Sitä se ei ole. Sillä silloin joka suhteessa olisi aina joku loukkaaja. Sitäpaitsi minä tein, monta. Nöyryytin itseäni sen vuoksi, että rakastin. Jos mieli on muttunut, aloitteen voi tehdä toinenkin.
Sellaisella, joka on vain torjunut toisen, mutta muuttanut mielensä mutta ei kuitenkaan tee asialle mitään, ei mielestäni ole oikeutta puhua toisesta loukkaajana tai pettäjänä tai whatever, varsinkin kun mitään suhdetta ei ole edes ollut, koska on itse torjunut toisen eikä ole sen jälkeen yhtään kertaa itse laittanut itseään tosielämässä likoon edes sen vertaa, että kysyisi sitä toista kahville tai edes kysyisi tosielämässä, että "mitä kuuluu"..
Voin kyllä rakastaa naista ja tehdä naisen puolestaan paljon, joskus harvoin alistuakin, mutta rakkauden takia ei pidä lopettaa välittämästä jossain määrin itsestään (en kuitenkaan koskaan voi myydä sitä mitä olen tai muuttua muuksi tai antaa toisen kohdella kaltoin tai pahasti jatkuvasti), sillä se ei ole enää rakkautta, jos alistuu tai nöyrtyy kaikenlaiseen kohteluun tai on ainoa toimija "suhteessa" tai kanssakäymisessä, vaikka toinen niin haluisikin tai vaatisikin.
Tasa-arvoisessa, rakastavassa suhteessa kumpikaan ei ole palkinto, jonka vuoksi pitää antaa itseään nöyryyttää toistuvasti. Jos tämä kuulostaa lapselliselta puheelta mieheltä jonkun naisen mielestä, niin sitten en ole hänen tyyppinen mies enkä hänelle sopiva.
EDIT: Korjasin otsikon, aikaisempi viestini oli väärän otsikon vuoksi aika sekava.
Hyvää yötä.
Sellaisella, joka on vain torjunut toisen, mutta muuttanut mielensä mutta ei kuitenkaan tee asialle mitään, ei mielestäni ole oikeutta puhua toisesta loukkaajana tai pettäjänä tai whatever, varsinkin kun mitään suhdetta ei ole edes ollut, koska on itse torjunut toisen eikä ole sen jälkeen yhtään kertaa itse laittanut itseään tosielämässä likoon edes sen vertaa, että kysyisi sitä toista kahville tai edes kysyisi tosielämässä, että "mitä kuuluu"..
Voin kyllä rakastaa naista ja tehdä naisen puolestaan paljon, joskus harvoin alistuakin, mutta rakkauden takia ei pidä lopettaa välittämästä jossain määrin itsestään (en kuitenkaan koskaan voi myydä sitä mitä olen tai muuttua muuksi tai antaa toisen kohdella kaltoin tai pahasti jatkuvasti), sillä se ei ole enää rakkautta, jos alistuu tai nöyrtyy kaikenlaiseen kohteluun tai on ainoa toimija "suhteessa" tai kanssakäymisessä, vaikka toinen niin haluisikin tai vaatisikin.
Tasa-arvoisessa, rakastavassa suhteessa kumpikaan ei ole palkinto, jonka vuoksi pitää antaa itseään nöyryyttää toistuvasti. Jos tämä kuulostaa lapselliselta puheelta mieheltä jonkun naisen mielestä, niin sitten en ole hänen tyyppinen mies enkä hänelle sopiva.
EDIT: Korjasin otsikon, aikaisempi viestini oli väärän otsikon vuoksi aika sekava.
Hyvää yötä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikein.
Aamen.
Tai en nyt tiedä monesta varsinaisesta aloitteesta, mutta ainakin muutamasta ja vastauksista ja flirttailusta johtuen luulin että on mahiksia, joten lähestyin uudelleen vaikka epämääräisiä vastauksia aina tulikin - kunnes eräs kosti asian, missä ei ollut mitään kostettavaa. Antoi oikein kunnolla takaisin asiasta mistä ei olisi pitänyt olla mitään syytä antaa takaisin tai kostaa, varsinkin kun itse vain oli torjunut minut. Ei hän tainnut tajuta, kuinka epäoikeudenmukaiselta se tuntui.. Se oli oikea loukkaus. Mutta se on annettu anteeksi, vaikka siitä nyt kirjoitankin. Mutta jos jostain kumman syystä näistä loukkauksista puhuja olisi hän, toivoisin että ymmärtäisi loukkaamisesta jotakin... Todennäköisesti joo ei ole eikä minua täällä kaipaakaan, enkä minäkään enää usein tänne kirjoittele. Toivottavasti tämän jälkeen en enää kertaakaan.
Jos jotain haluaa selvittää, selvitettäköön se IRL. Jos ei, ei selvitetä. Minä en itseäni ala enää nöyryyttämään hänen kanssaan.
Näinkin kova teksti ei tarkoita sitä, etteikö tässä välissä minulla olisi ollut paljon pehmeämpiä tunteita häntä kohtaan, mitä viesti antaa ymmärtää. Mutta aikansa kutakin varsinkin jos mitään IRL ei saa vastineeksi.. ei edes halausta.
No luultavasti en ole hän, en usko, että kaipaamallani miehellä olisi ollut "pehmeämpiä tunteita tai ajatuksia" missään välissä, koska emme tunne toisiamme ja tapaamisemme oli hyvin lyhyt hetki tässä elämässä. Tarinat olivat hyvin paljolti saman kaltaiset, mutta niitähän täällä riittää! Eihän tämä kaipaileminen ole mistään kotoisin, jokainen varmasti haluaa olla oman kaivattunsa kanssa mieluummin irl enkä minäkään ole poikkeus.
Jep, loukkaaminen on kyllä jotain ihan muuta.