Jos kumppanissa on pienikin asia joka vaivaa mieltä, älä mene naimisiin ollenkaan. Tai lue ainakin yh-foorumeilta muutama tuhat tarinaa ennen papin aamenta. Se rakas puoliso kun tuppaa muuttua hirviöksi viimeistään kahden vuoden kuluttua jos ihan kaikki ei ole kohdallaan. MOT.
Kannattaako sittenkään?
Pate
5904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos sitä muuttuu hirviöksi itse?
Aina kannattaa ensin tutkia että hetkinen... olenko se minä, jossa onkin se kaikki paha. Olenko muuttunut? Nyt haluan muuttua parempaan suuntaan. haluan olla hyvä, rakastava ja ennen kaikkea pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Ne asiat jos ei koskaan unohdu niin avioliitto on taatusti elämän mittainen. Eihän kukaan ole täydellinen, kaikissa on virheitä, ne on vain opittava hyväksymään ja katsoa valoisia puolia. maailma olisi hivenen parempi, jos ihmiset muistaisivat, että älä anna auringon laskeutua vihasi ylle... ja vielä...ristisivät joka ilta kätensä ja kiittäisivät.
Eikös sitä seurustella niin kauan, että varmasti tunnetaan toinen ihminen? Vaikka siihen menis 20 vuotta.
Kannattaako mennä naimisiin jos suhteessa ilmenee päivittäin erilaisia ristiriitoja. Ei se siitä ainakaan naimisiin menemällä kummene. Yleensä tilanne vain pahenee, ja molemmat kärsivät lapset jos niitä on saanut.
aivan.. ei ne kaikki seurustele kymmeniä vuosia ennen kuin tempaisee naimisiin. meillä seurustelua kesti 1v. 2kk ensitreffeistä häihin. mutta ei kyllä olla eroamassakaan vaikka kyllä niitä hirviömäisiä piirteitä on molemmissa ajoittain, mutta eikö se myötä-ja vastamäessä tarkoita sitä että opitaan sietämään toisessa ne huonotkin puolet eikä heti erota kun toisen kuorsaaminen/juopottelu/nalkutus ymymym. alkaa ärsyttää. vaikkakin siinä saattaa olla syy tähän nykyajan avioero-prosenttiin,kun eron saa helposti sen myös ottaa helposti.
..."pienikin asia"?
Eikös ajatusmallisi mukaan tulevan puolison sitten pidä olla täydellinen?
Kyllä minunkin tulevassa miehessäni on välillä piirteitä, jotka häiritsevät, mutta ne ovat yleisesti ottaen niin pieniä, että kuka niistä loppujen lopuksi jaksaa kantaa huolta? Itse tuppaan sanomaan sanottavani kerralla, enkä jaksa jankata samoista asioista monta kertaa.
Meillä joskus kinataan soittamisesta kun ollaan myöhässä. Sekin on sitten alkanut korjaantumaan sillä, kun mies on huomannut, että minä olen jo lähtenyt teilleni, jos hän on myöhässä ilmoittamatta. Olen sitä mieltä, että jos toiselle ei mene viesti perille/joku asia häiritsee - jankkaamalla se ei ainakaan parane. Itse inhoan sitä yli kaiken.
Minusta kuitenkin mieheni on täydellinen minulle - siis niin täydellinen kuin ihminen yleensäkään vain voi olla.