Ei todella aukea enää alovi ilman erikoisavainta, pitäisi kai käydä enemmän vieraita. Mutta eihän tänne nyt voi ketään oikein kutsuakaan, kun nämä muuttopuuhat ovat tässä levällään. Sieltä se Sota on jo muutaman kerran rumpuja päräytellyt, sitten on lähtö edessä. Samaan asuntoon ei olla koskaan mahduttu yhtäaikaa.
Sitten tämän uuden ammatinkin kanssa uhkaa käydä heikosti. Johonkin soveltuvuustestiin olisi pitänyt mennä, pitäisikö kysyä ylläpidolta.Jos sieltä tämmöisiäkin toimitetaan jos kerran tilataan ja vähän extraa, niin lupaavat mainoksessaan. No, onhan siellä ulkomailla hiukkasen erilaiset kriteerit.
Jotain kummallista unta muistan nähneeni, siinä oli aika kaunis ja samalla surullinen loppu. Mitähän sekin ennustaa, jos ylläpito tämänkin tietäisi, mitä luulisit. Ajatuksissani lähetin terveisiä sinne maailmoja syleilevään kapseliin.
Nyt täytyy lopetella, kun taas näyttää tulevan jotain pakettia ikkunan kautta, vaikka mitään en ole tilannut, mielestäni.
Poikkea toistekin, tai jätä joku viesti. Täällä on niin ankeaa ja yksinäistä. Taidan lainata jostain papukaijan vähäksi aikaa.
Toivottavasti nähdään.
Nyt näynkin olevan jo tosi syvällä...
42
3082
Vastaukset
- Rauha
Tämän piti olla vastausviesti, antakaa sakset ja liimaa, pliis!
se hyöty siitä hierarkian syvenemisestä oli, että pääsit oikein yläkertaan.
Pistä nyt lukko sinne alaovelle ja lappu viereen, Olen yläkerrassa, koputtakaa sinne.
Hieno aate tuo papukaija, sehän huutelis aamulla huomenta ja päivälläkin jotain visertäisi.
Sinun täytyy sille Sodalle sanoa että kylään saa tulla, mutta ei käräjöimään. Eiköhän se siitä.
Että ikkunasta ihan paketit, nyt saatkin ne täällä yläkerrassa ihan ovelta ottaa.- Rauha
kirjar kirjoitti:
se hyöty siitä hierarkian syvenemisestä oli, että pääsit oikein yläkertaan.
Pistä nyt lukko sinne alaovelle ja lappu viereen, Olen yläkerrassa, koputtakaa sinne.
Hieno aate tuo papukaija, sehän huutelis aamulla huomenta ja päivälläkin jotain visertäisi.
Sinun täytyy sille Sodalle sanoa että kylään saa tulla, mutta ei käräjöimään. Eiköhän se siitä.
Että ikkunasta ihan paketit, nyt saatkin ne täällä yläkerrassa ihan ovelta ottaa.Anteeksi kaikilta !
Mutta luulen, että sinäkin tulisit vähintään pihlajanmarjan makuiseksi jos kaiket päivät täällä istuskelisit. Omaa syytä se tietenkin on, pitäisi uskaltaa mennä huutelemaan viereisiin pöytiin vaikka ei olisi kutsuttukaan.
Kerran kävelin kivan näköisen kuppilan ovelle, mutta virkaintoinen (juuri kaiketi palkattu) portsari sanoi, että " ei teillä rouva ikä riitä." Minä siihen samat sanat kuin muutkin ikäiseni," etten aio täällä niin kauan ollakaan", mutta ei päästänyt.
Mutta kaikesta huolimatta oli taas vaihtelua rupatella kanssasi. Rauha kirjoitti:
Anteeksi kaikilta !
Mutta luulen, että sinäkin tulisit vähintään pihlajanmarjan makuiseksi jos kaiket päivät täällä istuskelisit. Omaa syytä se tietenkin on, pitäisi uskaltaa mennä huutelemaan viereisiin pöytiin vaikka ei olisi kutsuttukaan.
Kerran kävelin kivan näköisen kuppilan ovelle, mutta virkaintoinen (juuri kaiketi palkattu) portsari sanoi, että " ei teillä rouva ikä riitä." Minä siihen samat sanat kuin muutkin ikäiseni," etten aio täällä niin kauan ollakaan", mutta ei päästänyt.
Mutta kaikesta huolimatta oli taas vaihtelua rupatella kanssasi.Minä ainakin tarkoitin tuon viestin kannustavaksi ja olin iloinen kun sieltä takasivulta ylemmäksi muutit.
Anteeksi pyydän jos väärin ymmärsit?
Ja käy vain kahvilassa, ovet ovat näköjään auki kaikille, tuskin ovelta pois ajavat, onkohan ollut väärinkäsitys puolin tai toisin?- Sumppi-Ruusa
Rauha kirjoitti:
Anteeksi kaikilta !
Mutta luulen, että sinäkin tulisit vähintään pihlajanmarjan makuiseksi jos kaiket päivät täällä istuskelisit. Omaa syytä se tietenkin on, pitäisi uskaltaa mennä huutelemaan viereisiin pöytiin vaikka ei olisi kutsuttukaan.
Kerran kävelin kivan näköisen kuppilan ovelle, mutta virkaintoinen (juuri kaiketi palkattu) portsari sanoi, että " ei teillä rouva ikä riitä." Minä siihen samat sanat kuin muutkin ikäiseni," etten aio täällä niin kauan ollakaan", mutta ei päästänyt.
Mutta kaikesta huolimatta oli taas vaihtelua rupatella kanssasi.ole ikää kyselty ?
Enhän minäkään sen puolesta sinne pääsisi, kun oon "vasta" 45 v., mutta avosylin ottivat vastaan kun sisään pyrin.
Sinne vaan joukkoon tummaan :) ! - Rauha
Sumppi-Ruusa kirjoitti:
ole ikää kyselty ?
Enhän minäkään sen puolesta sinne pääsisi, kun oon "vasta" 45 v., mutta avosylin ottivat vastaan kun sisään pyrin.
Sinne vaan joukkoon tummaan :) !No, katsotaan, onnistuisko puikahtamaan vaikka sinun vanavedessäsi, jos poke unohtuisi katselemaan syvemmälle silmiisi.
- ZOZ
Rauha kirjoitti:
No, katsotaan, onnistuisko puikahtamaan vaikka sinun vanavedessäsi, jos poke unohtuisi katselemaan syvemmälle silmiisi.
on tässä maailmassa mahdollista ;)
Sisään vaan. Mun työ alkaa vasta klo 19:00 jälkeen.
T: Se tuhma poke joka ei muka päästänyt sisään. - Rauha
ZOZ kirjoitti:
on tässä maailmassa mahdollista ;)
Sisään vaan. Mun työ alkaa vasta klo 19:00 jälkeen.
T: Se tuhma poke joka ei muka päästänyt sisään.On sulla ihan hyvä linja! Pidä vaan paikka siistinä, opiskele ahkerasti EM:n käytöskoulussa. Siihen kasvatuslaitokseen voisit ottaa itsellesi oppipojaksi sen miehenpätkän (oliko se nyt Utelias vai Unelias), meitä äitipuolia teillä olisikin riittämiin.
Pärjäile! - ellumari
Rauha kirjoitti:
On sulla ihan hyvä linja! Pidä vaan paikka siistinä, opiskele ahkerasti EM:n käytöskoulussa. Siihen kasvatuslaitokseen voisit ottaa itsellesi oppipojaksi sen miehenpätkän (oliko se nyt Utelias vai Unelias), meitä äitipuolia teillä olisikin riittämiin.
Pärjäile!että olet toimint ohjesäännön mukaisesti.
Vaikka tämä kyseinen Rauha onkin ihan jees, niin oikein teit kun ensin vaadit dokumenttia, etkä päästänyt sisään.
Nyt kun tunnemme hänet, niin ei ole pakko vaatia papereita ovella, niinkuin kaikilta, jotka ensi kertaa pyrkivät sisään.
Jos olisimme armeijassa ja minä olisin komppanian päällikkö, niin myöntäisin sinulle lomaa, sanotaankohan sitä kuntoisuuslomaksi, vai mikä olisi armeijan terminologiaa? - ellumari
ellumari kirjoitti:
että olet toimint ohjesäännön mukaisesti.
Vaikka tämä kyseinen Rauha onkin ihan jees, niin oikein teit kun ensin vaadit dokumenttia, etkä päästänyt sisään.
Nyt kun tunnemme hänet, niin ei ole pakko vaatia papereita ovella, niinkuin kaikilta, jotka ensi kertaa pyrkivät sisään.
Jos olisimme armeijassa ja minä olisin komppanian päällikkö, niin myöntäisin sinulle lomaa, sanotaankohan sitä kuntoisuuslomaksi, vai mikä olisi armeijan terminologiaa?Portsarillemme tietenkin.
- ZOZ
Rauha kirjoitti:
On sulla ihan hyvä linja! Pidä vaan paikka siistinä, opiskele ahkerasti EM:n käytöskoulussa. Siihen kasvatuslaitokseen voisit ottaa itsellesi oppipojaksi sen miehenpätkän (oliko se nyt Utelias vai Unelias), meitä äitipuolia teillä olisikin riittämiin.
