Hesarissa kerrotaan, että ihastus pieniin karvaisiin, pehmeisiin ja pyöreisiin
otuksiin on yleisesti tunnustettu. Pörröiset kisut ja kanit saavat ihanuus superlatiivejä. Mutta tarantella ei. Mitä muita pörröisiä inhokkeja on vai joutuuko hämyhäkit olemaan poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Onko myös olemassa jokin yleisesti inhottu ryhmittymä ihmisissä, eläimissä tai esineissä joka kätkee sisäänsä jotain ainutlaatuisen ihanaa?
otuksiin on yleisesti tunnustettu. Pörröiset kisut ja kanit saavat ihanuus superlatiivejä. Mutta tarantella ei. Mitä muita pörröisiä inhokkeja on vai joutuuko hämyhäkit olemaan poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön.
Onko myös olemassa jokin yleisesti inhottu ryhmittymä ihmisissä, eläimissä tai esineissä joka kätkee sisäänsä jotain ainutlaatuisen ihanaa?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Rotta ja orava ovat anatomisesti melko lähellä toisiaan.
Itse inhoa rottia/hiiriä, oravat heiluhännät ovat niiiiin suloisia.
Toki monella on rotta lemmikkinään, itse en ottaisi ikinä.
Eivätkä oravatkaan vaikuttaneet söpöiltä muinoin pähkinöitä kerjäten,
tarrautuivat mihin kohtaan milloinkin, kun asteltiin
jollain Helsingin suurella hautausmaalla.
Just. Rotat ja käärmeet tunkeutuvat väkisin ihmisasumusten rakenteisiin ja niitä luullaan joskus kummituksiksi, ennen kuin järki voittaa ja ne paljastuvat, tai rotat jäävät satimeen. Rotat ovat uskomattoman kekseliäitä. Oravtkin ovat rohmuja ja vievät lintusilta ruuat hyvinkin ammattitaitoista akrobatiaa hyväksikäyttäen. Taitavat ne oravatkin viihtyä ihmisten taloissa, mutta tyytyvät pulujen tavoin vain vinttipuolen turvasäiliöihin.
:D
Sammakoitakin pussaillaan...
No - tarpeeksi monta kertaa kun tuonkin teon "suorittaa", niin ehkä se jossain vaiheessa koituu kirjoittajan "prinssilöitymisenä" :D
Niin ja jos oikein kiirettä pitää ja on syyliä, niin voisi pussaukesn jäljet siirtää sen syylän päälle, niin on kansanparantunut. Pienet vihreät sammakot ovat suloisia, mutta ne hurjasti poskia pullistavat ovat pelottavia ja joidenkin sammakkojen laulukuoro on suorastaan paeloittavaa kuunneltavaa tottumattomalle.
:D,
eihän me sammakoiden pussaajia pelätä!?
Niitä kansanparannuskeinoja on paljon, jokainen ottaa omansa tarjonnasta..
:D
En muuten ole itse sammokkoa pussannut. kerran pussasin jotain parempilaatuista mainospaperia ja en meinannut saada huulia irti. Irtaantumisen onnistuttua oli jäljellä kipu ja limakalvoton kohta huulessa. No, kerroinpa seuraavana päivänä asian varoituksena eteenpäin. Demostroin kielen avulla ja siihen paperiin se kielikin tarttui ja irrooittamisen jälkeen oli osin nyljetty sekin. Ei tavallinen paperi sitä tee ja ihmettelenkin, että mitä H***oottia.
Elukoista iilimato taitaa olla melkoinen imuttaja, mutta onneksi sille se on osattu ottaa myös kansanlääkinnän avuksi. Ennen vanhaan hammassäryissä, nyt myös muussa vaivassa.
En minäkään sammakoita pussaile. Se pussailu loppuu heti, kun prinssi on muuttunut sammakoksi.
Niin ja vielä piti kysyä, että mikä saa jonkun pussaamaan mainospaperia? Kenen kuva siinä oli?
Eilen oli uutinen jossa kerrottiin rupisammakosta...... Nainen oli nähnyt sammakon ovellaan ja sammakko oli hypännyt vaatehuoneeseen.... Nainen soitti hätänumeroon.....pelastuslaitos tuli hakemaan sammakon pois....
Tapahtui Lieksassa.....uskomatonta....ei kyllä heti tulisi mieleen soittaa .
Kärmehiä, sun muita limaisia liskoja en ymmärrä, että niitä pidetään lasikaapeissa. Mitä luonnoneläinen luontaista elämää siellä voi viettää?
Vai eikö niillä ole ollenkaan aivotoimintaa, onko ne luotu vain ihmisen näkymäksi?
Joku käärmeiden ystävä kertoi, että käärmettä ei kannata tappaa pihallekkaan vaan ottaa kiinni, pakata autoon ja ajaa mettään tai pellolle vähintään kymmenen kilometrin päähän, muutoin se saattaa luikerella takaisin. Muurahaispesien lähellä käärmeet ei viihdy, mutta hiirulaisista ne tykkää. Onneksi meillä ei ole monimetrisiä puissa lymyäviä kuristajia tai niitä kobria.
Tyttäreni kertoi rantakäärmeen luikerreelleen tyttären makuuhuoneeseen.
Hän otti käärmeen kiinni ja laittoi sen pahvilaatikkoon ja vei pihalle. Naapurit olivat niin "sivilisoituneet", että kävivät ihmettelemässä ja kauhistelemassa käärmettä.ja myös naapurinsa rohkeita toimia! :D
Mentäiskös uudestaan sinne metsään sammakoita pussailemaan!!!?
P.S. aloittajan nimimerkkivalinta on hieno!!! :)
Onko arempaa otusta olemassa kuin sisilisko. Häntänsä pudottaa, jos säikähtää, olen nähnyt.
