Kuinka paljon pitää tuntea että "kannattaa" lähteä kokeilemaan suhdetta vakavasti?
Kun jokaisen 2 den ihmisen välillä on tietynlainen kemia.Toisinaan se on hyvin voimakas ja toisinaan laimea.
Olen tullu siihen tulokseen että sen pitää olla HYVIN vahva.
Olen tutustunut pari kertaa kumppaniehdokkaasen jonka kanssa menee ihan hyvin,tuntuu ihan hyvältä,seksikin tuntuu ihan hyvältä..kaikki siis on ihan jees.Mutta..ei se toimi jos kaikki on "vain" ihan jees.Tai kyllähä se siis toimii,ihan ok, mutta se on vain 50%.ja monissa tapauksissa pari tyytyy siihen että kumppani on "ok".Ja ehkä alussa olettaa että ajan myötä se roihu ehkä voimistuu tms.
Mutta kyllä kannattaa odottaa sellasta kunnon jalat alta ja 7 :een taivaaseen vievää kumppania koska sillo voi tuntea todella elävänsä ja seksikin on jopa tuhansia kertoja vahvempaa kuin tälläsessä ns. puolisuhteessa joita tuntuu riittävän.
Ehkä tälläisiin puolisuhteisiin ajautuu helposti hieman epävarmat henkilöt jotka tyytyvät ensimmäiseen "ihan ok" suhteeseen.
Usein juuri odotetaan että tämä puolisuhde lämpiää ajanmyötä ja toki se niinkin voi käydä joskus,mutta jos sitä ei tulekkaan niin monet kuitenkin sitä suhdetta jatkaa koska sehän on "ihan ok".
Henkilökohtaisesti olin itse jopa unohtanut miltä tuntuu sellainen 100% kemia.Se on jotain niin uskomatonta ja ehdottomasti etsimisen arvoista.
Puolisuhteet sucks!
Kun jokaisen 2 den ihmisen välillä on tietynlainen kemia.Toisinaan se on hyvin voimakas ja toisinaan laimea.
Olen tullu siihen tulokseen että sen pitää olla HYVIN vahva.
Olen tutustunut pari kertaa kumppaniehdokkaasen jonka kanssa menee ihan hyvin,tuntuu ihan hyvältä,seksikin tuntuu ihan hyvältä..kaikki siis on ihan jees.Mutta..ei se toimi jos kaikki on "vain" ihan jees.Tai kyllähä se siis toimii,ihan ok, mutta se on vain 50%.ja monissa tapauksissa pari tyytyy siihen että kumppani on "ok".Ja ehkä alussa olettaa että ajan myötä se roihu ehkä voimistuu tms.
Mutta kyllä kannattaa odottaa sellasta kunnon jalat alta ja 7 :een taivaaseen vievää kumppania koska sillo voi tuntea todella elävänsä ja seksikin on jopa tuhansia kertoja vahvempaa kuin tälläsessä ns. puolisuhteessa joita tuntuu riittävän.
Ehkä tälläisiin puolisuhteisiin ajautuu helposti hieman epävarmat henkilöt jotka tyytyvät ensimmäiseen "ihan ok" suhteeseen.
Usein juuri odotetaan että tämä puolisuhde lämpiää ajanmyötä ja toki se niinkin voi käydä joskus,mutta jos sitä ei tulekkaan niin monet kuitenkin sitä suhdetta jatkaa koska sehän on "ihan ok".
Henkilökohtaisesti olin itse jopa unohtanut miltä tuntuu sellainen 100% kemia.Se on jotain niin uskomatonta ja ehdottomasti etsimisen arvoista.
Puolisuhteet sucks!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totta puhiset.Elin yli kymmenen vuotta sellaisessa suhteessa ja elän vieläkin.Tajusin sen vasta, ystävämiehen kanssa kemiat kohtaa.En kuitenkaan vaihda sillä tiedän tunteen haalistuvan ajan mittaan.Mitään fyysistä välillämme ei ole eikä tule.Se henkinen puoli onkin niin henkeä salpaava.Puhumme mistä vain.Tiedämme toisten ajatukset ja mielipiteitä kunnioitamme.Oma mieskin on keskustelutaitoinen,mutta silti.Fyysisyyden puolelta voin sanoa,etten parempaa seksiä saisi kuin nykyiseltäni.On ihanaa että siihen voin heittäytyä 100%:sti.
Oikea rakastaminen ei välttämättä vaadi, että kemiatkaan on 100%.
Eihän sitä voi valita keneen rakastuu. Toinen voi olla kovinkin erilainen ja suhde ei välttämättä tyydytä kokonaisvaltaisesti. Tästä syystä ihmiset paatuvat suhteessaan ja ihastutaan ulkopuolisiin, voidaan päätyä vaikka sänkyynkin tällaisen ihastuksen kanssa ja tunteet käy kuumina, elämä on kuin satua... hetken. Kunnes aikaa kuluu ja ymmärtää tehneensä virheen, lähteneen elämänsä rakkauden luota pelkästään elämän janossa. Huomaakin, että vanha tylsä suola janottaa sitten kuitenkin enemmän kuin saattoi odottaa, mutta vahinko on jo tapahtunut. Tulee herätys, että taisin sittenkin rakastaa sitä vanhaa.. Uups!
Kirjoituksesi on upea. Kertakaikkiaan hieno. Teoriassa. Koska tulevaa ei voi nähdä, ihmiset usein päätyvät järkiratkaisuihin ja se todella romanttisessa mielessä kuulostaa luovuttamiselta, tyytymistä sinun kutsumaasi "puolisuhteeseen". Mutta jos löytää jonkun kumppanin, jonka kanssa elämä on ihan jees, paremmin ei voisi olla ;)
Se voi tuntua kuule niin 100% kun on oikein ihanaa silloin alussa. Mitä kauemmin on vielä yksin, ei sitä rakkauden kaipuussa ajattele ja puntaroi asioita kovinkaan järkevästi.
Samaamieltä toisaalta sun kanssa, mutta epäilen että osaako sitä olla noin kamalan viisas??