Tavallinen tapaus...

Perusjuntti

Aloitetaankin tällä ihan uusi ketju niin saadaan ehkä enemmän keskustelua ja kommentointia aikaiseksi... sama kirjoitukseni on myös kommenttina tuolla toisessa ketjussa.

Siellä toisessa ketjussa eräs kirjoittaja mainitsi että...

"Eiköhän riitä, että tulee toimeen siippansa lasten kanssa; rakastaa ei tarvitse."

Itselläni ihan sama tilanne. Tosin, voiko olla niin että juuri se että ei rakasta toisen lasta, aiheuttaa helpommin negatiivisia tunteita lasta kohtaan? ...ja estääkö se taas rakastamasta?

Tarkoitan tilannetta jolloin yhteistä kahdenkeskistä aikaa ei ole puolison kanssa paljoakaan vaan avovaimoni lapsi(5v) on miltei aina läsnä. Itseäni ainakin välillä alkaa "vituttaa se tenava" :)

Itse tosin en ole uskaltanut asiasta mainita koska en tiedä miten avokkini reagoisi siihen. Ymmärtäisikö hän ja järjestäisi enemmän yhteistä aikaa vai pääsisinkö takaisin sinkkumiesten kerhoon...

Miten muut? Kommenttia niin miehiltä kuin naisiltakin... Olen huomannut että en ole ainoa palstalla jolla on vastaava tilanne.

10

960

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Äippäliini

      Negatiiviset tunteet on sallittuja. Lapsi kun nyt vaan kuuluu samaan pakettiin avokkisi kanssa. Toivon vaan, ettet näytä lapselle niitä tunteistasi sanoin ja teoin,silloinkin saatat päästä takaisin sinkkumiesten kerhoon. Ota reilusti asia puheeksi avokkisi kanssa. Hänelle lapsi on ja tulee aina olemaan erittäin tärkeä osa elämää, eikä hän ehkä ymmärrä antaa sinulle sitä kahdenkeskistä aikaa, mitä kaipaat. Jos taas pysyt hiljaa, saattaa katkeruus lasta kohtaan kasvaa pikkuhiljaa liian suureksi. Kyllä avokkisi varmaan ymmärtää ja itsekkin saattaa tietämättään kahdenkeskistä aikaa kaivata. Tehkää asioita kaksin ja myös kolminkin,pikkuihmisiltä kun oppii kaikenlaista ihanaa...Tsemppiä ja mukavia hetkiä teille!Jos lapsenhoito ei järjesty, nauttikaa keskinäisestä ajasta yöaikaan...

      • Perusjuntti

        "Jos lapsenhoito ei järjesty, nauttikaa keskinäisestä ajasta yöaikaan..."

        Niinpä niin... poju vaan kun hiipii JOKA AINOA yö parin, kolmen tunnin unien jälkeen omasta huoneestaan äidin viereen nukkumaan ja on siinä aamuun asti... eli se siitä keskinäisestä ajasta. Kuinka paljon lapsen takia täytyy venyä vai onko myös lupa olla edes joskus hieman itsekäs?


      • Sama immeinen
        Perusjuntti kirjoitti:

        "Jos lapsenhoito ei järjesty, nauttikaa keskinäisestä ajasta yöaikaan..."

        Niinpä niin... poju vaan kun hiipii JOKA AINOA yö parin, kolmen tunnin unien jälkeen omasta huoneestaan äidin viereen nukkumaan ja on siinä aamuun asti... eli se siitä keskinäisestä ajasta. Kuinka paljon lapsen takia täytyy venyä vai onko myös lupa olla edes joskus hieman itsekäs?

        No sitten ymmärrän kyllä. Meidänkin 5-vuotias kapuaa isin ja äitin sänkyyn melkein joka yö. Taitaa kuulua ikään:). Itsekäs saa ja pitääkin olla. Ei lapsen ehdoilla elämisestä tule mittään!
        Me raahataan poika aina takaisin omaan sänkyyn nukkumaan!!Ja saatetaan mennä toiseen huoneeseen yhdessä isin kanssa leikkimään:)Mutta otahan asia puheeksi avokkisi kanssa.Puhuminen kun helpottaa asiaa huomattavasti.Kerrot rehellisesti mitä mieltä olet. Minä naisena en asiasta loukkaantuisi tai suuttuisi, mutta meitähän on niin moneksi.


