jos luet mielenkiintoisen kirjoituksen, aistit ehkä tämä voisi olla minulle, vastaat toiseen kirjoitukseen minkä myös tiedät olevan itsellesi ja toivot siihen vastausta, ikään kuin varmistukseksi todellisuudesta.
Lisäksi välillä pelästyt omia tunteitasi ja vetäydyt kuoreen, pelkäät paljastua vaikka tiedät olevasi paljastunut minulle, niin kuin minäkin sinulle.
Jotenkin todella sekava tilanne, vaikka molemmat varmaan toivoo samaa asiaa, ehkä tunteiden volyymi sekoittaa pakkaa, sekä käytöstä, osuiko analyysini missään muodossa?
Menikö iltalukion psykologia:n opinnot hukkaan?
Lisäksi välillä pelästyt omia tunteitasi ja vetäydyt kuoreen, pelkäät paljastua vaikka tiedät olevasi paljastunut minulle, niin kuin minäkin sinulle.
Jotenkin todella sekava tilanne, vaikka molemmat varmaan toivoo samaa asiaa, ehkä tunteiden volyymi sekoittaa pakkaa, sekä käytöstä, osuiko analyysini missään muodossa?
Menikö iltalukion psykologia:n opinnot hukkaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mmmmm, ihana kirjoitus vaikka se poikkesi kaikista näistä kirjoituksista joita täällä risteilee ;) kuvittelen tuntevani kirjoituksesi ja sen perusteella tein päätelmiä...
Totta kai toivon toivovani samaa, koskaanhan ei voi olla satavarma.. toki olen valmis kuulemaan, onko kyseessä minkäänlaisia tunteita...
Analyysi oli yleensäottaen hyvä :)
osu ja uppos
Tuo on ihan yleistä psykologiaa ja pätee täällä moneen. Osuu ja uppoaa. Ihmismielen kannaltahan on lohdullista ja tärkeää pitää toivoa yllä. Ikävät asiatkin haudataan, kunnes mieli on valmis ne käsittelemään. Katkeruudesta ja vihasta on hyvä kuitenkin pyrkiä irti, sillä ne kuormittavat ihmistä ja estävät elämää. Myös epävarmat asiat kuormittavat ihmistä.
Mutta niin kauan kuin on elämää on toivo rakkaudesta. Rakkaus on hieno ja elämää vahvistava asia. Rakastaa muita ja saada rakkautta.
Mukavaa loppuiltaa.
on kyllä perää. puhut myös paljastumisesta. itse kun välillä koen että en ole tehnyt elämässäni mitään jotta ansaitsisin sinut. en tiedä kuinka voin toimia. että ollaanko me vain paljastuttu toisillemme ilman mitään sen ihmeellisempää. ja siksi ei osata toimia kun ei voida tietää ilman aiempaa kokemusta?
Ei rakkautta "ansaita". Ja onhan tarkoitus olla yhdessä jos molemmat pitää kovasti toisistaan...
mielelläni ajattelisin itsekin noin mutta ehkä miehenä on taipumus ajatella jotenkin ritarimaisesti että neidon sydän on valloitettava tavalla tai toisella. ainakin tulla hyväksytyksi kaikkine vikoineenkin.
Terapian paikka, jos tuollasia kuvittelee.
Se on tietysti aina vähän kiinni siitäkin mistä syystä ihminen täällä kirjoittelee, että haluaako tulla paljastetuksi vai ei.
Itse aikanaan halusin ja käytinkin erittäin hyviä tunnisteita, jotta hän olisi minut täältä löytänyt. Eipä siinä koskaan niin käynyt ja jäimme ikuisiksi ajoiksi toisillemme tuntemattomiksi.
Silloin kun täällä lueskelen näitä, en missään vaiheessa oleta, että juuri "hän" minulle kirjoittelisi tai olisi täällä minua etsimässä. Ei hän ole. Ei ole koskaan ollutkaan.
Se, miksi täällä itse vielä roikun, on kai osa luopumistyötä ja tappion hyväksyntää. Itselle valehtelua se on, jos täällä oikeasti kuvittelee sen tietyn kanssa kirjoittelevan.
"...pelkäät paljastua vaikka tiedät olevasi paljastunut minulle, niin kuin minäkin sinulle."
Toi ei päde, en pelkää paljastua, koska tosiaan tiedän jo paljastuneeni, ihan ensitöiksi paljastuin jo tosielämän puolella.
Puolison kuuluukin tietää.
???
En tiedä psykologian opinnoista, mutta äidinkielen opinnot taisivat mennä.