Pärjäile!ehkä ottaakin mukaan EM:n oppitunnille mutta en kyllä kyseistä herraa (rouvaa?) oikein tunne...
Muutamia hänen kirjoittamiaan juttuja kyllä muistaakseni lueskellut...
Kiitos samoin ! - ZOZ
ellumari kirjoitti:
että olet toimint ohjesäännön mukaisesti.
Vaikka tämä kyseinen Rauha onkin ihan jees, niin oikein teit kun ensin vaadit dokumenttia, etkä päästänyt sisään.
Nyt kun tunnemme hänet, niin ei ole pakko vaatia papereita ovella, niinkuin kaikilta, jotka ensi kertaa pyrkivät sisään.
Jos olisimme armeijassa ja minä olisin komppanian päällikkö, niin myöntäisin sinulle lomaa, sanotaankohan sitä kuntoisuuslomaksi, vai mikä olisi armeijan terminologiaa?Rauha on käyttäytynyt ihan rauhallisesti (*wirn*)
Etten ainakaan sen puoleen ole nähnyt mitään syytä
häneltä pääsyä baariin evätä.
Tietenkin voisi varmuudeksi tehdä puhallustestin näin illemmalla mutta jääkööt...
Kuntoisuusloma on oikea termi.
Taidan kohta ottaa "ommoo lommoo" jos ei tuosta palkasta päästä yksimielisyyteen... - ellumari
ZOZ kirjoitti:
Rauha on käyttäytynyt ihan rauhallisesti (*wirn*)
Etten ainakaan sen puoleen ole nähnyt mitään syytä
häneltä pääsyä baariin evätä.
Tietenkin voisi varmuudeksi tehdä puhallustestin näin illemmalla mutta jääkööt...
Kuntoisuusloma on oikea termi.
Taidan kohta ottaa "ommoo lommoo" jos ei tuosta palkasta päästä yksimielisyyteen...mutta jos joku on oikein uteliaan näköinen ja harjaantuneella portsarin silmälläsi huomaat selvää ranttaliksi pistämis halukkuutta, niin tiedäthän....pippurispreitä ja pamppua.
Palkankorotuksesta puhutaan vasta muutaman kunnon ulosheiton jälkeen.
Puhalustestejähän et sitten tietenkään minulle tee!Mitä turhia, en minä ole paljon mitään ottanut... ellumari kirjoitti:
mutta jos joku on oikein uteliaan näköinen ja harjaantuneella portsarin silmälläsi huomaat selvää ranttaliksi pistämis halukkuutta, niin tiedäthän....pippurispreitä ja pamppua.
Palkankorotuksesta puhutaan vasta muutaman kunnon ulosheiton jälkeen.
Puhalustestejähän et sitten tietenkään minulle tee!Mitä turhia, en minä ole paljon mitään ottanut...henkilökunnan puolesta,jos on porttikielto tullut,se on varmaan väärinkäsitys.
Kyllä meillä hyvin koulutetaan portsarit,kuin myös muu henkilökunta ja taitavasti toimivat,tässä tilaisuus antaa kiitosta.
Tule vaan ,tarjoan kakkukahvit ja pian olet sinäkin kantaasiakas,ja viihdyt joukossamme.
(uskoisin)
Toivottelee yksi "vastaava" SkillaN ,kaikkien "vastaavien" puolesta.- Rauha
SkillaN kirjoitti:
henkilökunnan puolesta,jos on porttikielto tullut,se on varmaan väärinkäsitys.
Kyllä meillä hyvin koulutetaan portsarit,kuin myös muu henkilökunta ja taitavasti toimivat,tässä tilaisuus antaa kiitosta.
Tule vaan ,tarjoan kakkukahvit ja pian olet sinäkin kantaasiakas,ja viihdyt joukossamme.
(uskoisin)
Toivottelee yksi "vastaava" SkillaN ,kaikkien "vastaavien" puolesta.Taidan tosiaankin joku päivä tulla, yritän vaikka naamioitua tunnistamattomaksi että pääsen poken ohi. Antaa hänen nyt vaan pörhistellä, hyvässä koulussa tuntuu olevan.
- Rauha
ZOZ kirjoitti:
ehkä ottaakin mukaan EM:n oppitunnille mutta en kyllä kyseistä herraa (rouvaa?) oikein tunne...
Muutamia hänen kirjoittamiaan juttuja kyllä muistaakseni lueskellut...
Kiitos samoin !Se on yksi kaveri siitä pätkäjengistä, joka siellä kahvilan kulmilla pyörii. Huumorintajuista ja harmitonta sakkia, paitsi se yksi rääväsuinen serkkupoika, jonka nimessä on ollut aina vaikeuksia.
Pidähän silmät auki! - Rauha
kirjar kirjoitti:
Minä ainakin tarkoitin tuon viestin kannustavaksi ja olin iloinen kun sieltä takasivulta ylemmäksi muutit.
Anteeksi pyydän jos väärin ymmärsit?
Ja käy vain kahvilassa, ovet ovat näköjään auki kaikille, tuskin ovelta pois ajavat, onkohan ollut väärinkäsitys puolin tai toisin?Minähän voisin jo liimata viesteihini valmiiksi jonkun anteeksipyyntölapun, saisi sitten vain syyt ja päivämäärät lisätä.
Näytän olevan mestariluokkaa väärinymmärtämisessä. - Rauha
ellumari kirjoitti:
mutta jos joku on oikein uteliaan näköinen ja harjaantuneella portsarin silmälläsi huomaat selvää ranttaliksi pistämis halukkuutta, niin tiedäthän....pippurispreitä ja pamppua.
Palkankorotuksesta puhutaan vasta muutaman kunnon ulosheiton jälkeen.
Puhalustestejähän et sitten tietenkään minulle tee!Mitä turhia, en minä ole paljon mitään ottanut...Kiitos, näin "virallisestikin". Käväisi mielessä, josko pyytäisin useampana kappaleena kun tuosta pokesta en oikein ole päässyt perille, jos vaikka väittää väärennetyiksi.
Ne on vähän semmoisia velikultia, mutta onneksi olet henkilöstöpäällikkönä, niinhän se oli? Tuttua voi vähän enemmänkin kurmuuttaa, vai?
Tulin kertauskurssilta juuri, oppaan virka näyttää muhkuraiselta, kun itsekin aina silloin tällöin eksyy. Mutta nyt taas menen, kiva kun kävitte, tulkaahan toistekin! - ellumari
Rauha kirjoitti:
Kiitos, näin "virallisestikin". Käväisi mielessä, josko pyytäisin useampana kappaleena kun tuosta pokesta en oikein ole päässyt perille, jos vaikka väittää väärennetyiksi.
Ne on vähän semmoisia velikultia, mutta onneksi olet henkilöstöpäällikkönä, niinhän se oli? Tuttua voi vähän enemmänkin kurmuuttaa, vai?
Tulin kertauskurssilta juuri, oppaan virka näyttää muhkuraiselta, kun itsekin aina silloin tällöin eksyy. Mutta nyt taas menen, kiva kun kävitte, tulkaahan toistekin!Emme olisi aivan "pystymetsästä" uskaltaneet palkatakaan.
Tiesimme tällä veijarilla olevan edellytyksiä, joten ei kun kehiin!
Kurmuuttamista on tarvittu, mutta monilahjakkaana hän on tehnyt itsensä meille lähes korvaamattomaksi.
Viittaan noihin piirtäjän lahjoihin ja asiakkaiden, varsinkin naispuolisten viihdyttämiskykyyn. - Rauha
kirjar kirjoitti:
se hyöty siitä hierarkian syvenemisestä oli, että pääsit oikein yläkertaan.
Pistä nyt lukko sinne alaovelle ja lappu viereen, Olen yläkerrassa, koputtakaa sinne.
Hieno aate tuo papukaija, sehän huutelis aamulla huomenta ja päivälläkin jotain visertäisi.
Sinun täytyy sille Sodalle sanoa että kylään saa tulla, mutta ei käräjöimään. Eiköhän se siitä.
Että ikkunasta ihan paketit, nyt saatkin ne täällä yläkerrassa ihan ovelta ottaa.Kiittelen sinua nyt lähinnä siitä, että potkiskelit minua ylös sohvalta, (piti oikein vanhasta ketjusta tarkistaa) ja kehoitit kaivelemaan niitä viisaita ajatuksia.
Löytyihän niitä - vaikkakaan eivät omiani. Jollakin tavalla ajankohtaisiakin. Kuuluisivat kaiketi paremmin tuonne Pyhäinpävä lähestyy- ketjuun, mutta lukaise sinä jos ehdit.
Niin - mikä parasta, tämä on täyttä faktaa! Tosin tietenkin henkilön oman näkemyksen mukaan.
Lehtihaastattelu ( Aamulehti/Saara Larkio) on tehty taiteilija Kerstin Björnströmin 104-v. syntynäpäivänä.
Siinä mainitaan mm. yliopisto-opinnot, laaja kiinnostus uskontoihin ja taiteilijaelämä.
