Olen sekaisin kuin seinäkello. Ei haittaa. Se vaan, että se näkyy.
Ei haittaa.
Se haittaa vähän.
22171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitäs tuosta, elämäähän se vain on.
Käkkello kukkuu kohta 11
Mikä näkyy?
Se kun sekoan. Ja kun rauhoitun.
On se sekaisin olo todella raskasta. Kaikki luuluu sinua joksikin päihtieden käyttäjäksi tai muuksi, vaikka ei se ole niin. Kaikkeen sitä täytyy tottua. Periksi ei pidä antaa, ei millään.
Millainen olet kun olet sekaisin?
Miten käyttäydyt?
En kerro.
Moni asia unohtuu tai tavara hukkuu. Päässä pyörii ei ymmärrä mitään mistään, se hämmentää. Miettii toden ja epätoden rajoja ja muita outouksia. Sitä näyttää puusta tippuneelta.
Et oo pehmeessä huoneessa. Toivoa vielä on.
Varmaan ikävä tunne. Pää on kyllä ihmeellinen systeemi, silloin kun se toimii normaalisti, on kaikki hyvin mutta auta armias jos isopyörä alkaa vähänkään heittää, on ihminen ihan outo jotenkin.
Joskus sitä kadulla näkee vaeltamassa selvästi hukassa olevia ihmisiä. Silloin vähän alkaa pelottaa ja sitä siirtyy varoiksi vaivihkaa kadun toiselle puolelle turvalliselta tuntuvan välimatkan päähän.
Ei kai kaikki sekoboltsit onneksi ole aseistettuja eikä väkivaltaisia?
Todella harva itsekseenjupisia on väkivaltainen. Miksi jotkut hölöttävät melkein taukoamatta itsekseen. Kun pitäisi puhua muille, se ei onnistu.
Niinpä ja tämä ikävöintikin...
Täällä vuodatetaan ikävän tuskaa monisanaisesti ja niin että niitä vuodatuksia lukiessa meinaa väkisin ulkopuolinenkin purskahtaa lohduttomaan itkun vollotukseen.
Eikä sille ikävän kohteelle uskalleta vihjaistakaan tunteistamme.
Sellaisia me ollaan...
Itse olen ollut osittain pehmeässä huoneessa. Päätä olen löynyt kerran seinään. Ei sattunut yhtään.
Ylipäätään puhuminen on ihmisille on todella hankalaa. Lampulle tai tyhjille seinille puhuminen onnistuu. Paikalla oleville ihmisille puhuminen on yhtä hankalaa kuin kalanmaksaöljyn nieleminen.
Tuun seur. kerran lampunvarjostin päässä sun luo ;)
Niin se taitaa olla.
Ja jotkut halailee puita kun eivät uskalla ihmisiä halata. Siinä on kyllä ujous jalostunut kauneimpaan kukkaansa sanon minä!
Minä tykkään seinäkelloista.
Mä rakastan sua joka tapauksessa......oon sekasin susta joka päivä. Haittakse?
Nyt mennää nukkumaan! Öitää....
Sängyssäni on paikka sulle S varattuna. Love you.
Ja taas joku kaappasi tän ketjun. Mut ei haittaa. Ei niin pätkääkään.
Ehkä sekin on sekaisin, eikä erota omaa ja sinun ketjua toisistaan?
Olisiko mahdollista?