tehdään lapsia!

Olet siis hoitanut hevosia et lapsia siinä on vissi ero.

15-vuotias on vielä aivan lapsi, tulee olemaan todella raskasta henkisesti ja fyysisesti sinulla.

taitaa olla provo. Ainakin ois kyllä parempi olla.

et tiedä vielä äitydestä mitään tuossa vaiheessa vai kuvitteletko äitiyden olevan vain pikku masun kasvattamista. odotahan kun lapsi syntyy!!!! sitten tiedät mitä se äitiys on..yleensä se vaan on niin että ne teinit jotka tuossa iässä alkavat lapsia puuhaamaan ovat niitä lapsellisempia kuin muut. varsinkin jos lapsi on suunniteltukin vielä!

Ensiksi onneksi olkoon uudesta elämästä. Äityytesi tosin on vasta alkutaipaaleella ja alkaa kunnolla vasta sitten, kun lapsi on käsivarsillasi. Raha ei ole ainoa vastuu mikä lapsesta aiheutuu vaan paljon muutakin. Toivon totisesti, että onnistut, ihan lapsesikin vuoksi, mutta vatsaan nyt kirjoituksesi osaan, johon silmäni osuivat ja joka sai karvat pystyyn itselläni.

Se, että kaverisi eivät uskalla tehdä päätöstä ryhtyä äidiksi. Olen iloinen, että näin on! Vaikka olenkin itse saanut lapseni 15-vuotiaana ja ilmeisesti hyvin sen hoitanut, niin silti en tuolloin viellä ymmrätänyt, että pitäisi olla vastuuta myös monesta muusta, kuin pelkästä lapsesta.

Vaikka sanotaan, että vauvan hoito on rankakaa ja onhan se, jos on koliikkia. Itse en vauvanhoitoa mieltänyt ollenkaan rankaksi 15-vuotiaana. Lapsi oli todella helppo hoitaa ja äityys tuntui ihan siltä minun jutultani.

Mutta se missä en osannut asioita hoitaa, oli parisuhde. Minä elin niiden ruusunpunaisten lasien kanssa ja luulin, että olisimme aina onnellisia ja ettei mitään ongelmia tule tielemme. VÄÄRIN. Lapsen syntymä tuo aina ongelmia parisuhteeseen, hyväänkin, mutta jos ymmärrys riittää molemilla osapuolilla ne voidaan ratkaista. Meillä ei riittänyt. Emmehän me tieneet mitään "aikuisten parisuhteesta" vaan käyttäydyimme tältä osin kuin kakarat. Siihen vaan ei pitäisi olla varaa, kun on lapsia. Asiat täytyy osata hoitaa aikuismaisesti...parisuhteesta pitää ottaa vastuu, sillä lapsi tarvitsee molmepia vanhempiaan.

Olinhan minäkin hoitanut nuorena vauvoja, veljiäni ja serkkujani ja joutunut huolehtimaan paljosta, sillä olin alkoholistien lapsi. Usein minut jätettiin viidenlapsen kanssa kotiin, kun vanhemmat tahtoivat rellestää ja olin 12-vuotias. Mutta se on eriasia! Ei minun tarvinut opettaa heille mikä on oikein ja mikä väärin, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ei tarvinnut kertoa koulutuksen tärkeydestä, vastuusta tai toisten huomioon ottamisesta. Yleinsäkkään opettaa elämän niitä monia sääntöjä joita on. Vanhemmuus kun ei ole pelkästään ruokaa, asunto ja puhtaat vaatteet.

Kun olin sinun ikäisesi ja sain lapseni niin muutin mielipiteeni teinivanhemmuudesta. Toki olin sitä mieltä, että siinä voi onnistua ja että teini voi olla vanhempi, mutta tajusin tavallaan myös sen vastuun ja sen hirvittävän riskin, joka siihen sisältyy..sillä jos epäonnistuu ei siitä kärsi vanhemmat vaan se pieni lapsi. Toki vanhemppiikin sattuu, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen lapseen, johon ei pitäisi ja johon ei saisi sattua.

Se, että lapsen tekee vahmella iällä minimoi hyvin riskejä, kun ollaan oltu parisuhteessa ja saatu se toimimaan ja opittu tuntemaan hyvin toisensa ja kasvettu aikuisiksi, eroon omista vanhemmista...itsenäisiksi ihmisiksi. Opittu huolehtimaan itsestään ja kumppanista ja se, mitä on, kun puhalletaan yhteenhileen.

Lisäksi..olen siinä mielessä erimieltä, että omille vanhemmille sysätään myös vastuu lapsesta, sillä se lapsi ei ole vanhempien eivätkä he ole tehneet päätöstä, että haluavat vauvan. Näin ollen on tavallaan aika itsekästä sysätä vastuutaan onnistumisestaan myös omille vanhemmilleen. Koskaan se ei saisi olla syy tehdä lasta, että äiti kyllä auttaa ja hoitaa. Toki äidit auttavat varmasti ja hoitavat, mutta näin koska heidät on pakotettu siihen. Vanhemmat kun tekevät lastensa tähden yleinsä kaikkensa ja lapset osaavat ollat niin itsekkäitä lapsina, että vaativat vanhemmiltaan vähän kaikkea.

Toivoisin todella, että et kannusta ystäviäsi äityyteen tai sano, että heillä ei ole uskallusta. Uskallusta voi olla myös kieltäytyminen teini-äityydestä sekä vastuuntuntoa itseään ja tulevaa lastaan vastaa.

Toivon sinulle hyvää loppuelämää ja lapsellesi myös ja että asiat menevät teillä hyvin ja että lapsestanne tulee tasapainoinen ja iloinen lapsi.

Ystävällisesti: Entinen teini-äiti

Tämä vetää kyllä jo hiljaiseksi meikäläistäkin. Kaikessa lapsellisuudessaa, naiviudessaan ja jonainsellaisenamihineisanatriitä tämän ihmistaimen aivoitukset kyllä ylittävät tämän foorumin teiniäitien puolestapuhuvien ajatukset ylivertaisesti. Tuon luettuani ei voi kun kirota sen synnynnäisen virheen, joka ihmisellä on: miks h*lvetissä meillä on kyky lisääntyä ennenkuin tajutaan edes sen verran mitä nenästä suuhun valuu. Ei helvetti..

Tai sit tää oli provo... joo niin sen on pakko olla, koska eihän tuommoista olekaan!

ei mene läpi, huomaa, että fuskaat;)