(Mainitsen näin lainauksen ulkopuolella, että meidänkin kotiimme on mutkaisia polkuja kulkeutunut hänen maalaamiaan tauluja, mm. pikkuinen tyttö, jonka hän on tehnyt ollessaan jo n. 80v. Kuvittelen aina siinä katsovan "oman minuuteni". Alkuperäismallia ei ole tiedossa ja tietääkseni hän maalasikin aika paljon ns. muistinvaraisesti. Lisäksi hänen henkilökohtaisen päiväkirjan tapaan kirjoitettu "Hengellisiä kokemuksia".)
Artikkeli on otsikoitu: VUOSISATA VIISAUTTA
Kirjoittaja kuvailee henkilöä, joka hymyilee taajaan ja silmät vilkkuvat hieman sameina mutta terävinä.
Pitkän iän salaisuudeksi hän kertoo: "Geenit ja se, miten niitä hoitaa. Suuttua ei saa koskaan, se pilaa ihmisen, eikä tuntea kateutta ja muita sellaisia tunteita".
Teosofiasta ei ole löytynyt kaikkia vastauksia, mutta ne löytyvät kun "lukee, lukee, lukee ja miettii ja lukee".
"Kukaan ei ole pyhä eikä täydellinen, eikä sellaiseen pidä pyrkiäkään".
Kirjoittaja jatkaa; Björnström uskoo ttä syntymää edeltävä ja kuoleman jälkeinen tila ovat läsnä elämässämme tässäkin hetkessä. Hän ei pelkää siirtyä rajan yli, vaikka ei tiedäkään mikä siellä odottaa. (Sivuhuom. Nyt hän sen jo tietää)
Hän jaksaa silti uskoa ihmisen hyvyyteen: "Nyt soditaan, mutta sitten tulee hyvä aika".
___________
Niin, Kirjar, siinä noita viisaita sanoja, joita jostakin syystä tiesit minun piilottelevan.
Tämä oli melkein ylivoimaisen pitkä juttu minulle ja nyt jännitän, sieppaavatko taivaan tuulet kaikki sanat.
Kirjoitellaan
terv. Rauha - Helena04
Rauha kirjoitti:
Kiittelen sinua nyt lähinnä siitä, että potkiskelit minua ylös sohvalta, (piti oikein vanhasta ketjusta tarkistaa) ja kehoitit kaivelemaan niitä viisaita ajatuksia.
Löytyihän niitä - vaikkakaan eivät omiani. Jollakin tavalla ajankohtaisiakin. Kuuluisivat kaiketi paremmin tuonne Pyhäinpävä lähestyy- ketjuun, mutta lukaise sinä jos ehdit.
Niin - mikä parasta, tämä on täyttä faktaa! Tosin tietenkin henkilön oman näkemyksen mukaan.
Lehtihaastattelu ( Aamulehti/Saara Larkio) on tehty taiteilija Kerstin Björnströmin 104-v. syntynäpäivänä.
Siinä mainitaan mm. yliopisto-opinnot, laaja kiinnostus uskontoihin ja taiteilijaelämä.
(Mainitsen näin lainauksen ulkopuolella, että meidänkin kotiimme on mutkaisia polkuja kulkeutunut hänen maalaamiaan tauluja, mm. pikkuinen tyttö, jonka hän on tehnyt ollessaan jo n. 80v. Kuvittelen aina siinä katsovan "oman minuuteni". Alkuperäismallia ei ole tiedossa ja tietääkseni hän maalasikin aika paljon ns. muistinvaraisesti. Lisäksi hänen henkilökohtaisen päiväkirjan tapaan kirjoitettu "Hengellisiä kokemuksia".)
Artikkeli on otsikoitu: VUOSISATA VIISAUTTA
Kirjoittaja kuvailee henkilöä, joka hymyilee taajaan ja silmät vilkkuvat hieman sameina mutta terävinä.
Pitkän iän salaisuudeksi hän kertoo: "Geenit ja se, miten niitä hoitaa. Suuttua ei saa koskaan, se pilaa ihmisen, eikä tuntea kateutta ja muita sellaisia tunteita".
Teosofiasta ei ole löytynyt kaikkia vastauksia, mutta ne löytyvät kun "lukee, lukee, lukee ja miettii ja lukee".
"Kukaan ei ole pyhä eikä täydellinen, eikä sellaiseen pidä pyrkiäkään".
Kirjoittaja jatkaa; Björnström uskoo ttä syntymää edeltävä ja kuoleman jälkeinen tila ovat läsnä elämässämme tässäkin hetkessä. Hän ei pelkää siirtyä rajan yli, vaikka ei tiedäkään mikä siellä odottaa. (Sivuhuom. Nyt hän sen jo tietää)
Hän jaksaa silti uskoa ihmisen hyvyyteen: "Nyt soditaan, mutta sitten tulee hyvä aika".
___________
Niin, Kirjar, siinä noita viisaita sanoja, joita jostakin syystä tiesit minun piilottelevan.
Tämä oli melkein ylivoimaisen pitkä juttu minulle ja nyt jännitän, sieppaavatko taivaan tuulet kaikki sanat.
Kirjoitellaan
terv. RauhaKirjarille kohdistetussa kirjeessäsi kävin nyt sitten varkaissa. Anteeksi vaan. Mutta oli niin hyvää tekstiä, että aloitettuani lukemisen en malttanut lopettaa... niin, että kiitos, kun kerroit noista viisauksista!
- Rauha
Helena04 kirjoitti:
Kirjarille kohdistetussa kirjeessäsi kävin nyt sitten varkaissa. Anteeksi vaan. Mutta oli niin hyvää tekstiä, että aloitettuani lukemisen en malttanut lopettaa... niin, että kiitos, kun kerroit noista viisauksista!
Kyllä se pino anteeksipyyntölappuja minulla näyttääkin kuluvan.No tietenkin kaikki saavat nuo lukea, eiväthän ne ole edes minun alkuperäisajatuksiani, vaikkakin jokaisen "allekirjoitan".
Rauha kirjoitti:
Kiittelen sinua nyt lähinnä siitä, että potkiskelit minua ylös sohvalta, (piti oikein vanhasta ketjusta tarkistaa) ja kehoitit kaivelemaan niitä viisaita ajatuksia.
Löytyihän niitä - vaikkakaan eivät omiani. Jollakin tavalla ajankohtaisiakin. Kuuluisivat kaiketi paremmin tuonne Pyhäinpävä lähestyy- ketjuun, mutta lukaise sinä jos ehdit.
Niin - mikä parasta, tämä on täyttä faktaa! Tosin tietenkin henkilön oman näkemyksen mukaan.
Lehtihaastattelu ( Aamulehti/Saara Larkio) on tehty taiteilija Kerstin Björnströmin 104-v. syntynäpäivänä.
Siinä mainitaan mm. yliopisto-opinnot, laaja kiinnostus uskontoihin ja taiteilijaelämä.
(Mainitsen näin lainauksen ulkopuolella, että meidänkin kotiimme on mutkaisia polkuja kulkeutunut hänen maalaamiaan tauluja, mm. pikkuinen tyttö, jonka hän on tehnyt ollessaan jo n. 80v. Kuvittelen aina siinä katsovan "oman minuuteni". Alkuperäismallia ei ole tiedossa ja tietääkseni hän maalasikin aika paljon ns. muistinvaraisesti. Lisäksi hänen henkilökohtaisen päiväkirjan tapaan kirjoitettu "Hengellisiä kokemuksia".)
Artikkeli on otsikoitu: VUOSISATA VIISAUTTA
Kirjoittaja kuvailee henkilöä, joka hymyilee taajaan ja silmät vilkkuvat hieman sameina mutta terävinä.
Pitkän iän salaisuudeksi hän kertoo: "Geenit ja se, miten niitä hoitaa. Suuttua ei saa koskaan, se pilaa ihmisen, eikä tuntea kateutta ja muita sellaisia tunteita".
Teosofiasta ei ole löytynyt kaikkia vastauksia, mutta ne löytyvät kun "lukee, lukee, lukee ja miettii ja lukee".
"Kukaan ei ole pyhä eikä täydellinen, eikä sellaiseen pidä pyrkiäkään".
Kirjoittaja jatkaa; Björnström uskoo ttä syntymää edeltävä ja kuoleman jälkeinen tila ovat läsnä elämässämme tässäkin hetkessä. Hän ei pelkää siirtyä rajan yli, vaikka ei tiedäkään mikä siellä odottaa. (Sivuhuom. Nyt hän sen jo tietää)
Hän jaksaa silti uskoa ihmisen hyvyyteen: "Nyt soditaan, mutta sitten tulee hyvä aika".
___________
Niin, Kirjar, siinä noita viisaita sanoja, joita jostakin syystä tiesit minun piilottelevan.
Tämä oli melkein ylivoimaisen pitkä juttu minulle ja nyt jännitän, sieppaavatko taivaan tuulet kaikki sanat.
Kirjoitellaan
terv. Rauhamutta minulle vieras tuo Kerstin Björnström.