Rantakäärmettä en olekkaan kohdannut. Sammakkolampi kertoo, että ennen vanhaan on näitä natrix natrixia (heh heh) pidetty navetoissa syämässä rottia ja hiiriä. Mitä lie talon kissat tehneet sillä aikaa?
Sadussa nimeltä Peukalo Liisa sammakko on aika röyhkeä kosiskelija.
Kuulemma itsehalikin lohduttaa ja lievittää stressiä ja vapauttaa niitä hyviä mitälie..e..fiineja. Täytynee säikähtäessä läppästä kaet ristiin harteille ikä kiljahellen silimille tai korville.
Harvinainen, mutta pieni ja hellekesien rakastaja on sisilisko.
Iso ja tosi kammottava on puolestaan krokotiili. En rupeaisi painimaan sellaisen kanssa enkä huolisi henkivartijaksi ainakaan oman linnanni vallihautaan jos sellaisen linnan omistaisin. Krokotiili pystyy hyppäämään korkealle ja vihainen kissakin häviää sille.
Kissa? Krokotiilit pystyvät syömään jopa aikuisia ihmisiä.
Tarkoitin hypyn korkeutta suhteessa kokoon.
Hyvä, että kerroit! Rottakin ahdistettuna on hyvä korkeushyppääjä.
Joopati joo, ja IIIK!!!
Minulla on sattumoisin jalanlämmittäjä kotona. Ollut käytössä jo kauan, varsinkin illalla nukkumaan mennessä. Minun syke kun on ~50 ja aina kylmät jalat... ei ehdi veri kiertää että lämpiäisivät ;-/
Laiha se on ja varsinkin sääriluissa terävät kulmat. Ei pehmyt ja pyöreä (niin kuin pitäisi?) mutta karvainen kyllä. Partakin niin karhea että eipä paljon poskia kyhnytellä, itse olen kieltänyt siltä osin lähentelemästä.
Kuuluukohan tuo jumalan luoma niihin aloittajan kuin ohimennen mainitsemiin inhottuihin, joissa on jotain ainutlaatuista ja ihanaa...???
Tuollainen ikioma jalanlämmittäjä on kyllä ihana olemassa. Karheasta poskesta on se hyöty, ettei tarvitse tehdä muuta ihonkuorintaa. Terveisiä karvaposkelle.
Edesmennyt puolisoni antoi lapsillemme heidän pienenä ollessaan aina välillä "parran siemeniä". Voi sitä naurun kiherrystä! Ja ei kun takaisin
hieromaan poskea isän partaan.
Ai että tuli ihana lapsuusmuisto.....isästä mieleen ..tuosta parran annosta....
Niin, ne ovat sellaisia helmiä elämän varrelta.
Yllä olevista lapsuusmuistoista tuli mieleen yksi juttu mitä en ole itsekään muistanut aikoihin. Eli:
Pikkutyttönä nukuin kammarissa isän ja äidin välissä. Olin pienimmäinen, ja isommat sisarukset nukkuivat tuvan puolella. Heräsin silloin tällöin yöllä kun isä ja äiti sikeästi nukkuivat. Kuinka ollakaan, sain vastustamattoman halun purra pienillä maitohampaillani isän tukkaa ;-D)). Isällä oli erittäin vahva hiuslaatu ja taakse päin kammattu tumma tukka. Muistan sen jännän rouskutuksen tunnun hampaissa, ja isän tukan tuoksun. Aina jos yöllä satuin heräämään niin sama "puruhomma" päälle, uskokaa tai älkää!!! Isä ei koskaan tähän herännyt, eikä äitikään. Olin ehkä korkeintaan 3-4-vuotias.
En koskaan uskaltanut kenellekään tästä kertoa, juttu tuntui itsestäkin varmaan oudolta ja vähän arvelutti kuinka vanhemmat olisivat suhtautuneet. Tuskin nyt tukkapöllyä olisivat antaneet kumminkaan.
Onkohan tuo oudoimpia juttuja mitä olen elämässäni tehnyt? Oletteko ennen kuulleet mokomasta? En minä ainakaan. Ja tämä kirjoitus on ainutlaatuinen tunnustus, kuinka edes uskalsin sen teille kertoa?... Hahhaa.
Tokkopa tuota sinulle synniksi luetaan :-). Olipa isäsi sikeäuninen.
Nukkuivatko muuten omat lapsesi teidän vieressänne? Meidän nukkuivat. Ensin esikoinen, ja sitten kun pikkuveli hoksasi, minne sisko on kadonnut, sitten vaelsi hänkin . Kun kasvoivat, oli joskus perin ahdasta, ja minä vaelsin jomman kumman lapsen sänkyyn.
Lapset on erilaisia persoonia, vaikka kuinka heitä "samalla tavalla" kasvattaa.
Esikoinen ei koskaan tullut varsinaisesti viereemme nukkumaan, eikä nuorempi sisaruskaan. Mutta tämä nuorempi kävi iltaisin ennen omaan huoneeseen ja sänkyyn menoaan ensin minun puolella. Käpertyi vauva-asentoon syliini nukkumaan vähäksi aikaa, sitten kipitti toiselle puolelle sänkyä ja sama homma puoliskon kanssa... Sen jälkeen hyvät yöt ja omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Pistin oikein muistiin: viimeinen tällainen käynti oli 13-vuotiaana!
Joskus lomilla ja vapaapäivinä saattoivat tulla porukalla ja möyhätä meidän sängyssä ennen kuin noustiin laittamaan aamupalaa. Ihania muistoja!!! Nyt ollaan jo isovanhempi-asteella. Siitä jos mistä olen kiitollinen elämälle.
No humalainen, kaikenkarvainen :))