Maaseudun Tulevaisuudessa oli ilmoitus maissin korjuunäytöksestä Etelä-Pohjanmaalla.
Jos joku sattui käymään, niin kertoisitko, oliko siinä kyse ihan kypsien siementen puinnista? Kun hieman epäilyttää, ettei ne maissin tähkät ehdi Suomen kesässä kypsiksi asti valmistua.
Jos joku sattui käymään, niin kertoisitko, oliko siinä kyse ihan kypsien siementen puinnista? Kun hieman epäilyttää, ettei ne maissin tähkät ehdi Suomen kesässä kypsiksi asti valmistua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..arvelen homman hoituneen silppurilla rehuksi. Rehumaissi ei meidän korkeuksilla juuri ehdi niin kypsäksi valmistua, että pääsisi puimaan kunnolla puimurilla.
Itse olen joskus puinnut Massikallani maissia sen verran, että voin sano puinneeni maissia.
Tänä kesänä aikaisin kylvetty maissi ehti juuri ja juuri valmistua, että voisi saada jyvät irti ehjinä puimurilla. En ole kuitenkaan rohjennut puimuriani tarjoilla maissihalmeeseen.
"Tänä kesänä aikaisin kylvetty maissi ehti juuri ja juuri valmistua, että voisi saada jyvät irti ehjinä puimurilla."
No, onhan tuo sinänsä rohkaiseva uutinen, että omaa siementä joinakin kesinä voidaan saada. Siitähän se rehumaissin kasvatus saadaan käyntiin.
Tuosta sinun kirjoituksesta saa sen kuvan, että maissia voi puida tavallisella puimurilla. Jos niin on, niin sehän on hyvä uutinen. Olen kuvitellut, että maissi puidaan jollakin sitä varten valmistetulla puimurilla, kun siinä on ainakin joidenkin lajikkeiden osalta niin suuret ja tiiviinnäköiset tähkät.
Maissin puintiin kyllä tarvitaan erikseen siihen kehitetty leikkuupöytä puimuriin, mutta tuo kokeiluni oli sen verran pienimuotoinen puinnin suhteen, että ihan tavallisella pöydällä sen puin isolla Massikallani, johon toki olisi saatavilla sellainenkin pöytä millä maissia pystyy suurempia määriä puimaan.
Meidän tilalla on viljelty rehumaissia ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten isäni aikana. Kanadalainen rehumaissi ehti silloin varsin hyvin valmistumaan. Itse olen viljellyt maissia vuosien aikana pienemmässä mitassa satunnaisesti, nyt viimeisen viiden vuoden aikana on tullut erilaisia kokeiluja suoritettua.
Maissilla on kuitenkin yksi huono ominaisuus meidän oloihimme nähden, maissi on pitkän yön kasvi ja sen kasvurytmi ei oikein sovellu meidän oloihimme, paras kasvu saavutetaan yön pidentyessä.
".... maissi on pitkän yön kasvi ...."
Niinhän sen sanotaan olevan. Mutta luulisi tämän ongelman olevan jollakin keinoin hoidettavissa. Voisi kuvitella, että on olemassa lajikkeita, jotka ovat paremmin sopeutuneet oloihimme, vaikkapa jossakin Etelä-Amerikassa, ja joita risteyttämällä saataisiin aikaan lyhyttä yötä sietäviä uutuuksia. Ja olisihan se geenimanipulointi käytettävissä, mutta kun sitä ei Suomessa hyväksytä.
On se vaan tämä maissi niin ylivertaisen tuottoisa rehukasvi, että luulenpa sen lähivuosina tavalla tai toisella yleistyvän Suomen viljelykasvien valikoimassa. Sanotaanhan, että maissista saa Suomenkin oloissa kaksinkertaisesti rehua tavalliseen timoteihin verraten ja yhdellä korjuukerralla. Se tosin on yksivuotinen, mutta melko tiheään nämä runsaasti lietelantaa sängelle levittävät karjankasvattajat joutuvat uusimaan näitä tavanomaisiakin heinäviljelmiä. Maissia kasvattamalla taitaisi sekin ongelma helpottua, että mihin saa lietelannan mahtumaan. Maissi kun tietääkseni sietää heinäkasveja paljon runsaamman lietelannoituksen.
Etelä-Amerikka ei niin etelässä ole, että sieltä lajikkeita kannattaisi tuoda, tämä ihan kokemuksella. Kanadasta on mahdollista tuoda sellaisia lajikkeita jotka lähempänä meidän olojamme.
Fiksu viljelijä pussittaisi maissinjyvät valmiina popcornina.
..tanut näitä viljelytuotteita? Olen tässä vuosien aikana viljellyt monenlaista kasvia isommassa ja pienemmässä mittakaavassa. On pussitettu ja jalostettu, purkitettu ym. Ongelmaksi tulee markkinointi. Minulla oli sopimuksia kauppojen kanssa, silti oli vaikeuksia ajoittain. Tuotteitani myytiin suoramyyntihalleissa, niin pitkään kun niitä oli voimissaan. Suoramyyntihallit hyytyivät monella paikkakunnalla omaan mahdottomuuteensa. Myimme suoraan tilalta tuotteita , sekä erilaisissa tapahtumissa mm. autokilpailuissa meillä oli varsin vetävä tuote, silti homma oli aika vaikeaa saada kannattavaksi. Henkilöstö- ja rahtikulut kasvoivat melkoisiksi, esim. suoramyynti tilalla sitoi vähintään yhden henkilön hoitamaan sitä. Itse hoidin kuljetuksia kukonlaulun aikaan autolla kauppaliikkeisiin ja suoramyyntihalleihin, iltamyöhällä pakattiin vielä tuotteita, kyllä tuli päivälle pituutta!
Parhainta kauppaa oli, kun myimme torikauppiaille tuotteitamme ja he hakivat tuotteet tilaltamme tietyllä hinnalla. Paras kate tuli tästä.