Pitkä ikä kypsyttää varmasti ihmisen hyväksymään kuolema osana elämää, jopa odottamaan sitä tyynenä, vaikka ei tiedä mikä siellä toisella puolella elämän virran yli kuljettuna odottaa.
Eikä viisauttakaan voi filosofioimalla tai antroposofialla selvittää, sitä joko on ihmisessä sisäisesti, kehitettäväksi ja kehittymään, tai sitten jää sisäiseksi viisaudeksi jota toiset eivät ymmärrä. Yksilöitähän me olemme.
Henry Fielding, viisaaksi mainittu, sanoi;
" Jos taikausko tekee ihmisestä typeryksen, skeptisismi tekee hänestä hullun."
Skeptisti en myönnä olevani, pessimistin tavoin pyrin katsomaan mitä eteen tulee.
- Niin tuo Kerstin.- Jotenkin ajatuksiini nousi Kersti Bergroth, nuoruudessani luin hänen nuorisoromaanejaan.
Ja muistan näytelmän Anu ja Mikko.
Hänhän oli hyvin tuottelias kirjailija, kirjoitti monella nimellä ja asui muistaakseni Roomassa pitkiä aikoja ennen kuolemaansa.
Mutta, en tiedä että hän olisi harrastanut maalaustakin. Iloinen karjalainen hän oli ja se teksteistäkin paljastui.
Helene Schjerfbeck taas tulee mieleeni taiteestaan, omakuvistaan, ja siitä että hän oli sairaloinen ja eristäytyi muusta maailmasta.
Pikku Riikka (1885) on hänen maalauksistaan minulle puhutteleva. Omistan hänen maalauksistaan painokuvia kooltaan n 50 x 60sm, ovat kehystämättöminä odottamassa sitä hetkeä kun innostun niitä kehystämään.
Joten, ristiriitainen on tunnelmani kun en muistikuvistani löytänyt mainitsemaasi taiteilijaa. kerrotko enemmän puhumastasi persoonasta, tietäisimme enemmän.
Toinhan nyt pari muuta keskustelun aiheeksi, jatkammeko?- Rauha
kirjar kirjoitti:
mutta minulle vieras tuo Kerstin Björnström.
Pitkä ikä kypsyttää varmasti ihmisen hyväksymään kuolema osana elämää, jopa odottamaan sitä tyynenä, vaikka ei tiedä mikä siellä toisella puolella elämän virran yli kuljettuna odottaa.
Eikä viisauttakaan voi filosofioimalla tai antroposofialla selvittää, sitä joko on ihmisessä sisäisesti, kehitettäväksi ja kehittymään, tai sitten jää sisäiseksi viisaudeksi jota toiset eivät ymmärrä. Yksilöitähän me olemme.
Henry Fielding, viisaaksi mainittu, sanoi;
" Jos taikausko tekee ihmisestä typeryksen, skeptisismi tekee hänestä hullun."
Skeptisti en myönnä olevani, pessimistin tavoin pyrin katsomaan mitä eteen tulee.
- Niin tuo Kerstin.- Jotenkin ajatuksiini nousi Kersti Bergroth, nuoruudessani luin hänen nuorisoromaanejaan.
Ja muistan näytelmän Anu ja Mikko.
Hänhän oli hyvin tuottelias kirjailija, kirjoitti monella nimellä ja asui muistaakseni Roomassa pitkiä aikoja ennen kuolemaansa.
Mutta, en tiedä että hän olisi harrastanut maalaustakin. Iloinen karjalainen hän oli ja se teksteistäkin paljastui.
Helene Schjerfbeck taas tulee mieleeni taiteestaan, omakuvistaan, ja siitä että hän oli sairaloinen ja eristäytyi muusta maailmasta.
Pikku Riikka (1885) on hänen maalauksistaan minulle puhutteleva. Omistan hänen maalauksistaan painokuvia kooltaan n 50 x 60sm, ovat kehystämättöminä odottamassa sitä hetkeä kun innostun niitä kehystämään.
Joten, ristiriitainen on tunnelmani kun en muistikuvistani löytänyt mainitsemaasi taiteilijaa. kerrotko enemmän puhumastasi persoonasta, tietäisimme enemmän.
Toinhan nyt pari muuta keskustelun aiheeksi, jatkammeko?Itsekään en koskaan tavannut häntä, mutta tuttavien kautta kuullut lisää. Sitäpaitsi hän itse oli innokas kaseteille kertoja ja luetutti kirjallisuutta, sitten kun ei itse enää kyennyt lukemaan.
Olen kuunnellut kymmeniä kasetteja, tosin siitä on jo aikaa. Hyvin eläväksi hän tuli, kaseteilla jutusteli tuttavia, seinäkello helisytteli lyöntejään, avoimesta ikkunasta kuului liikenteen melu.
Lainaan nyt vielä samaa lehtiartikkelia, josta osasia jo laitoinkin.
Näin: Kerstin Dagmar Gabriella Björnström syntyy Toijalassa 1895. Veli Valter sairastaa tulirokkoa jota ei osata hoitaa. Lääkäri sanoo, että pieni tyttövauva on vietävä talosta pois tai hän kuolee tulirokkoon./
Kerstin siis asuu tätiensä hoivissa n. vuoden ikäisestä. Käy suomenkielisen tyttökoulun hieman vastentahtoisesti. Nuori Kerstin löytää itsensä usein miettimästä, miksi heidän, lasten ja nuorten, pitää tietää uskonnoista ja niiden määrästä, kun he eivät edes tiedä mitä nuo uskonnot pitävät sisällään. Hänen mielestään koulun penkillä istutaan kuulemassa turhaa tietoa. Vastauksia todellisiin suuriin kysymyksiin hän ei löydä. Ei niihin, joita on miettinyt ja tutkiskellut.
Eräänä koulupäivänä hänen päähänsä ilmestyy karmaiseva ajatus, joka puistattaa häntä vielä vuosienkin päästä: mitä jos kuoleman jälkeen ei ole muuta kuin tyhjyys?
Tuolla tavalla siis alkoi hänen etsiskelynsä.
Edellisessä viestissäni tein jo eräänlaisen kirjoitusennätyksen, tämä asentoni ei ole ollenkaan hyvä. Mutta tämän verran nyt; Niin, kuten nimestä voi päätellä, neitinä hän pysyi elämänsä. Eli maalasi ehkä vain omaksi ja tuttaviensa iloksi.
Ehkä myöhemmin lisää.
Terv. Rauha Rauha kirjoitti:
Itsekään en koskaan tavannut häntä, mutta tuttavien kautta kuullut lisää. Sitäpaitsi hän itse oli innokas kaseteille kertoja ja luetutti kirjallisuutta, sitten kun ei itse enää kyennyt lukemaan.
Olen kuunnellut kymmeniä kasetteja, tosin siitä on jo aikaa. Hyvin eläväksi hän tuli, kaseteilla jutusteli tuttavia, seinäkello helisytteli lyöntejään, avoimesta ikkunasta kuului liikenteen melu.
Lainaan nyt vielä samaa lehtiartikkelia, josta osasia jo laitoinkin.
Näin: Kerstin Dagmar Gabriella Björnström syntyy Toijalassa 1895. Veli Valter sairastaa tulirokkoa jota ei osata hoitaa. Lääkäri sanoo, että pieni tyttövauva on vietävä talosta pois tai hän kuolee tulirokkoon./
Kerstin siis asuu tätiensä hoivissa n. vuoden ikäisestä. Käy suomenkielisen tyttökoulun hieman vastentahtoisesti. Nuori Kerstin löytää itsensä usein miettimästä, miksi heidän, lasten ja nuorten, pitää tietää uskonnoista ja niiden määrästä, kun he eivät edes tiedä mitä nuo uskonnot pitävät sisällään. Hänen mielestään koulun penkillä istutaan kuulemassa turhaa tietoa. Vastauksia todellisiin suuriin kysymyksiin hän ei löydä. Ei niihin, joita on miettinyt ja tutkiskellut.
Eräänä koulupäivänä hänen päähänsä ilmestyy karmaiseva ajatus, joka puistattaa häntä vielä vuosienkin päästä: mitä jos kuoleman jälkeen ei ole muuta kuin tyhjyys?
Tuolla tavalla siis alkoi hänen etsiskelynsä.
Edellisessä viestissäni tein jo eräänlaisen kirjoitusennätyksen, tämä asentoni ei ole ollenkaan hyvä. Mutta tämän verran nyt; Niin, kuten nimestä voi päätellä, neitinä hän pysyi elämänsä. Eli maalasi ehkä vain omaksi ja tuttaviensa iloksi.
Ehkä myöhemmin lisää.
Terv. RauhaVähemmälläkin julkisuudella tulee usein julkiseksi. Jos et olisi hänestä kertonut, en olisi koskaan saanut tietää mitään.
Ei vain se, että nimi on jossain taiteilija matrikkelissa, tee kenestäkään suosittua ja monia kansan keskuudessa tunnettuja taiteilijoita on, joiden maalaukset koristavat seniä, vaikka eivät mihinkään seuroihin kuuluneetkaan elämänsä aikana.
