Tänne kirjoittavista useimmilla on luonnollisesti takana vuosikymmenten työrupeama, joka on johtanut tai ainakin piakkoin johtaa eläkkeelle.
Miten lähdit tai aiot lähteä eläkkeelle? Pidettiinkö tai pidetäänkö sinulle läksiäisjuhla, saitko tai saatko ehkä lahjan työpaikalta?
Mitä mieltä olet ajatuksesta eläkkeelle siirtyvänä (ja samaa työnantajaa vuosikymmeniä palvelleena) kieltää kaikki lähtöön liittyvät läksiäisjuhlat samoin kuin varojen keräykset ja luovuttamiset?
Sillä tavoin säästyisi niin juhlinnalta kuin (niin tarpeettomilta) lahjoiltakin eikä tarvitsisi juuri hyvästelläkään ketään. Miksi ottaa ja tuottaa turhaa vaivaa?
Ainut tarpeellinen toimenpide työpaikalla olisi avaimen ja kulkuluvan luovutus. Eläkkeen anominenhan taasen ei ole työpaikan asia.
Miten lähdit tai aiot lähteä eläkkeelle? Pidettiinkö tai pidetäänkö sinulle läksiäisjuhla, saitko tai saatko ehkä lahjan työpaikalta?
Mitä mieltä olet ajatuksesta eläkkeelle siirtyvänä (ja samaa työnantajaa vuosikymmeniä palvelleena) kieltää kaikki lähtöön liittyvät läksiäisjuhlat samoin kuin varojen keräykset ja luovuttamiset?
Sillä tavoin säästyisi niin juhlinnalta kuin (niin tarpeettomilta) lahjoiltakin eikä tarvitsisi juuri hyvästelläkään ketään. Miksi ottaa ja tuottaa turhaa vaivaa?
Ainut tarpeellinen toimenpide työpaikalla olisi avaimen ja kulkuluvan luovutus. Eläkkeen anominenhan taasen ei ole työpaikan asia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
josta jäin eläkkeelle, oli tapana työtovereilla kerätä pieni rahasumma, jolla he ostivat kimpun kukkia ja loppu luovutettiin rahana pois lähtevälle pitkäaikaiselle työtoverille.
Eläkkeelle siirtyvä ilmoitti tarjoavansa ilmaiset kahvit työpaikkaruokalassa määrättynä päivänä, hän joko toi kakunkin, usein monta, koska meitä oli paljon. Mitään muita juhlia hän ei tarjonnut eikä järjestänyt. Usein se kerätty raha riittikin ruokalan laskuun. Työnantajakin muisti läksiäislahjalla.
Toki kaikki eivät näin menetelleet, osa lähti hiljaisuudessa, osa piti muuten läksiäisjuhlia parhaille kavereille.
Sinun vain pitää miettiä kuinka itse menettelet.
Oletko jo itse sopeutunut tulevaan vapaaseen?
Kaikille ei ole helppoa opetella täyttämään työn jättämää aukkoa, tunnen heitä jotka aikansa kuluksi kävelevät sinne entiselle työpaikalle etsimään juttukaveria melkeinpä päivittäin.
He eivät ole löytäneet uutta sisältöä niihin kahdeksaan tuntiin jotka työ ennen täytti.
Toivotan sinulle viihtyisiä eläkepäiviä ja onnitelen näin etukäteen oloneuvokseksi siirtymisestäsi.
Tuntuu olevan hyvin samanlaista eri työpaikoilla.
Olen itse aina ollut kaikenlaisia huomionosoituksia karttava. Kieltänyt niin 50- kuin 60-vuotislahjankin keruut. Eläkkeelle lähdin pikaisesti, viikkoa ennen vuosiloman alkua
kerroin pomolle jääväni eläkkeelle. Ei siinä juhlia pidetty. Viimeisenä aamuna kolme pitkäaikaista työtoveria tuli noutamaan töihin samppanjapullon kera. Muut työtoverit olivat kokoontuneet kahvioon minua vastaanottamaan. Pomo piti pienen puheen, ojensi työnantajan lahjan ja työtoverit olivat keränneet nyt pienen yhteisen lahjan. Kiittelin lyhyesti huomionosoituksista ja olin varautunut tarjoamaan kakkukahvit ko. tilaisuudessa.
Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä, kun "joku seremonia" oli, niin tuli pistettyä piste 43-vuotiselle työelämälle!
Kierrän "kaukaa" entisen työpaikkani, mutta kiva on kadulla tavata vanhoja työtovereita ja rupatella hetken.
Luulen onnistuneeni eläkevapaani täyttämisessä juuri mieluisellani tavalla!
Itse jäin vajaa vuosi sitten juhlimatta eläkkeelle omasta toivomuksestani. Lahjakortti harrastukseeni liittyvään liikkeeseen ja kukkaset kyllä tulivat ennen lähtöäni, mutta kunnioitettiin kyllä muuten toivomustani. En olisi voinut sietää hymistelypuheita, jotka koen jokseenkin valheellisiksi, pakkopullaksi. Kertaakaan en ole käynyt työpaikallani sen jälkeen, vaikka työtovereita voisin aivan hyvin jossain muualla tavatakin.
Jokaisesta eläkepäivästä olen nauttinut aivan tavattomasti, mutta siirtymistäni auttoi varmasti myös se, että pari osa-aikaeläkevuotta helpottivat irrottautumista. Vapautusta kokonaan jo kaipasikin.
Nyt on aikaa harrastuskursseille ja lapsenlapsille, voi halvemmalla matkustaakin, kun voi lähteä melkein koska vain. Niin kauan kuin on elämää ja edes jonkinasteista terveyttä, niin eletään juuri tätä hetkeä täysillä :)
Eläkkeelle jääminen tapahtui myöhemmin viimeisestä työpäivästä. Monille täällä oleville olen kertonutkin,että jouduin pahan liikenne onnetomuuden uhriksi työmatkalla ja silloin jouduin abulanssilla sairaalaan. Kerron nyt vielä niille jotka eivät tiedä ,että halvaannuin koko alaruumistani silloin ja viivyin sairaala ja kuntoutus reissulla puoli vuotta. Työpaikalta
kävi tietysti työkaverit ja oppilaitakin monta kertaa ja kävinhän pyorätuolissa ollessa lomallakin kotona ja tapasin heitä.
Sairaalassa ollessani täytin 50 vuotta mutta kielsin juhlat humoristisella ilmoituksella ,etten juhli vanhenemistani vielä kun en osaa edes kävellä ,juhlin jos opin ..
Ja niinhän minä nosin ylös ja keppien varassa juhlin juhlani pojan lakkiais juhlien yhteydessä.
Oli isot juhlat. Minulla on suuri suku,paljon ystäviä ja tuttuja ja tietysti koko kaupunkia oli koskettanut onnettomuus josta ennakko-odotukset olivat ne etten ikinä kävele.
Siinä tilaisuudessa kävi työnantajan edustajatkin antamassa lahjakorttinsa ja kaikki minulle tutut ja rakkaat ihmiset kävivät tervehtimässä.
No tämä oli ilon juhla toipumisen alkamisesta ja vähän eriasia kuin normaali työstä erkaneminen
Töihinkin vakuutus yhtiö olisi järjestänyt tilat ja muuttanut työnkuvaa hiukan ,mutta kun olin aloittanut kovan rääkkimäisen kuntoutukseni ,en ajatellutkaan palaamista.
Selkään jäi vielä krooninen kipu joten katsoin,että nuoremmat saa työt tehdä. Pari vuotta oli ikävä töihin ja olin paljon tekemiseissä työkavereiden kanssa ja, kävin paljon koulullakin,mutta sitten pikkuhiljaa tuli uudet harrastukset ja ystävät (ystäviähän entiset työkaverit toki ovat vieläkin).
Luulen että kun odottaa ja tietää eläkkeelle jäämisen ennalta se on toisenlaista . Iän puolesta töissä olisin vieläkin.
Koko työyhteisössämme toiset jäivät juhlinnalla eläkkeelle toiset taas aivan vaatimattomasti jääden pois .
