Pidempään jo haeskeltuani olen nyt aikeissa ottaa 2 kissaa pesueesta jonka joku oli löytänyt metsästä ja häkittänyt. Nämä sisarukset ovat nyt olleet käsittääkseeni kk ajan sijoitettuna ihan ok oloisille ihmisille joilta ne nyt sitten saisi omakseen. Mennessämme katsomaan kissoja ne olivat kovin arkoja, mutta eivät kuitenkaan hyökänneet sohvan taakse piiloon.
Kun minulla aiemmin oli satsi (luonani syntyneitä) kissoja ne olivat varsin arkoja ilmeisesti ihan geeniperimänsä vuoksi, juoksivat aina sängyn alle karkuun vieraita ja olivat siellä vaikka tuntikausia. Minulle ne kuitenkin olivat reippaita kavereita, nukkuivat kanssani, tulivat syliin jne. Ja luonnollisesti ääntelivät minkä ehtivät.
Nämä nyt tyrkyllä olevat metsästä pelastetut, ilmeisesti 3 kk ikäiset poijjaat eivät kuulema osaa naukua, syliin ne eivät tule, ja juuri ja juuri saa ehkä niitä vähän hipaistua. Jos ne otan, tähän mennessä saavutettu kehitys tietysti hetkeksi taantuu, mutta minua nyt mietityttää tässä että miten jatkossa?
Saisikohan näin nuorille vielä avitettua itsevarmuutta ja sosiaalistuvatko ne ihmisiin? Minulla ei ole kokemusta kuin ihmisten parissa syntyneistä kissoista. Alkavatko ne koskaan naukua? Entä muut taidot? Ovat kyllä kuulema sisäsiistejä ja leikkivät ihan reippaina keskenään.
En tiedä onko se minulle kauhean tärkeää saanko kissoja kainaloisiksini, mutta jos ne vain huinivat vielä aikuisenakin omia aikojaan asunnossani aivan kuin minua ei olisi olemassakaan, niin onkohan siinä oikein päätä tai häntää...
Kokemuksia?
Kun minulla aiemmin oli satsi (luonani syntyneitä) kissoja ne olivat varsin arkoja ilmeisesti ihan geeniperimänsä vuoksi, juoksivat aina sängyn alle karkuun vieraita ja olivat siellä vaikka tuntikausia. Minulle ne kuitenkin olivat reippaita kavereita, nukkuivat kanssani, tulivat syliin jne. Ja luonnollisesti ääntelivät minkä ehtivät.
Nämä nyt tyrkyllä olevat metsästä pelastetut, ilmeisesti 3 kk ikäiset poijjaat eivät kuulema osaa naukua, syliin ne eivät tule, ja juuri ja juuri saa ehkä niitä vähän hipaistua. Jos ne otan, tähän mennessä saavutettu kehitys tietysti hetkeksi taantuu, mutta minua nyt mietityttää tässä että miten jatkossa?
Saisikohan näin nuorille vielä avitettua itsevarmuutta ja sosiaalistuvatko ne ihmisiin? Minulla ei ole kokemusta kuin ihmisten parissa syntyneistä kissoista. Alkavatko ne koskaan naukua? Entä muut taidot? Ovat kyllä kuulema sisäsiistejä ja leikkivät ihan reippaina keskenään.
En tiedä onko se minulle kauhean tärkeää saanko kissoja kainaloisiksini, mutta jos ne vain huinivat vielä aikuisenakin omia aikojaan asunnossani aivan kuin minua ei olisi olemassakaan, niin onkohan siinä oikein päätä tai häntää...
Kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meille olisi tulossa sellainen n.vuoden ikäinen tyttökissa, joka on ollut heitteillä ulkona ja arastelee ihmisiä. Raukka oli tehnyt 4poikasta ja ne kaikki jouduttiin lopettamaan, kun olivat niin pahasti villiintyneet. Emo on tietysti surullinen poikastensa takia ja pelkää. Se antaa silittää itseään, mutta sähisee ja murisee ensin. Samaa mietin kuin sinä, että palautuuko sen luottamus ihmisiin?
Tämä pentue oli loukutettu ja pidetty ei-kissaihmisten taholta jotenkin oudosti päivät häkissä pihalla ja ronkittu rukkaset kädessä ne pennut yöksi sisätiloihin, jos oikein ymmärsin, siihen asti että nykyiset kissaihmiset saivat nämä huostaansa välitettäviksi.
Olivat kyllä uteliaan oloisia, katsoa tillittivät vieraita ihmisiä eivätkä koko ajan vaan piilotelleet...
Se vain mietityttää että jos ne eivät ikinä kehrää, tule syliin tai edes lähelle, on kuin asunnossa olisi eläintarha tai koriste-eläimiä joita saa kyllä katsoa, muttei koskettaa.
Olen luonteeltani kyllä kärsivällinen, enkä juokse kissaparkojen perässä innosta kiljahdellen, että ehkäpä ne siitä sitten vuosivat pikkuhiljaa tulla luottavaisiksi.