Tuo kuoleman jälkeinen aika mietityttää varsinkin silloin kun joku läheinen on sinne rajan taakse siirtynyt. Onko mitään elämän jälkeen?- Rauha
kirjar kirjoitti:
Vähemmälläkin julkisuudella tulee usein julkiseksi. Jos et olisi hänestä kertonut, en olisi koskaan saanut tietää mitään.
Ei vain se, että nimi on jossain taiteilija matrikkelissa, tee kenestäkään suosittua ja monia kansan keskuudessa tunnettuja taiteilijoita on, joiden maalaukset koristavat seniä, vaikka eivät mihinkään seuroihin kuuluneetkaan elämänsä aikana.
Tuo kuoleman jälkeinen aika mietityttää varsinkin silloin kun joku läheinen on sinne rajan taakse siirtynyt. Onko mitään elämän jälkeen?Hei vaan!
Sinä yrität yllyttää minua sellaisiin filosofisiin pohdiskeluihin, joissa olen aivan 'tyhjän päällä'. Mutta kerropa sina oma näkemyksesi, jos olet yleensäkään kiinnostunut aheesta, minähän tämän kai aloitin pommittamalla sinua viisauksilla.
Tai joku toinen, enemmän perehtynyt voisi tulla mukaan tähän keskusteluun, eikö?
Palaillaanko? Rauha kirjoitti:
Hei vaan!
Sinä yrität yllyttää minua sellaisiin filosofisiin pohdiskeluihin, joissa olen aivan 'tyhjän päällä'. Mutta kerropa sina oma näkemyksesi, jos olet yleensäkään kiinnostunut aheesta, minähän tämän kai aloitin pommittamalla sinua viisauksilla.
Tai joku toinen, enemmän perehtynyt voisi tulla mukaan tähän keskusteluun, eikö?
Palaillaanko?Muistan kuin eilisen päivän sen kesäisen päivän 1948 jolloin ensimmäisen kerran ajattelin kauhulla kuolemaa.
Kylällä oli tapana pestä pyykkiä eräällä lähteellä, melko lähellä kotiani. Kivistä oli rakennettu " piisi " jonka päällä padassa kuumenneettiin pyykkivesi ja keitettiin lipeässä valkoinen pyykki.
Sinä päivänä olin tavan mukaan äitini mukana. Olimme jo saaneet osan kirjavasta pyykistä kesätuuleen kuivumaan ja pyykkipata vielä kiehui. Taivaalla lähestyivät tummat pilvet ja niinpä äiti lähti kotiin ottamaan kuivat pyykit sisään koska pian sataisi.
Jäin painelemaan vaatteita siellä padassa, pitkän pyykkikepin kanssa. Ihan arvaamatta salama iski ihan vieressäni olleeseen kuuseen, katkaisi siitä latvan ja pöllytti padan alla palavia puita, tuhkaa lensi kasvoilleni ja valkoisen pyykin päälle padassa. Seisoin hetken suurissa kumisaappaissani ja sitten pinkaisin juoksuun, lähellä oli naapurin heinälato, ovi ei auennut ja ryömin seinustaa vasten asetetun " heinälavan "
taakse maahan vatsalleni. Pelkäsin todella kuolevani. Siellä ahtaassa paikassa mietin ensimmäisen kerran mitä minulle jää jos kuolen, jääkö mitään, mihin joudun ?
Niitä ajatuksia tuli pitkän aikaa painajaisina uniini, eikä ukkosen pelko meinannut laantua millään. Nyt en enää sitä pelkää, kunnioitan kyllä.
Mutta kuolemaa ja siihen liittyvää tuonpuoleista, niihin ajatuksiin kyllä usein takerrun. Enhän kykene sitä arvoitusta ratkaisemaan, en näe tulevia tapahtumia edes huomisesta, kuinka sitten voisin muodostaa jonkun, muka totuuden, edes omassa mielessäni. Tutkimaton maailma, ei siitä voi muuta sanoa.- Rauha
kirjar kirjoitti:
Muistan kuin eilisen päivän sen kesäisen päivän 1948 jolloin ensimmäisen kerran ajattelin kauhulla kuolemaa.
Kylällä oli tapana pestä pyykkiä eräällä lähteellä, melko lähellä kotiani. Kivistä oli rakennettu " piisi " jonka päällä padassa kuumenneettiin pyykkivesi ja keitettiin lipeässä valkoinen pyykki.
Sinä päivänä olin tavan mukaan äitini mukana. Olimme jo saaneet osan kirjavasta pyykistä kesätuuleen kuivumaan ja pyykkipata vielä kiehui. Taivaalla lähestyivät tummat pilvet ja niinpä äiti lähti kotiin ottamaan kuivat pyykit sisään koska pian sataisi.
Jäin painelemaan vaatteita siellä padassa, pitkän pyykkikepin kanssa. Ihan arvaamatta salama iski ihan vieressäni olleeseen kuuseen, katkaisi siitä latvan ja pöllytti padan alla palavia puita, tuhkaa lensi kasvoilleni ja valkoisen pyykin päälle padassa. Seisoin hetken suurissa kumisaappaissani ja sitten pinkaisin juoksuun, lähellä oli naapurin heinälato, ovi ei auennut ja ryömin seinustaa vasten asetetun " heinälavan "
taakse maahan vatsalleni. Pelkäsin todella kuolevani. Siellä ahtaassa paikassa mietin ensimmäisen kerran mitä minulle jää jos kuolen, jääkö mitään, mihin joudun ?
Niitä ajatuksia tuli pitkän aikaa painajaisina uniini, eikä ukkosen pelko meinannut laantua millään. Nyt en enää sitä pelkää, kunnioitan kyllä.
Mutta kuolemaa ja siihen liittyvää tuonpuoleista, niihin ajatuksiin kyllä usein takerrun. Enhän kykene sitä arvoitusta ratkaisemaan, en näe tulevia tapahtumia edes huomisesta, kuinka sitten voisin muodostaa jonkun, muka totuuden, edes omassa mielessäni. Tutkimaton maailma, ei siitä voi muuta sanoa.Jos palaisin Kerstinin näkemykseen, "syntymää edeltävä ja kuoleman jälkeinen tila ovat läsnä elämässämme todellisuudessa, tässäkin hetkessä", että tavallaan ´kaikki aika´ on tässä ja nyt, niin mitä siitä pitäisi ajatella?
Eli voisimme kenties jossakin ajassa kohdata ´oman itsemme´, eri ikäisenä? Tai joku sielunvaellukseen uskova entisen tai tulevan minänsä?
Nämä tuntuvat hiukan liian suurilta ja monimutkaisilta ajatuksilta , mutta joku näitä pitkänkin elämänsä mietiskelee.
Kokemuksista toivoisi kommentteja. Rauha kirjoitti:
Jos palaisin Kerstinin näkemykseen, "syntymää edeltävä ja kuoleman jälkeinen tila ovat läsnä elämässämme todellisuudessa, tässäkin hetkessä", että tavallaan ´kaikki aika´ on tässä ja nyt, niin mitä siitä pitäisi ajatella?
Eli voisimme kenties jossakin ajassa kohdata ´oman itsemme´, eri ikäisenä? Tai joku sielunvaellukseen uskova entisen tai tulevan minänsä?
Nämä tuntuvat hiukan liian suurilta ja monimutkaisilta ajatuksilta , mutta joku näitä pitkänkin elämänsä mietiskelee.
Kokemuksista toivoisi kommentteja.näitä elämän suuria kysymyksiä ennenkin.
Nuorena luin paljon raamattua, etsin sieltä vahvistusta ja ohjeita elämääni, sillä näin kuinka onnellinen mummoni oli löydettyään uskonnosta tuen ja turvan elämäänsä.
Luin Johanneksen ilmestyskirjaa, sen 6 luku antoi niin paljon miettimistä että yhä vielä usein luen sitä.
Lapsesta asti sain opetusta että kuoleman jälkeen " hyvät " pääsevät taivaaseen. Kysyin ja kysyn yhä; mikä on se taivas?
Saarnaajan 3 luvussa sanotaan että "ihmisellä ei ole mitään etuutta eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta."
.. Kuka tietää ihmisen hengestä kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Siinäpä se, kuinka tulkita, " Joka uskoo se elää vaikka olisi kuollut"
..." Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
Niin vaikeita ja syviä tuntoja herättäviä kysymyksiä.
Yritän elää niin että voin lähdön hetkellä olla tietoinen siitä että ei jää mitään anteeksi pyydettävää, eikä annettavaa.
Kun on vain tämä hetki, ja tämä yksi elämä, ei ole syytä miettiä niitä ajatuksia joita uudestisyntymis kertomukset antavat.
Vai kuinka sinä, mietitkö niitä?- ellumari
kirjar kirjoitti:
näitä elämän suuria kysymyksiä ennenkin.
Nuorena luin paljon raamattua, etsin sieltä vahvistusta ja ohjeita elämääni, sillä näin kuinka onnellinen mummoni oli löydettyään uskonnosta tuen ja turvan elämäänsä.
Luin Johanneksen ilmestyskirjaa, sen 6 luku antoi niin paljon miettimistä että yhä vielä usein luen sitä.