      • Perusjuntti
        Sama immeinen kirjoitti:

        No sitten ymmärrän kyllä. Meidänkin 5-vuotias kapuaa isin ja äitin sänkyyn melkein joka yö. Taitaa kuulua ikään:). Itsekäs saa ja pitääkin olla. Ei lapsen ehdoilla elämisestä tule mittään!
        Me raahataan poika aina takaisin omaan sänkyyn nukkumaan!!Ja saatetaan mennä toiseen huoneeseen yhdessä isin kanssa leikkimään:)Mutta otahan asia puheeksi avokkisi kanssa.Puhuminen kun helpottaa asiaa huomattavasti.Kerrot rehellisesti mitä mieltä olet. Minä naisena en asiasta loukkaantuisi tai suuttuisi, mutta meitähän on niin moneksi.

        Mitenkähän homma vaan käytännössä toteutetaan onkin toinen juttu... Jos lapsi "palautetaan" takaisin huoneeseensa eikä enää pääsekään äidin viereen unia jatkamaan, voi parku olla melkoinen.

        Miten siihen tulisi reagoida? Kuinka tenava saadaan "vieroitettua" ennen kuin itselläni loppuu sietokyky lasta kohtaan?


      • meillä oli myös tuota..
        Perusjuntti kirjoitti:

        Mitenkähän homma vaan käytännössä toteutetaan onkin toinen juttu... Jos lapsi "palautetaan" takaisin huoneeseensa eikä enää pääsekään äidin viereen unia jatkamaan, voi parku olla melkoinen.

        Miten siihen tulisi reagoida? Kuinka tenava saadaan "vieroitettua" ennen kuin itselläni loppuu sietokyky lasta kohtaan?

        Mun edell. liitossa oli myös tuota, ilmeisesti oli ollut jo alusta alkaen, mutta mies peitti tunteensa todella hyvin. Siis sitä, ettei hän oikein sietänyt lapsiani.

        Olin ollyt yh monta vuotta ja minusta oli itsestäänselvää, että lapset tulevat aamusella (kun ei ollut töihinlähtöä) vuoteeseen minun viereen. Yöllä he eivät tulleet, paitsi jos näkivät painajaisia tai pelotti muuten vaan, ainakin osan yötä.

        Heillä oli myös lupa "möyriä" minun vuoteessani,maata peittoni alla, muulloinkin.

        Ilmeisesti mies ei tästä ollut ikinä tykännyt ja onnistui sen pikkuhiljaa jotenkin osoittamaan lapsille: huomasin vaan kerran, että lapset eivät enää tule minun / meidän viereen aamulla eivätkä he köllöttele minun peittoni alla. Ja he muuten pysyivät visusti juuri minun puolellani, eivät miehen!!
        Mies komensi aina lapset pois vuoteesta!

        Hän ei ilmeisesti koskaan ollut sietänyt lapsiani, koki että lapset ovat meidän välissä eikä yhteistä aikaa ole ikinä. Minä taas koin - samoin kuin lapsenikin - että hän oli tullut minun ja lasteni väliin ja rikkonut jotain meidän välillä ollutta.
        Tietyllä tavalla hän tajusi sen itsekin.

        Ei hän oppinut koko aikana tykkäämään lapsistani. He kun kasvoivat, tuli murrosikää ja siihen liittyvää möykkää. Sitä ennen kouluasiat. Ynnä muut kaikki mitä lasten kanssa nyt on.

        Sitten tuli sitä, että "sinun lastesi takia minä jouduin hankkimaan näin ison asunnon ja tämmösen auton ja sinun lastesi takia meillä ylipäätään on auto, jos asuisin yksin tulisin toimeen vähemmällä ja kuluja olisi vähemmän enkä tarvitsisi autoakaan.... "
        Mutta tuo valititusvirsi, vaatimus kiitollisuudesta, tuli vasta kun oltiin oltu yhdessä montamontamonta vuotta, reippaasti yli 5 v.
        Ja sitten erottiin, koska hän niin halusi.

        Ennenkuin olet itse tuossa vaiheessa, mieti tarkkaan tunteitasi.
        Varmasti rakastat kumppaniasi, mutta pitäisi sinun jaksaa hyväksyä se lapsikin siihen mukaan. Lapsena, lapsen tarpeineen.

