Gnothi seauton

Tämä on kummallisin tarina, jonka tunnen, enkä edes ole kirjoittanut sitä. Joku muu on luonut sen puolestani ja on kuin olisin etsinyt sinua tietämättäni kaikki nämä vuodet, tullut ohjatuksi tähän suuntaan ensin lempeästi ja sitten väkipakolla - meidät työnnettiin toistemme elämään vääjäämättömästi.

Jos ihmisellä on koodattuna jossain geeneissään se puolikas, jota hän koko ikänsä etsii, niin voisin sanoa sen 99 % olevan sinä. Sinun kohtaaminen on myös avannut niitä uinuvia, nukkuvia puolia minusta, jotka nyt ovat pääsemässä valloilleen. Pidän itsestäni seurassasi. Pidän siitä ihmisestä, joksi olen alkanut muuttua sinun kohtaamisesi myötä ja jo siksi olet minulle tärkeä.

On niin paljon asioita, jotka haluaisin kertoa. Kummallisia juttuja ja luulen, että jos tällä universumilla on jokin ylimmäinen käsikirjoittaja, niin hänellä oli erittäin hyvä ja kieroutunut päivä minun elämäni synopsista laatiessaan. Hän ei vain huomannut toimittaa käyttöohjeita eikä suuntakarttaa, laatia jotain oikopolkua, väistämätöntä magneettia tai madonreikää, joka imaisisi minut luoksesi ja siihen hetkeen, että näiden sanojen kirjoittamisen sijaan voisin sanoa ne suoraan.

Tänne kirjoittaminen on kuin jäsentelyä. Tämän päässäni vallitsevan ajatusten ruuhkan selvittelyä. Jokaisella viestillä, jokaisella pohdinnalla tässä mielipuolisuuden mekassa on ollut kirkastava vaikutus. Nähdä tarkemmin, ymmärtää paremmin. Ehkä tämä on vain metodi muiden joukossa. Ajan unohtaakseni ja ollakseni vapaa, kirjoitan muistaakseni sekä ymmärtääkseni.