Lapsesta asti sain opetusta että kuoleman jälkeen " hyvät " pääsevät taivaaseen. Kysyin ja kysyn yhä; mikä on se taivas?
Saarnaajan 3 luvussa sanotaan että "ihmisellä ei ole mitään etuutta eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta."
.. Kuka tietää ihmisen hengestä kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Siinäpä se, kuinka tulkita, " Joka uskoo se elää vaikka olisi kuollut"
..." Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
Niin vaikeita ja syviä tuntoja herättäviä kysymyksiä.
Yritän elää niin että voin lähdön hetkellä olla tietoinen siitä että ei jää mitään anteeksi pyydettävää, eikä annettavaa.
Kun on vain tämä hetki, ja tämä yksi elämä, ei ole syytä miettiä niitä ajatuksia joita uudestisyntymis kertomukset antavat.
Vai kuinka sinä, mietitkö niitä?Saarnaaja.
Hän oli saanut Jumalalta kaiken mitä oli pyytänytkin. Rikkautta ja viisautta vaikka muille jakaa. Niinkuin hän jakoikin.Puhutaanhan Salomonin tuomiosta, jolla on selkeä Raamatullinen tausta.
Kuitenkaan Salomo ei ollut Jumalalle kuuliainen.
Hän oli hankkinut Egyptistä vaimoja sekä hevosia, vaikka niitä nimenomaan ei olisi saanut Egyptistä Israeliin tuoda.
Salomo oli lopulta kyyninen, vanha kuningas, joka 1000 vaimon haareminsa kanssakaan(tai ehkä juuri siksi)ei ollut onnellinen. Hän oli nähnyt ja kokenut kaiken auringon alla ja sanoi"Turhaa, kaikki turhaa."
Kun kysyit kuinka tulkita"Joka uskoo se elää, vaikka olisi kuollut,"on tämän Uuden Testamentin ilon ja toivon sanoma.
Näin olen ymmärtämässä. ellumari kirjoitti:
Saarnaaja.
Hän oli saanut Jumalalta kaiken mitä oli pyytänytkin. Rikkautta ja viisautta vaikka muille jakaa. Niinkuin hän jakoikin.Puhutaanhan Salomonin tuomiosta, jolla on selkeä Raamatullinen tausta.
Kuitenkaan Salomo ei ollut Jumalalle kuuliainen.
Hän oli hankkinut Egyptistä vaimoja sekä hevosia, vaikka niitä nimenomaan ei olisi saanut Egyptistä Israeliin tuoda.
Salomo oli lopulta kyyninen, vanha kuningas, joka 1000 vaimon haareminsa kanssakaan(tai ehkä juuri siksi)ei ollut onnellinen. Hän oli nähnyt ja kokenut kaiken auringon alla ja sanoi"Turhaa, kaikki turhaa."
Kun kysyit kuinka tulkita"Joka uskoo se elää, vaikka olisi kuollut,"on tämän Uuden Testamentin ilon ja toivon sanoma.
Näin olen ymmärtämässä.Testamentti antavat niin monia ajatuksia; Mooseksen vuorisaarna, kymmenen käskyä ja tuomiot, Jeesushan huomautti juutalaisille, että jos uskotte Moosekseen, uskotte silloin häneenkin, sillä hänestähän Mooseskin puhui.
Oikeassa olet Ellumari, siihen lupaukseenhan koko uskonto perustuu; Elät vaikka olisit kuollut.
Pohdinnan tarkoitus olikin miettiä, onko meidän ikuisuutemme vain se aika syntymän ja kuoleman välillä, jonka täällä elämässä elämme, vai onko, lupauksen mukaan, vielä toinen elämä siellä kuoleman takana; toinen ikuisuus, jossa lupauksen mukaan ei ole kärsimystä eikä itkua?
Minulla, kuten jokaisella, on oma käsityksemme, oma "filosofinen näkemyksemme" uskonnosta, tai siitä kuinka uskomme lupaukseen iankaikkisesta elämästä. Kuten tuolla aiemmin kerroin, mummoni suhtautuminen Raamatun opetuksiin sai minut tutkimaan ja ajattelemaan syvemmin näitä kysymyksiä. Aina niitä kysymyksiä syntyy uusia ja pyrin itselleni selvittämään, mihin minä uskon.
Isäni isä oli tunnettu saarnaaja, ei pappiskoulutusta saanut, mutta syvästi uskonnolinen hänkin. Joten vaikutteita monelta taholta olen itseeni imenyt näissä kysymyksissä.
Niihin lupauksiin luottaen, toivoen, ja uskoen,
pyrin elämään sen lain mukaan, sillä muuta minulle ei ole annettu kuin tämä oma uskoni ja epäilijänkin mieli joka asettaa kysymyksiä.- Rauha
kirjar kirjoitti:
Testamentti antavat niin monia ajatuksia; Mooseksen vuorisaarna, kymmenen käskyä ja tuomiot, Jeesushan huomautti juutalaisille, että jos uskotte Moosekseen, uskotte silloin häneenkin, sillä hänestähän Mooseskin puhui.
Oikeassa olet Ellumari, siihen lupaukseenhan koko uskonto perustuu; Elät vaikka olisit kuollut.
Pohdinnan tarkoitus olikin miettiä, onko meidän ikuisuutemme vain se aika syntymän ja kuoleman välillä, jonka täällä elämässä elämme, vai onko, lupauksen mukaan, vielä toinen elämä siellä kuoleman takana; toinen ikuisuus, jossa lupauksen mukaan ei ole kärsimystä eikä itkua?
Minulla, kuten jokaisella, on oma käsityksemme, oma "filosofinen näkemyksemme" uskonnosta, tai siitä kuinka uskomme lupaukseen iankaikkisesta elämästä. Kuten tuolla aiemmin kerroin, mummoni suhtautuminen Raamatun opetuksiin sai minut tutkimaan ja ajattelemaan syvemmin näitä kysymyksiä. Aina niitä kysymyksiä syntyy uusia ja pyrin itselleni selvittämään, mihin minä uskon.
Isäni isä oli tunnettu saarnaaja, ei pappiskoulutusta saanut, mutta syvästi uskonnolinen hänkin. Joten vaikutteita monelta taholta olen itseeni imenyt näissä kysymyksissä.
Niihin lupauksiin luottaen, toivoen, ja uskoen,
pyrin elämään sen lain mukaan, sillä muuta minulle ei ole annettu kuin tämä oma uskoni ja epäilijänkin mieli joka asettaa kysymyksiä.Jos sallitte, kerron vähän keskustelun ulkopuolella, miten itse olen kokenut nämä uskonasiat.
Olen jollekin kysyttäessä vastannut, että minun uskoni on arkipäiväistä. Tarkoittanut ehkä sitä, että pyrin toimimaan niin, etten vahingoittaisi ainakaan tahallani lähimmäisiäni. Varsinainen syntisäkki lienen silti.
Jossakin keskustelussa nuorempana tuli esille nämä taivaan ja helvetin käsitykset. Kovinkin itsevarmasti silloin ´julistin´, että jos helvetti on olemassa, se on täällä maan päällä, eikä jossakin hamassa kuoleman jälkeisessä tilassa. Oikeastaan se voisikin olla niin, itsehän me luomme taivaamme ja helvettimme,tässä ja nyt.
Vielä tekisi mieleni kertoa, kuinka pienistä murusista saatamme muodostaa mielipiteen.
Minun käsitykseni pelastusarmeijalaista muuttui, kun lapsena makasin kotona yksin (pakottava tilanne) kovassa kuumeessa. Ei meillä koskaan aikaisemmin ollut heitä käynyt, mutta nyt sellainen koputti ovelle. Hän jäi sitten juttelemaan kanssani joksikin aikaa, koetteli kuumeista otsaani, antoi neuvoja.
Meni sitten menojaan, mutta tuli uudelleen vielä iltapäivällä mukanaan puolukkahilloa ja palasokeripaketti, että minun olisi parempi ottaa lääkkeeni. Olin aivan ällistynyt, joku vieras välitti.
Sittemmin olen suhtautunut tähän liikkeeseen mielessäni aina se mielikuva, minkä tuo satunnainen sotilas jätti.
Tuommoisia 'sattumuksia' toivoisi kaikille. Rauha kirjoitti:
Jos sallitte, kerron vähän keskustelun ulkopuolella, miten itse olen kokenut nämä uskonasiat.
Olen jollekin kysyttäessä vastannut, että minun uskoni on arkipäiväistä. Tarkoittanut ehkä sitä, että pyrin toimimaan niin, etten vahingoittaisi ainakaan tahallani lähimmäisiäni. Varsinainen syntisäkki lienen silti.
Jossakin keskustelussa nuorempana tuli esille nämä taivaan ja helvetin käsitykset. Kovinkin itsevarmasti silloin ´julistin´, että jos helvetti on olemassa, se on täällä maan päällä, eikä jossakin hamassa kuoleman jälkeisessä tilassa. Oikeastaan se voisikin olla niin, itsehän me luomme taivaamme ja helvettimme,tässä ja nyt.
Vielä tekisi mieleni kertoa, kuinka pienistä murusista saatamme muodostaa mielipiteen.
