Apua! Pentumme kiljuu yksin ollessaan

Meillä on avomieheni kanssa viiden kuukauden ikäinen kääpiövillakoiranpentu, joka ulisee, kiljuu ja haukkuu yksin ollessaan. Olemme molemmat olleet koiran meille tulon jälkeen aina suurimman osan päivästä kotona, joten pennun on tarvinnut olla yksin kotona päivittäin vain muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Pentu oli meille tullessaan jo hyvin laumakeskeinen, se seuraili varsinkin minua joka paikkaan ja alkoi ulvoa jo jos kävin vessassa.
Nykyään pentu osaa olla yksin hyvin vaihtelevasti, välillä on ihan rauhassa ja meidän tullessa kotiin tulee haukotellen ovelle vastaan. Välillä ongelma kuitenkin pahenee ja pentu voi ulvoa monta tuntia. Tämä on todella hermoja raastavaa, sillä asumme kerrostalossa ja muutenkin ei ole kiva kun oma koira ei osaa rentoutua yksin. Olemme saaneet hiljattain opetettua pennun nukkumaan olohuoneessa kun me nukumme makuuhuoneessa ovi kiinni. Aamuisin koira kuitenkin alkaa kiljua ja ei lopeta kunnes toinen meistä herää. Mieheni on komentanut koiraa tästä välillä hyvin ankarastikin, mutta ulina lakkaa vain hetkellisesti. Mistä tässä voi olla kyse, onko tämä jotain huomionhakua? Koiralla on kyllä paljon omaa tahtoa, minkä näkee mm. Toisten koirien kanssa, ei helpolla alistu edes vanhemman koiran tahtoon. Koitamme nyt huomioida pentua mahdollisimman vähän, ei siis mitään ylimääräistä rapsutusta tai lässyttämistä. Voisiko tämä auttaa?