        Miten kohtelisit omaa lastasi?? Entäs, miten haluaisit että "ulkopuoliset" kohtelisi sinun lastasi??


      • Taas sama!
        Perusjuntti kirjoitti:

        Mitenkähän homma vaan käytännössä toteutetaan onkin toinen juttu... Jos lapsi "palautetaan" takaisin huoneeseensa eikä enää pääsekään äidin viereen unia jatkamaan, voi parku olla melkoinen.

        Miten siihen tulisi reagoida? Kuinka tenava saadaan "vieroitettua" ennen kuin itselläni loppuu sietokyky lasta kohtaan?

        Kun tenava hipsii viereen, annetaan hetken olla ja sitten kannetaan omaan sänkyyn. Muutaman kerran on protestoinut vastaan... Kyllä se siitä, ei ne onneksi enää murkkuiässä tule viereen:) Toivottavasti. Toivottelen sulle jaksamista ja pinnaa pojan kanssa.Pakolla ei voi rakastaa toisen lasta, mutta välittää voi ja antaa lapsen tuntea olevansa hyväksytty ja hyvä!!!


      • Perusjuntti
        meillä oli myös tuota.. kirjoitti:

        Mun edell. liitossa oli myös tuota, ilmeisesti oli ollut jo alusta alkaen, mutta mies peitti tunteensa todella hyvin. Siis sitä, ettei hän oikein sietänyt lapsiani.

        Olin ollyt yh monta vuotta ja minusta oli itsestäänselvää, että lapset tulevat aamusella (kun ei ollut töihinlähtöä) vuoteeseen minun viereen. Yöllä he eivät tulleet, paitsi jos näkivät painajaisia tai pelotti muuten vaan, ainakin osan yötä.

        Heillä oli myös lupa "möyriä" minun vuoteessani,maata peittoni alla, muulloinkin.

        Ilmeisesti mies ei tästä ollut ikinä tykännyt ja onnistui sen pikkuhiljaa jotenkin osoittamaan lapsille: huomasin vaan kerran, että lapset eivät enää tule minun / meidän viereen aamulla eivätkä he köllöttele minun peittoni alla. Ja he muuten pysyivät visusti juuri minun puolellani, eivät miehen!!
        Mies komensi aina lapset pois vuoteesta!

        Hän ei ilmeisesti koskaan ollut sietänyt lapsiani, koki että lapset ovat meidän välissä eikä yhteistä aikaa ole ikinä. Minä taas koin - samoin kuin lapsenikin - että hän oli tullut minun ja lasteni väliin ja rikkonut jotain meidän välillä ollutta.
        Tietyllä tavalla hän tajusi sen itsekin.

        Ei hän oppinut koko aikana tykkäämään lapsistani. He kun kasvoivat, tuli murrosikää ja siihen liittyvää möykkää. Sitä ennen kouluasiat. Ynnä muut kaikki mitä lasten kanssa nyt on.

        Sitten tuli sitä, että "sinun lastesi takia minä jouduin hankkimaan näin ison asunnon ja tämmösen auton ja sinun lastesi takia meillä ylipäätään on auto, jos asuisin yksin tulisin toimeen vähemmällä ja kuluja olisi vähemmän enkä tarvitsisi autoakaan.... "
        Mutta tuo valititusvirsi, vaatimus kiitollisuudesta, tuli vasta kun oltiin oltu yhdessä montamontamonta vuotta, reippaasti yli 5 v.
        Ja sitten erottiin, koska hän niin halusi.

        Ennenkuin olet itse tuossa vaiheessa, mieti tarkkaan tunteitasi.
        Varmasti rakastat kumppaniasi, mutta pitäisi sinun jaksaa hyväksyä se lapsikin siihen mukaan. Lapsena, lapsen tarpeineen.

        Miten kohtelisit omaa lastasi?? Entäs, miten haluaisit että "ulkopuoliset" kohtelisi sinun lastasi??

        On ihan luonnollista jos ei halua toisen lasta yöllä kainaloonsa, onhan se aika läheistä ja intiimiä. Itse ainakin kokisin sen tukalaksi. Oma lapsi olisi varmaan ihan toinen juttu... en tiedä kun ei niitä omia ole. Onneksi nukkuu aina avokin puolella ja sänky on suht tilava :)

        Mielestäni liioittelet. Se että en halua jakaa öitäni lapsen kanssa vaan ainoastaan avokkini kanssa ei tarkoita etten sietäisi lasta. Öisin tosin en siedä :)

        Mutta vakavasti sanoen(siis ilman noita hymiöitä) ennenpitkää tilanne voi siihen kehittyä ja siksi onkin tärkeää että lapsi oppii nukkumaan omassa sängyssään. Yörauha oman kullan kanssa on kuitenkin minulle tosi tärkeä asia, varsinkin kun muuten se oma kahdenkeskinen aika on kortilla... Lapsen hyväksyminen ei ole sama kuin olla valmis olemaan 24 / 7 lapsen kanssa.

        Olitko sinä ajatellut myös miehesi tarpeita ja tunteita? Voi olla että ainainen venyminen lasten takia herätti katkeruutta ja ajauduitte tuohon pisteeseen.

        Uusperheen toimiminen edellyttää joustamista puolin ja toisin ja hivenen pitkää pinnaa :)


      • äityli
        Taas sama! kirjoitti:

        Kun tenava hipsii viereen, annetaan hetken olla ja sitten kannetaan omaan sänkyyn. Muutaman kerran on protestoinut vastaan... Kyllä se siitä, ei ne onneksi enää murkkuiässä tule viereen:) Toivottavasti. Toivottelen sulle jaksamista ja pinnaa pojan kanssa.Pakolla ei voi rakastaa toisen lasta, mutta välittää voi ja antaa lapsen tuntea olevansa hyväksytty ja hyvä!!!

        Ei voi kyllä enempää ärsyttää kun mieheni 10-vuotias poika tulee yöllä isänsä viereen nukkumaan. Kyllä pitäisi jo omassa sängyssä tuon ikäisen nukkua!?


      • täti
        äityli kirjoitti:

        Ei voi kyllä enempää ärsyttää kun mieheni 10-vuotias poika tulee yöllä isänsä viereen nukkumaan. Kyllä pitäisi jo omassa sängyssä tuon ikäisen nukkua!?

        Joo! Olen kanssasi samaa mieltä, Ärsyttävää!
        Meillä taas minut jätettiin yksin nukkumaan, kun isi ja poika nukkuivat kahdestaan lastenhuoneessa!
        Grrr!
        Onneksi asiaan saatiin korjaus, kovan riitelyn jälkeen kylläkin...


    • Iskän elinkumppani

      Lapsi (4v.) nukahtaa meidän sängyssä iltasatuun, ellei itse halua mennä omaan sänkyynsä (välillä ilmoittaa menevänsä nukkumaan omaan sänkyynsä!)
      Hänet kannetaan omaan sänkyynsä, jossa nukkuu aamuun asti. Aamulla hänen annetaan (n. kuuden aikoihin) tulla meidän keskelle nukkumaan.

      Isä halusi näin ja puhui asian lapsensa kanssa. Hän ei halunnut antaa lapsen pompottaa meitä ja yrittää samalla opettaa nukkumaan omassa sängyssä, joka on kulman takana (ei eri huoneessa). Minä taas en nuku sekuntiakaan poika vieressä, sen verran kova potkija hän on. Oli hermot aika kireällä ennen kuin löydettiin kaikkia tyydyttävä sääntö taloon.
      Puhu siitä avokkisi kanssa. Kyllä ääntä maailmaan mahtuu (vaikka lapsi kirkuisikin protestiksi) ja täytyyhän teilläkin tilaa olla.

      Kyllä kannattaa keskustella asioista. Olen sanonut miehelleni, etten tule koskaan hänen ja pojan väliin. Jos joku asia häiritsee liikaa, eikä siitä voida sopia, osaan kyllä elää itseksenikin muualla. Eikä se ole minulle ongelma. Eli se olen minä joka lähden, enkä todellakaan jää kärsimään epätyydyttävään suhteeseen. Mutta toistaiseksi meillä menee erittäin hyvin ja kommunikointi toimii. Niin, enkä raksasta hänen lastaan, vaan tulen toimeen. Ja se riittää hyvin. Meillä on hyvät säännöt uusperheessä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      648
      7948
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2234
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2135
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      144
      1703
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1230
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1223
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1104
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      836
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      753
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      732
    Aihe