Todella vaikeata

n-->m kirjoitti:

Olen täydestä sydämestä aidosti rakastunut mieheen. Aattelen häntä päivin ja öin. Näkeminen on ihanaa, mutta samalla niin voimakas tunnetila, että ei tiedä itkeäkkö vai nauraakko. Välillä suututtaa oma tyhmyys, välillä haluaisi vain halata heti kun toisen näkee. Tällä hetkellä olen vihainen itselleni ja sille, että menin rakastumaan ja nyt joudun kärsimään, kuin kala kuivalla maalla. Hän välttelee selvästi, kun tietää tunteeni, ei puhu, ei katso päin. Hankala olla hänen läheisyydessään. Itsekin kiukuttelen hänelle. En voi sille mitään, olen vain niin vihainen kaikesta. Hän saa vain tunteet niin roihuamaan. Tahtoisin unohtaa 1 ja 1/2vuotta elämästäni ja palata siihen aikaan, kun hän vielä kiusoitteli ja piristi mun päiviäni aina kun hänet näen. Tavallaan nytkin piristää, mutta tunteet ovat niin voimakkaat ja kun ei saa mitään takaisin niin on niin hurjan paha olla. Tahtoisin vain hänen syliinsä, halata ja sanoa, että rakastan häntä. Mutta en voi sitäkään tehdä, kun hän haluaa elää omaa idylliään. Kuinka kauan tämä kestää, montako iltaa vielä menee unohtamiseen, jos on todella syvästi ja vilpittömästi rakastunut. Miksi en pysty olemaan luontevasti hänen vierellään, miksi kiukuttelen hänelle, vaikka mikään ei ole hänen vikansa. Miksi rakastuin, jos mitään ei koskaan tule. Saisinpa edes välit jotenkin kuntoon...mutta luulen, että hän on tosi vihainen mulle mun tempauksista ja tunnustuksusta...tahdon vain hänet, mutta en saa....kiukuttaa...lohduttaisit hieman Hannu,kun tiedät että kärsin....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä