hirveesti ikäviä ihmisillä

kunhan olen ennen nukkumaanmenoa hetken ihmettelemässä.

Jos nyt sitte autellaan ap:ta alkuun tavoitteessaan.

Noh, joskus muutama vuosi sitten oli jonkun nopeasti toimiva nyrkki, vainoharhaisen mustasukkaisnen alistava, kontrolloiva ja minua kaikessa mollaava seurustelukumppani...

Sen jälkeen homma meni vituiks. Ex sai juuri sen mitä halusikin "omistaa ikuisesti" Uutta ei sen jälkeen olekaan pystynyt nii helposti ottamaan.


Tämä erittäin "kaunis" tapahtuma ja siitä johtuva reaktioni on kiristänyt hermoja ja jakanut mielipiteitä. Minua samalla ymmäretään ja ei ymmärretä. Pahimmillaan uhattu hakata.. parhaimmillaan annettu empatiaa ja tukea.

Itse olen huutanut että "antakaa vittu sitä tilaa. Ahdistaa niin saatanasti toi!"
Siitä seurannut erinäisiä tappeluja joissa käydään jotain tappelua minusta minun itseni kanssa. Lopulta alkoi ahdistaan niin paljon että pakenin koko parisuhde/tapailu asiaa piiloon. En halunnut enää minkään tasoista kontaktia julmureihin jotka uhkaili, haukkui ja yritti väkisin omistaa ymmärtämättä tuon taivaallista siitä mitä itse koen..


joidenkin koukeroiden jälkeen olin täällä