Minun käsitykseni pelastusarmeijalaista muuttui, kun lapsena makasin kotona yksin (pakottava tilanne) kovassa kuumeessa. Ei meillä koskaan aikaisemmin ollut heitä käynyt, mutta nyt sellainen koputti ovelle. Hän jäi sitten juttelemaan kanssani joksikin aikaa, koetteli kuumeista otsaani, antoi neuvoja.
Meni sitten menojaan, mutta tuli uudelleen vielä iltapäivällä mukanaan puolukkahilloa ja palasokeripaketti, että minun olisi parempi ottaa lääkkeeni. Olin aivan ällistynyt, joku vieras välitti.
Sittemmin olen suhtautunut tähän liikkeeseen mielessäni aina se mielikuva, minkä tuo satunnainen sotilas jätti.
Tuommoisia 'sattumuksia' toivoisi kaikille.minulla ei ole mitään tarvetta lukea raamattua, ja usko ja kaikki mikä siihen liittyy,on minulle itsestään selvyys.
Tunnen itseni, näitä teidän tietämyksiänne kertoessa,vähintään alakoulukkaaksi,enkö kasva milloinkaan aikuiseksi.
Onko se kumminkin sitä lapsen uskoa,vaikka totta kai herää kapina henkeä,siitä miksi kaikkea hirveätä maailmassa tapahtuu.
Rakkauden Jumala,ja hän sallii tämän kaiken tapahtuvan.
Sepä onkin jo niin hienojakoista,että menee minun ymmärryksen yli.
Muistelen ,että ei äitini juurikaan lukenut raamattua ,mutta minulle jäi mielikuva ,että hän oli uskovainen,siis tunnollinen ,rehellinen,kaikille hyvä,auttoi kanssaihmisiä omastasta vähästään,hän toimi omantuntonsa mukaan.Uskovainen.
Tuonpuolista olen pohtinut,ja olen sitä mieltä,että kyllä sitä on,mutta taas mutta.
En jaksa uskoa ,että helvettiä olisi,miten sitä jaksaisi katsoa ,kun toiset kärventyisivät,kyllä kaikilla on hyvä olla.Anteeksi antamus on varmaan, kyllä se rangaistus tulee jo maan päällä.
Rienausta tämä kertomani ei ole,olen vain "uskovainen" tällä arkisella ja lapsellisella tavalla.
Luvataanhan ,autuaita ovat lapsenmieliset,oliko se niin,kovin huonosti raamattua lukenut ,SkillaNSkillaN kirjoitti:
minulla ei ole mitään tarvetta lukea raamattua, ja usko ja kaikki mikä siihen liittyy,on minulle itsestään selvyys.
Tunnen itseni, näitä teidän tietämyksiänne kertoessa,vähintään alakoulukkaaksi,enkö kasva milloinkaan aikuiseksi.
Onko se kumminkin sitä lapsen uskoa,vaikka totta kai herää kapina henkeä,siitä miksi kaikkea hirveätä maailmassa tapahtuu.
Rakkauden Jumala,ja hän sallii tämän kaiken tapahtuvan.
Sepä onkin jo niin hienojakoista,että menee minun ymmärryksen yli.
Muistelen ,että ei äitini juurikaan lukenut raamattua ,mutta minulle jäi mielikuva ,että hän oli uskovainen,siis tunnollinen ,rehellinen,kaikille hyvä,auttoi kanssaihmisiä omastasta vähästään,hän toimi omantuntonsa mukaan.Uskovainen.
Tuonpuolista olen pohtinut,ja olen sitä mieltä,että kyllä sitä on,mutta taas mutta.
En jaksa uskoa ,että helvettiä olisi,miten sitä jaksaisi katsoa ,kun toiset kärventyisivät,kyllä kaikilla on hyvä olla.Anteeksi antamus on varmaan, kyllä se rangaistus tulee jo maan päällä.
Rienausta tämä kertomani ei ole,olen vain "uskovainen" tällä arkisella ja lapsellisella tavalla.
Luvataanhan ,autuaita ovat lapsenmieliset,oliko se niin,kovin huonosti raamattua lukenut ,SkillaNon tallella ja siihen minunkin " uskontoni" perustuu.
Kertomukset enkeleistä ja vanhat pyhäkoululaulut, nehän säilyvät yli elämän, antavat pohjaa sille mitä nyt ehkä ajattelee ja pohtii.
Kuten Rauha tuossa sanoi, minäkin ole usein ajatellut että omassa elämässämme taivas ja helvetti ovat jo täällä maan päällisessä ajassa.
Se ei silti estä pohtimasta asioita syvällisemminkin, miettimästä, onko minun kaikki koettelemukset ja kärsimykset sitä, mitä helvetin
sanotaan olevan?
Joskus on todella " helvetillisen " vaikeaa ymmärtää miksi juuri minulle näin tai noin kävi, mitä syntiä olin tehnyt saadakseni näin ankaran tuomion?
Elämä kaikinensa on salaisuus. Se verho avautuu vähitellen ja jokaisesta päivästämme teemme uuden todellisuuden ja vain se on meille varmaa.- ellumari
kirjar kirjoitti:
on tallella ja siihen minunkin " uskontoni" perustuu.
Kertomukset enkeleistä ja vanhat pyhäkoululaulut, nehän säilyvät yli elämän, antavat pohjaa sille mitä nyt ehkä ajattelee ja pohtii.
Kuten Rauha tuossa sanoi, minäkin ole usein ajatellut että omassa elämässämme taivas ja helvetti ovat jo täällä maan päällisessä ajassa.
Se ei silti estä pohtimasta asioita syvällisemminkin, miettimästä, onko minun kaikki koettelemukset ja kärsimykset sitä, mitä helvetin
sanotaan olevan?
Joskus on todella " helvetillisen " vaikeaa ymmärtää miksi juuri minulle näin tai noin kävi, mitä syntiä olin tehnyt saadakseni näin ankaran tuomion?
Elämä kaikinensa on salaisuus. Se verho avautuu vähitellen ja jokaisesta päivästämme teemme uuden todellisuuden ja vain se on meille varmaa.pitkälle koulutettu vanhapiika, "hurahti uskoon"
keski-iän kynnyksellä.
Pikkuisen kyyninen kaiken kyseenalaistava isäni sanoi sitä tätini hengellistä kokemusta hurahtamiseksi.
Viikko sitten käydessämme siellä lapsuudenkodissani, missä ei asu nyt, eikä talvisaikaan ketään,pengoin vintillä vanhoja tavaroita ja löysin kolme kirjaa.Olen keräillyt vanhoja kirjoja ja näiden kolmen joukossa oli tätini jäämistöön kuuluvat kirjat "Turmeluksen orjat ja vapauden lapset, sekä "Paavin puhuttelussa."
Ei uskovaisuus kuulemma tädilleni pahaa tehnyt. Äitikin sanoi, että oikeinhan sen K....n kanssa tulee nykyisin toimeen kun se ottaa muitakin ihmisiä huomioon, eikä aina komentele.
Lapsuudenkodissani käytiin kirkossa, isänikin kävi ja pystyi olemaan ainakin sen kirkonmenojen ajan kiroilematta.Äiti sanoi leikillisesti niin. - Rauha
ellumari kirjoitti:
pitkälle koulutettu vanhapiika, "hurahti uskoon"
keski-iän kynnyksellä.
Pikkuisen kyyninen kaiken kyseenalaistava isäni sanoi sitä tätini hengellistä kokemusta hurahtamiseksi.
Viikko sitten käydessämme siellä lapsuudenkodissani, missä ei asu nyt, eikä talvisaikaan ketään,pengoin vintillä vanhoja tavaroita ja löysin kolme kirjaa.Olen keräillyt vanhoja kirjoja ja näiden kolmen joukossa oli tätini jäämistöön kuuluvat kirjat "Turmeluksen orjat ja vapauden lapset, sekä "Paavin puhuttelussa."
Ei uskovaisuus kuulemma tädilleni pahaa tehnyt. Äitikin sanoi, että oikeinhan sen K....n kanssa tulee nykyisin toimeen kun se ottaa muitakin ihmisiä huomioon, eikä aina komentele.
Lapsuudenkodissani käytiin kirkossa, isänikin kävi ja pystyi olemaan ainakin sen kirkonmenojen ajan kiroilematta.Äiti sanoi leikillisesti niin.Käytit tuossa sanontaa "hurahti uskoon". Sehän se on yleistynyt termi nykyään. Vankiloissa hyvinkin tavanomaista, tapa (?) päästä irti entisestä elämästä maailman silmissä.
Tyttökaveriporukastani (kauan, kauan sitten....)
yksi on myös nykyään löytänyt uskon. Toisilta kavereilta kuulin, me emme ole olleet yhteydessä. Aivan liian vähän on muidenkin kanssa tullut pidettyä yhteyttä. Tuntuu, että aina vain harvemmin.
Niin- tämä nyt uskossa oleva oli porukassamme se, jos rumasti sanoisi, pintaliitäjä. Hänelle olivat tärkeitä muoti ja meikit, joka päivä piti olla viimeisen päälle laitettu.
