Oon tämmöne 8-lk. Likka ja mul on iha kauhee ongelma
Hirveät ajatukset valtaa mun pään enkä tiiä mitä mä teen niiden kaa. Mä ajattelen tappavani ja uskon että kun musta tulee aikuinen mä tapan ja kidutan ihmisiä koska ne on niin ihania ajatuksia. Sit jos joutuisin ongelmii nii tappaisin itteni. Nää ajatukset inhottaa mua ja niitä ei saa pois. Mä en tiiä mitä mä teen.
Hirveät ajatukset valtaa mun pään enkä tiiä mitä mä teen niiden kaa. Mä ajattelen tappavani ja uskon että kun musta tulee aikuinen mä tapan ja kidutan ihmisiä koska ne on niin ihania ajatuksia. Sit jos joutuisin ongelmii nii tappaisin itteni. Nää ajatukset inhottaa mua ja niitä ei saa pois. Mä en tiiä mitä mä teen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heips,
käy katsomassa (mm. ensimmäinen kappale, rivi 11):
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403
Itsellä ollut vastaavaa, ja kyseiset ajatukset menivät ohi samalla kun stressaava elämänvaihe rauhoittui. Jos (ja tod.näk. näin on) ajatukset ahdistavat ja haittaavat sinua, kannattaa ehdottomasti käydä esim. psykologilla tai -atrilla. Nämä ns. pakkoajatukset (mistä itse veikkaisin kohdallasi olevan kyse) ovat oikeasti yleisempiä kuin uskotkaan.
suosikki lehden bees & honey palstallehan näitä pitäisi kirjoittaa.
v itun nyky aika ja nettti on pepusta kun ei ole enää suosikkilehteä.
haistakaa suomi24 v ittu
Miten kauan sinulla on tuota ollut. Oletko katsonut kauhuleffoja ja harrastanut jotain epämääräistä, esim. okkultismia?
Pakkoajatuksia? Selaapa tota palstaa nimeltä "pakko-oireinen häriö", voi löytyä vertaistukea.
Mulla koulukiusatun taustaa. Herkkä mieli. Reagoi kaikkeen. No, ilmeisesti pelkotilojen aiheuttama 'defenssinä' kuvittelin silpovani kaikki vastaantulijat.
Siis, ennen noita 'fantasioita' olin joutua koiran hyökkäyksen uhriksi. Sitten lenkeille tuli otettua kättä pidempää mukaan, mutta selkee vastareaktio uhkaavaan tilanteeseen. Meni onneksi ohi.
Mä mietin toistuvasti, miten hävittäisin ruumiin, välttäisin kuulustelut, silminnäkijät yms. Ihan kiltti mä kuitenkin olen.
Sisimmässä on paljon patoutunutta vihaa, jota on joutunut nielemään ja ei ole voinut puollustautua. Kuitenkaan noilla keinoilla tilanne ei muutu ja vihaa ja kosto ruokkii vain itseään ja paha olo lisääntyy. Seurauksena uupumus ja masennus.
Terveellinen tapa olisi puhua, käsitellä menneisyyden pahat ja järekillä ne pois.
On kyllä jo terveen ihmisen reaktio ymmärtää, että tuollainen ei ole normaalia ja ei ole halua mitenkään vahingoittaa ulkopuolisia.
Minä taas laittaisin vaikka saman tien tämän eliölajin menemään, jos mulla olis joku helvatun tuhokatkaisin mikä hävittäis saman tien kaikki pois.
Välittömästi iskisin pohjaan semmoisen numiskuukkelin, sen verran
olen oikeastaan wittuuntunut jo aivan kaikkeen.
Enkä ole enää missään teinipissiäisiässä, paljon on tullut jo sontaa nähtyä.