olla, en minä voi vain kaverina kärvistellä vieressä tunteitteni kanssa. myöhemmin mietittyäni sanomisiani pahoittelin ja totesin että koitetaan nyt edes pysyä puheväleissä jollakin tapaa.
Eipä kyllä olla juteltu enää sen jälkeen, ehkä parempi näin, pääsen jatkamaan matkaa kun toista ei kiinnostanut, "olet hyvä tyyppi ja en halua pilata elämääsi ongelmillani"
mutta kiitos vain tuosta mielipiteestäsi.
Karkeesti laukas edellinen ei se nyt tarkoita että kusipää olet! :/
Uskalsin mutta huonosti kävi :(
hänelle (n>) vielä uskaltautunut kertomaan. saattaa olla että jää kertomatta.
Lähes puoli vuotta kärvistelin, enkä uskaltanut. Lopulta kerroin, kun tavallaan oli jo myöhäistä. No... huonosti kävi. Mutta en olisi hengissä, jos en olisi niin tehnyt. Olisi ollut liian tuskaista umpirakastuneena pitää kaikki sisällä. Edes jotain lohtua itselle siitä, että ainakin hän tietää.
Kauanko aikaa tästä on?
7kk, silloin paljastin tunteeni. Hän on jotain sellaista...en tiedä...voiko sellaista olla. Ikävä vain on, ei voi mitään. Välillä helpottaa. Sitten havahtuu, kun ihan rintaa puristaa.
Kyllä olen kertonut ihastuneeni häneen, pakit tuli joten se siitä.
Jää kertomatta...valitettavasti. Tuskin tapaamme enää...
olen.
En uskalla, mut tahtoisin. Koska en ole sitä sanonut niin siksi varmaan roikun täällä.
Kerroin kyllä, mutta liian myöhään. Puhukaa ihmiset tunteistanne.
Kerroinko, en. Kun olisikin päässyt edes tutustumaan toiseen. Kaikki loppui ennen kuin alkoikaan. Ja hän teki selväksi, ettei tunteita löydy, joten hankala kertoilla enää mitään.
Eipä häntä sitten kiinnostanut...
En koska ne ovat vain korviketunteita, vähän kuin sellaisia suolenpätkiä joista ei saa enää mitään yhtenäistä pötköä. Jään odottelemaan unelmien prinssiäni.