asti. En antanut toivoa missään vaiheessa, vaikka tunne olikin koko ajan niin syvä. En mä sulle valehdellut missään vaiheessa, sä tiesit tilanteen koko ajan. Teki pahaa katsoa syvenevää synkkyyttäsi, kun ei voinut tehdä mitään. En mä ikinä osannut tehdä mitään oikein, aina oli sellainen olo. Sitten se sun pimeä puolesi, se pelotti mua niin paljon, etten lopulta uskaltanut enää nukkuakaan. Aloin nähdä varjojasi kaikkialla. Halusin luottaa ja uskoa hyvän voittavan. Niin ei koskaan käynyt, ja seuraukset tiedämme. Mun mielestä olisi paras kummallekin, kun emme näkisi. Saisimme etäisyyttä kaikkeen kauheaan. Sillä kauheaa se oli.
Tiesit sen alusta
eikellekääneikeltään
22333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä kauheaa. Jos se oli kauheaa, niin parempi pysytellä etäällä. Toisaalta en pysty olemaan miettimättä, että olettehan keskustelleet asiasta ? Ettei vain ne möröt olisi omassa päässäsi.
Kinkkinen tilanne kerta kaikkiaan.
Oma näppituntuma on se mitä kannattaa edetä ja aika sen näyttää. Omaan intuitioonsa pitää voida luottaa.
No kylläpä olikin kauheaa. Lievää herkkähipiäisyyttä ilmassa? :)
mitäs me ollaan haukkumaan kenenkään viestiä, jos on ollut kauheeta niin sitten on, ei kaikkeen pidä laittaa hymynaamaa ja voi olla joskus vastaamattakin jos ei oo muuta ku irvailua vai pelkästsä et oli sullle itelle?
suhtautumista, anna jokaisen purkaa pahaa oloaan aliarvioimatta häntä.
vähättelyä.
Sä tiesit asiat, jotka mulle oli tärkeitä. Ne juuri otit aseiksesi. Halusit nostaa pintaan aina sen kaiken huonon ja ikävän, mitä musta ikinä löysit. Se oli meissä ero. Mä halusin nähdä sussa olevan hyvän ja sä mussa olevan pahan. Mä kutistuin koko ajan seurassasi ja olin lopulta pieni piste vain. Ei sun kanssas ollut hyvä olla. Se oli suurin syy. Puuttui luottamus ja turvan tunne. Lopulta sun katseesi tutkivuuskin oli vain häijyä tunkeilevaisuutta, jolla halusit etsiä heikot kohtani.
Eli olitte yhdessä tai ainakin tekemisissä keskenänne. Jos sinulla oli huono olo hänen seurassaan niin mielestäni sinun ei kannata enää hakeutua sellaisen ihmisen seuraan. Vielä kerran toistan, oletteko keskustelleet tilanteesta keskenänne ?
menee, ja jos niin joku vihje kiitos.
Viimeisimmät tunteet, joita olen kokenut seurassasi:
-pelko
-varautuneisuus
-epäluulo
-pettymys
-ihmetys
-synkkyys
-toive ettet siinä olisi.
Ei mitään kaunista siis. Jätä mut rauhaan.
Sinä se tässä vihaat enkä minä. Olen jo jättänyt sut rauhaan. Ja et valehdellut missään vaiheessa, mutta en todellakaan tiennyt tilannetta. Olen tiennyt sen pari päivää, kaiken tämän jälkeen ja kaikkien näiden tunteiden jälkeen. Olin vihainen, koska en ymmärtänyt (ja koska sinä et ymmärtänyt minua, et ymmärrä vieläkään, mutta se ei minua niin paljoa kiinnosta). Nyt kun näen kaiken selkeästi, en ole enää vihainen. Minä valehtelin, omista syistäni, sinä et valehdellut, mutta annoit ymmärtää olevasi jotain muuta kuin olet, joten minun tuomitsemiseni on siinä mielessä tekopyhää. Olemme samanlaisia niin hyvissä kuin pahoissa teoissamme, kumpikaan ei ole toistaan parempi, joten sinäkin voisit antaa anteeksi, mitä et sydämessäsi selvästikään ole tehnyt. Kostat minulle kärsimällä itse, et vain tajua sitä.
kato miten sä haukut toista hirveen ympäripyöreet muutenkin tuo tekstis kuin kauhee hätä päästä sanoon takas haukkumaan kun toinen puhuu tunteista
Mitä tilannetta et tiennyt? Melko itsekästä tekstiä väittää sinua ei ymmärretty, mitä olisi pitänyt ymmärtää??? Valehtelit mitä ja valehtelu ei ole koskaan oikein! Mitä se nainen antoi ymmärtää olevansa ja ei ollutkaan?Ja vielä, et voi pakottaa toista antamaan anteeksi vaikka kuinka koetat syyllistää, etkä myöskään voi sanoa että olette samanlaiset hyvässä ja pahassa. Kostaa kärsimällä itse, hei herätys olet ihan täysin pimee! todella...
Vittuako se sinulle kuuluu? Tiedän että ko. hlö käy täällä ja hän tietää tismalleen mistä puhutaan. Totuus olisi liian käsittämätön sinun pikku aivoillesi uskottavaksi. Ja kyllä valehtelin, tekisin sen uudestaankin vastaavassa tilanteessa. Ihmisiin ei voi suoralta kädeltä luottaa, puolituntemattomiin, koska maailmassa ikävä kyllä on pahoja ja ikäviä ihmisiä, minkä olen huomannut. Hän teki muuten täsmälleen samaa, mutta epäsuorasti, rakastuin ihmiseen joka ei ollutkaan ihan sitä mitä antoi ymmärtää, mutta joka tapauksessa olisin häntä rakastanut. Edelleen hän uskoo kaikkia muita paitsi minua, ja minä olen valitettavasti suunnilleen ainoa ihminen maailmassa, jota hänen pitäisi uskoa, joka aidosti haluaa hänen parastaan. Mutta kun hän ei usko, että kaikki ei ole siltä miltä näyttää.
mietin vain sitä että ei tossa viestissäsi juuri muuta ollut kuin oman syyllisyytesi vähättelyä ja muuta, sinä poloinen koetat väittää että hän kusettikin sinua ja rakastuit vääränlaiseen, hän ei ollutkaan jotain niin paljoa? oletko täysin empatiakyvytön vai mikä on kun pitää tuollaista kokeneen viestiin vastata noin? kyllä sä johonkin olet syyllinen ja sitä vähätelläksesi keksit tuota paskaa hänestä
sinä et ole eikä kukaan muukaan ole samanlainen hyvien ja pahojen tekojesi kanssa, kaikkien omat pahat on omia ja muiden teot muiden!
mitä se nyt sulle olis vihainen kun sähän se paha oot ollut hänelle, ei kenenkään tarvitse kokea pelkoa eikä etenkään miehen sellaista naiselle aiheuttaa
Ei tämä ole kellekään eikä keltään. Älkää omiko. Asiat puhutaan irl, tämä on vain anonyymin käyttäjän julkinen päiväkirja. Tai harjoitusta romaanin kirjoitusta varten. Tai jotain.
kauheutta kesti?
tuntuu liiankin tutulta?
Tunnisteet olisi paikallaan, esim se, että onko tarkoitettu mieheltä naiselle vai naiselta miehelle?
ei tarvita tunnisteita.