Liian herkkä ja olematon itsetunto

Onkohan kyse läheisriippuvuudesta? Tutustu asiaan ja mitä tarkoittaa sisäinen lapsi. Mindfulness harjoitteiden kautta voisit saada kosketusta itseesi ja tunteisiisi, jooga on myös hyvä. Kipeitä asioita voi nousta pintaan, joten jonkunlainen terapiasuhde ei olisi pahitteeksi. Hengellisyys ei ole sama asia kuin uskonnollisuus, vaan hengellisyys on osa hyvinvointia, ja jokainen määrittelee itse miten ja mihin uskoo.

Ja mitä uskonnolisuudessa olisi sitten väärä? Minulle tietoisusus, että olen Luojan luoma ja ainut arvokas yksilö maailmankaikkeudessa antaa jo perustaa itsetunnolle ja tekee minusta arvokkaan.

Aloittajalla on kyllä todella itsetunto alhaalla ja sitä pitää pitää peiton alla. Yleensä henkilöt, joille ulkoinen olemus on tärkeä kärsivät heikosta minuudesta ja itsetunto on alhaalla.
Meikäläisellä läikkyy jopa yli tuo ulkoisesta lookista huolehtiminen. Pitäisi kunnioittaa lähimmäisiä jollain tapaa ja olla esteettisesti mukiinmenevä.
Läksin eilen kauppaa, satoi räntää ja tuuli. Laitoin päähän kauhean marjamyssyn, jolla olin verhonnut hirvikärpäsiä. Ajattelin, että menee siinä sontikan alla ja otan sen sitten kaupan ovella kassiin, mutta en sitten enää muistanut vaan astelin kauppaan hirveä nyppääntynyt, jopa roskainen villämyssy päässäni. Taisi joku hieman tuijottaa kuvaani kunnes vetäisin hirvityksen laukkuuni.

Kyllä aloittajan pitäisi saada apua tuohon tilanteeseen. Sinulla on meneillään ihan noidankehä pyöriä tuossa mielikuvituksellisessa itseinhon kehässä. Jotain täytyy olla, josta kierre on alkanut. Jospa se alkaa nyt tästä kun päätit kirjoitella palstalla. Se on ensiaskel tehdä asialle jotain ja yksi kynnys on ylitetty hakiessa apua. Ei ole todella kiva elää tuollaisessa piinassa.

Oma itsetuntoni on ollut niin huono että aikanaan en edes tervehtinyt ihmisiä kadulla kun luulin etteivät he tunne minua tai muista ulkonäköäni tms. Vuodet olen itseinhonnut itseäni ja kaikkea mitä teen. En kuulu mihinkään porukkaan, eli tarkoitan että olen aina ulkopuolinen kaikessa ja tunnen itseni ulkopuoliseksi. Iän myötä tilanne muuttunut niin, ettei minulla ole ystäviä kuin Facebookissa. Enpähän tuota surua ja murhetta kenellekkään eikä muut minulle. Kaveripiireissä yritin aina hyvää ja olla ja kuunnella, mutta aina jäin 'kolmanneksi pyöräksi' ja sain vain haukut aina niskaani kaikesta. Moni on pyyhkinyt minulla lattiaa ja olen ollut kynnysmattona monessa asiassa. Valitsin siis erakon tien. Voimia sinulle aloittaja!! En osaa oikein antaa neuvoa muuta kuin iän myötä itseluottamusta saattaa tulla lisää jos on tullakseen. Mitkään mielikuvaharjoitteet ja itseni kehuminen tuntuvat teennäisiltä eikä itselleni niistä ole ollut mitään hyötyä. Mutta sellainen vinkki ehkä että jos kuljet vaikka kaupungilla niin huomioi miten erilaisia ihmisiä siellä kulkee. Älä huomioi vaan hoikimpia ja kauneimpia vaan katso kokonaisuutta ja huomaat että meitä on laidasta laitaan. Aina on kauniimpia, mutta aina on myös niitä laitapuolenkin kulkijoita. Jokainen mahtuu joukkoon!

Turhaan valitat, olet tavallinen suomalainen. Suomalaisilla ei ole itsetuntoa nimeksikään.

Ota itseäsi niskasta kiinni.

teksti oli kuin suoraan minulta.. Eli täysin sama tilanne! Jokainen mainitsemistasi asioista suoraan kuin mun elämästä.
Kestänyt jo vuosikausia, itse olen tällä hetkellä 25 vuotias nainen.
Ulospääsyä tästä kaikesta en löydä, kai olen jo luovuttanutki.. :/

Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Minulla on myös se. Tuo äärimmäisen huono itsetunto on yksi ongelmista, herkkyys on voimakasta, pikkumurheiden vatvominen, pinnalliset ihmissuhteet tai niiden olemattomuus. Kaikista pahinta on varmaan se ettei kykene olemaan oma itsensä ihmisten seurassa. :( Päällisin puolin näytämme usein ihan tavallisilta...