Toisenlainen on tietenkin ollut sinun eläkkeelle jäämisesí, kun se on tapahtunut noin äkkinäisesti ja ikävällä tavalla. Siihen ei ole ehtinyt mitenkään valmistautua, mutta vaikutat oikein potitiiviselta luonteelta, joka on varmasti vaikuttanut toipumiseesikin. Kun niin nuorena olit onnettomuudessa, sinulta on myös jäänyt pois se vaihe, jolloin alkaa jo olla niin väsynyt, että lähestyvä eläkeikä tuntuu vapautukselta. Lisäksi tänä päivänä miltei jokainen eläkkeelle jäävä (nainen) on jo kokenut jonkinlaista ikärasismia muodossa jos toisessa, ei välttämättä muuna kuin tunteena, ettei sinua enää oikein arvosteta, vaikka työtaitosi olisi parempikin kuin nuoremmilla. Näin varsinkin jos esimieskin on jo ehtinyt vaihtua nuorempaan.
Toivottavasti kuitenkin kipusikin poistuvat, että voit nauttia elämästäsi vielä täydemmin.
Kyllä varmaan olen säästynyt monelta harmilta kun ei tarvinnut olla eläke ikään asti töissä. Olin jo silloin vanhin,kaikki olivat nuorempia.
Koulumaailma on niin monitahoista nykyään ja jo silloin oli raskasta työskennellä juuri koulusta päässeiden kouluavustajien kanssa. Heille kun se oli aina ensimmäinen työpaikka . Piti kuitenkin riittää kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä nuorille ,vaikka joskus tuntui että useat olivat tosi uus´avuttomia ,että joka asiaan piti olla rautalangasta malli.
Olen kuullut paljonkin ikärasismista esim. koulupuolella ja kun kaikki asiat uudistuvat joka työalalla on siinä pingottamista ,että jaksaa nuorten rinnalla.
Kiitos Tee Tee lle miellyttävästä vastauksesta.
Kiitos itsellesi, oli mukavaa vaihtaa ajatuksia.:)
lähdin minä eläkkeelle. Oikein laivaristeilyn
työpaikka kustansi koko porukalle.
Hauskaa oli ja eikä kukaan "kettuillutkaan"
kuten jutussa jonka laitan tähän loppuun.
Seremoniamestari päivänsankarille, jonka
eläkkeelle siirtymistä juhlittiin:
"Kiitollisuutemme osoitukseksi olemme
valmistuttaneet sinulle tämän KULTAKELLON,
joka olkoon muistutuksena niistä monista
vuosista, jotka vietit kanssamme.
SIITÄ ON VÄHÄN VÄLIÄ VETO LOPUSSA, SE ON AINA
MYÖHÄSSÄ JA JOKA PÄIVÄ VARTTIA VAILLE VIISI
SE LAKKAA TOIMIMASTA."
Niin että juhlimaan vaan!
Täällä on jo tullut mainituksi eläkeläisten tulemisista ja menemisistä ja touhusta.
Mitä tekee eläkeläinen, jos on puoliso, joka käy edelleen työssä. En ole tosin täällä huomannut kerrottavan sellaisista elämäntilanteista.
Mitäs eläkeläinen voi paljoa muuta tehdä kuin seurata aamulla puolison työhönlähtöä ja odotella illalla sen paluuta työstä?
Pitkin päivää eläkeläinen voikin sitten kirjoitella 60 -ryhmään.
Eihän se toki ole kovin kummaista elämää, jos osaa elää vain toisen ollessa joka hetki paikalla. Hukkaanhan siinä menee elämä. Paikkakunnaltasi ehkä löytyy harrastuspaikkoja, jossa voit toisten seurassa tehdä jotakin kiinnostavaa ja samalla tavata toisia. Mieti oletko joskus halunnut tehdä jotakin, johon työssä ollessa ei ole ollut aikaa. Nyt voisit ryhtyä siihen. Jos kerran kivikylässä asut, löytäisit työväen- tai kansalaiopistosta jonkin mielenkiintoisen harrastuksen.