Mitä sitten tapahtui, monesti on tehnyt mieleni soittaa ja jutella. Kuulin, että perhe oli järjestänyt hänet noiden uskonasioiden vuoksi jopa psykiatriseen hoitoon. Olen vain itse arka puuttumaan kenenkään henkilökohtaisiin asioihin ja soitto on jäänyt. - ellumari
Rauha kirjoitti:
Käytit tuossa sanontaa "hurahti uskoon". Sehän se on yleistynyt termi nykyään. Vankiloissa hyvinkin tavanomaista, tapa (?) päästä irti entisestä elämästä maailman silmissä.
Tyttökaveriporukastani (kauan, kauan sitten....)
yksi on myös nykyään löytänyt uskon. Toisilta kavereilta kuulin, me emme ole olleet yhteydessä. Aivan liian vähän on muidenkin kanssa tullut pidettyä yhteyttä. Tuntuu, että aina vain harvemmin.
Niin- tämä nyt uskossa oleva oli porukassamme se, jos rumasti sanoisi, pintaliitäjä. Hänelle olivat tärkeitä muoti ja meikit, joka päivä piti olla viimeisen päälle laitettu.
Mitä sitten tapahtui, monesti on tehnyt mieleni soittaa ja jutella. Kuulin, että perhe oli järjestänyt hänet noiden uskonasioiden vuoksi jopa psykiatriseen hoitoon. Olen vain itse arka puuttumaan kenenkään henkilökohtaisiin asioihin ja soitto on jäänyt."muiden armoilla", eli taloudellisesti ja sosiaalisesti(sama asia siihen aikaan)riippuvainen muista, niin olisipa saattanut joutua psykiatriseen hoitoon.
Äiti sanoi tätini muuttuneen "hurahtamisensa" myötä mukavammaksi ja muut huomioon ottavammaksi.
Isäkin murahti, että eihän tuo enää silmille tule.
Hei, soita sille entiselle koulufrendilles'! - Rauha
Helena04 kirjoitti:
Kirjarille kohdistetussa kirjeessäsi kävin nyt sitten varkaissa. Anteeksi vaan. Mutta oli niin hyvää tekstiä, että aloitettuani lukemisen en malttanut lopettaa... niin, että kiitos, kun kerroit noista viisauksista!
Olisiko Sinulla enemmänkin kommentoitavaa tähän ketjuun, oikein luvan kanssa, tai esim. jollakulla jonka tiedät olevan meitä enemmän perillä näistä kysymyksistä?
Voi olla, että olen ymmärtänyt taas kaiken väärin, mutta kuitenkin kysyn jos sopii? - Rauha
Rauha kirjoitti:
Olisiko Sinulla enemmänkin kommentoitavaa tähän ketjuun, oikein luvan kanssa, tai esim. jollakulla jonka tiedät olevan meitä enemmän perillä näistä kysymyksistä?
Voi olla, että olen ymmärtänyt taas kaiken väärin, mutta kuitenkin kysyn jos sopii?Siis nuo kommenttipyynnöt!
- Rauha
Rauha kirjoitti:
Kiittelen sinua nyt lähinnä siitä, että potkiskelit minua ylös sohvalta, (piti oikein vanhasta ketjusta tarkistaa) ja kehoitit kaivelemaan niitä viisaita ajatuksia.
Löytyihän niitä - vaikkakaan eivät omiani. Jollakin tavalla ajankohtaisiakin. Kuuluisivat kaiketi paremmin tuonne Pyhäinpävä lähestyy- ketjuun, mutta lukaise sinä jos ehdit.
Niin - mikä parasta, tämä on täyttä faktaa! Tosin tietenkin henkilön oman näkemyksen mukaan.
Lehtihaastattelu ( Aamulehti/Saara Larkio) on tehty taiteilija Kerstin Björnströmin 104-v. syntynäpäivänä.
Siinä mainitaan mm. yliopisto-opinnot, laaja kiinnostus uskontoihin ja taiteilijaelämä.
(Mainitsen näin lainauksen ulkopuolella, että meidänkin kotiimme on mutkaisia polkuja kulkeutunut hänen maalaamiaan tauluja, mm. pikkuinen tyttö, jonka hän on tehnyt ollessaan jo n. 80v. Kuvittelen aina siinä katsovan "oman minuuteni". Alkuperäismallia ei ole tiedossa ja tietääkseni hän maalasikin aika paljon ns. muistinvaraisesti. Lisäksi hänen henkilökohtaisen päiväkirjan tapaan kirjoitettu "Hengellisiä kokemuksia".)
Artikkeli on otsikoitu: VUOSISATA VIISAUTTA
Kirjoittaja kuvailee henkilöä, joka hymyilee taajaan ja silmät vilkkuvat hieman sameina mutta terävinä.
Pitkän iän salaisuudeksi hän kertoo: "Geenit ja se, miten niitä hoitaa. Suuttua ei saa koskaan, se pilaa ihmisen, eikä tuntea kateutta ja muita sellaisia tunteita".
Teosofiasta ei ole löytynyt kaikkia vastauksia, mutta ne löytyvät kun "lukee, lukee, lukee ja miettii ja lukee".
"Kukaan ei ole pyhä eikä täydellinen, eikä sellaiseen pidä pyrkiäkään".
Kirjoittaja jatkaa; Björnström uskoo ttä syntymää edeltävä ja kuoleman jälkeinen tila ovat läsnä elämässämme tässäkin hetkessä. Hän ei pelkää siirtyä rajan yli, vaikka ei tiedäkään mikä siellä odottaa. (Sivuhuom. Nyt hän sen jo tietää)
Hän jaksaa silti uskoa ihmisen hyvyyteen: "Nyt soditaan, mutta sitten tulee hyvä aika".
___________
Niin, Kirjar, siinä noita viisaita sanoja, joita jostakin syystä tiesit minun piilottelevan.
Tämä oli melkein ylivoimaisen pitkä juttu minulle ja nyt jännitän, sieppaavatko taivaan tuulet kaikki sanat.
Kirjoitellaan
terv. RauhaAnteeksi! (ei tämä ole pelkkä tapa)
Jostakin olin lukevinani, että Kaidepuulla ja Hajupojalla on vastaus melkein kaikkeen, joten heitän tämän pallon nyt niihin (siihen) suuntiin.
Mielipide heillä varmasti on, jos kaikkien 'mantamyrskyjen' keskellä ehtivät sellaisen ilmaista. (ja mikseivät ehtisi,kun niin moneen muuhunkin. Eri asia, onko tämä ketju liian vähäpätöinen heidän henkilöitymilleen).
Toivorikkaana jään kuitenkin odottelemaan. - Helena04
Rauha kirjoitti:
Olisiko Sinulla enemmänkin kommentoitavaa tähän ketjuun, oikein luvan kanssa, tai esim. jollakulla jonka tiedät olevan meitä enemmän perillä näistä kysymyksistä?
Voi olla, että olen ymmärtänyt taas kaiken väärin, mutta kuitenkin kysyn jos sopii?Anna anteeksi. Olen ollut sokea. En ole käynyt näillä main. "Rauhaa rakastavana" olisi ketjua pitänyt luonnollisesti seurata...
Mutta nyt tässä pohdin pienessä mielessäni, mihin pitäisi ottaa kantaa. ?
Ymmärsithän ensinnäkin sen, että tuo "Varkaissa"-aloitus oli leikkimielellä lämpimin ajatuksin senhetkisen mielentilan mukaisesti sanottu, ei mikään letkaus. Ymmärsit, koska uskot ihmisen hyvyyteen.
Taiteilija Kerstin Björnströmin - Sinun kertomasi mukaan ja tuliko mahdollisesti TV:stä hänen haastattelunsa, josta näin osan, vai oliko joku toinen viisas ikäihminen - elämänfilosofia meni suoraan sydämeeni. Ja soisin sen, kuten Sinäkin, menevän meidän jokaisen sydämeen.
"Hän jaksaa uskoa ihmisen hyvyyteen".
"Suuttua ei saa koskaan, se pilaa ihmisen"
"Ei saa tunte kateutta".
Tämä oli nyt toistoa. Mutta hyväähän ei koskaan toista liian paljon.
Olinkohan minä nyt vuorostani ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta vastasinpa jotain, kun kysyit, joskin myöhässä. - exR
Rauha kirjoitti:
Anteeksi! (ei tämä ole pelkkä tapa)
Jostakin olin lukevinani, että Kaidepuulla ja Hajupojalla on vastaus melkein kaikkeen, joten heitän tämän pallon nyt niihin (siihen) suuntiin.
Mielipide heillä varmasti on, jos kaikkien 'mantamyrskyjen' keskellä ehtivät sellaisen ilmaista. (ja mikseivät ehtisi,kun niin moneen muuhunkin. Eri asia, onko tämä ketju liian vähäpätöinen heidän henkilöitymilleen).
Toivorikkaana jään kuitenkin odottelemaan.Heitän nyt tähän hattuun tämän viimeisen uudistetun kysymyksen. Kiitos, jos jotain joku viitsisi vastata.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 407003
- 323948
- 463357
- 402949
- 172726
- 372238
- 162196
- 412153
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons472097- 402058