Inhimillisiä rikkauksia ovat esimerkiksi havaintokyky
(näkö-, kuulo, tunto-, haju- ja makuaisti), kyky muistaa, intuitio,
kyky tuntea ja rakastaa, vastuullisuus, rohkeus ja aloitteellisuus,
luovuus, innostuneisuus, terve järki, arviointikyky, rehellisyys,
oikeudenmukaisuus, kauneudentaju, itsekuri, erityiset lahjakkuudet,
kyky hankkia kokemuksia, tietoja ja taitoja sekä fyysiset kyvyt.

Inhimilliset rikkaudet ovat riippumattomia ihmisen iästä, etnisestä
taustasta, koulutuksesta tai kulttuurista. Ne ovat olemassa kaikissa
meissä eri tavoin ja eri määrin. Niiden tiedostaminen on psyykkisen
terveyden kulmakivi.
Kun ihminen tiedostaa inhimillisiä rikkauksiaan, hän käyttää niitä.
Mitä enemmän niitä käyttää sitä enemmän ne vahvistuvat, jolloin
myös ihmisen itsetunto vahvistuu.

Itseni hajotti alkoholisti isä jonka kanssa äitini jaksoi menoa katsoa sen 2v, en oikein muuta tiedä, kuin et villiä menoa ollu. Äitini karkasi kyseisen ihmisen kanssa kotoa. Tässä tulos, joka nyt kirjottelee. Mulla on koodissa niin paljon isäni puolelta, vai tuliko se kaikki paska lapsuudest.. Alle 5v olin muuttanut jo 5 kertaa paikasta toiseen. Iso mummu oli joka huolehti, en muista ajoista ku pätkiä. Kuoli seki sitte syöpään. Olin 6 tai 7v hautajaisis. En itkeny.. Enkä itkeny ku kuulin biologisen isän kuolleen kun olin 14v...Traumoja riittää.. Koulu kiusattuna sen 9v. Ainut ihminine jota pidin ystävänä käytti narsistisesti hyväksi.. Psykiatrit rampattu jo lapsena. Ongelmia.. Perus kuten pelko hylkäämisesestä.
Turvattomuudesta. Riittämättömyyttä.
Itsesääliä. Ajatuksia jotka vaa looppaa. Ja looppaa. Demoneita jotka sanoo et susta oo vittu yhtää mihinkää. Tapa ittes.

Ei oo ku epävakaata persoonaa, kameleontti joka pystyy ja samalla pysty mihinkään.
Olen loistava taiteilija, sitä mä osaan. 2 lasta tehty ja iha yhtä paskaa ku omat vanhemmat.

Mut hei, aloin opiskelee psykologiaa, luen kirjoja.
Löysin ne sisäiset lapsiosat jotka on saanu turpaan, löysin rikkinäisen itseni, yritän lohduttaa, rakastaa ja hyväksyä.

Mutta ainut mitä voi sanoo, on et fuck the world.
Eipä ollu auttajaa, pojalle joka ei osannu sanoa saatana yhtää mitää rehellistä omasta päästä.. Tai en vaa kyenny. Ois ollu aikuste asia tavottaa...

Mussa on käsittämätön määrä katkeruutta ja vihaa.. Sanotaanko et jos juon tarpeeks kännin päälle niin sitä joko on aamust kuollu tai putkassa. Päihdeongelmia, tai sanotaanko riippuvainen vaa niinku yleensä.

Tosiaan, en kellekkää suosittele avaa sitä arkkua yksinään. Mä tein, ja nyt ku ikää 32v.. En oo ikinä tuntenu tälläst kipua joko rinnassa tai vatsassa.
Aitoja tunteita, kiva.. Mut missä mun suojeleva kuori on? No hätä, se on pääl aina ku tunteet käy liia koviks

Jospa oot ap vaa lisko jonka häntä jäi oven väliin.. Itse ainakin. Heikko ja tarvitseva. Myönnä ne omat heikkoudet, kato niitä demoneita silmii ja sano et oot nyt ja aina niitte tukena ja rakastat.

Sitä huolehtijaa tääl kaikki tarvii ja se oot sä. Ei kukaa muu

Terveisin vitu sekasi, mut nyt tiedän olevani.

Huono itsetunto johtuu siitä kun ei arvosta itseään. Se on juuri sitä kun ajattelee olevansa täysi nolla, riittämätön, kelpaamaton, huono ihminen.
Oikeastaan kukaan muu ei ajattele noin kun ainoastaan itse se huonon itsetunnon omaava ihminen.
Mullakin oli nuorempana aivan olematon itsetunto, tai siis kaikillahan se on, joillain se on vain piilossa eikä käytössä.
Ison työn vaatii saadakseen nostettua itsetuntoa, se ei käy kädenkäänteessä eikä ole yksinkertaista, mutta kuitenkin se on mahdollista jos niin haluaa.
Itse olen työskennellyt asian eteen jo useamman vuoden ja vielä on työtä jäljellä, varmaankaan ikinä en saa itsetuntoani täysin kuntoon. Mutta pienikin muutos eteenpäin jo tuntuu jokapäiväisessä elämässä.

Ajatelkaa itsestänne että olette ihan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin kaikki muutkin, eikä ole pakko kelvata muille, riittää kun kelpaa itselleen.