Olen täysin kyllästynyt tyhmyyteeni. Ei ihme, että olen masentunut, tämä maailma vain ei ole tyhmille!
Tyhmyys näkyy kaikissa toiminnassani. On hävettävää, etten opi ees kielien alkeita, en tiedä yhteiskunnan rakenteista mitään ja sanavarastonikin on verrattain aika surkea.
Samaan aikaan ystävät ja tutut etenevät urillaan, oppivat jatkuvasti uutta. Itellä Amk kaatui kielitaidottomuuteen. En oppinu tukitoimista huolimatta. Nyt olen kielikurssilla, mutta pää ei vastaanota mitään.
Ja kurssikaverit luulevat, että pelleilen. Televisiottomuus tuskin syynä kielitaidottomuuteen, sillä ystävät ovat myös lestoja ja heillä kyllä on kielipäätä.
Musta ei tuu sitte mitään, olis jo niin kiva luovuttaa.
Tyhmyys näkyy kaikissa toiminnassani. On hävettävää, etten opi ees kielien alkeita, en tiedä yhteiskunnan rakenteista mitään ja sanavarastonikin on verrattain aika surkea.
Samaan aikaan ystävät ja tutut etenevät urillaan, oppivat jatkuvasti uutta. Itellä Amk kaatui kielitaidottomuuteen. En oppinu tukitoimista huolimatta. Nyt olen kielikurssilla, mutta pää ei vastaanota mitään.
Ja kurssikaverit luulevat, että pelleilen. Televisiottomuus tuskin syynä kielitaidottomuuteen, sillä ystävät ovat myös lestoja ja heillä kyllä on kielipäätä.
Musta ei tuu sitte mitään, olis jo niin kiva luovuttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Masennus voi olla este uuden oppimiselle. Hakeudu siis hoitoon.
Ainakin sinä osaat kirjoittaa ihan hyvin. Ei tuo kovin tyhmän ihmisen tekstiltä vaikuta. Mieti, mitä sinä itse haluaisit tehdä elämässäsi. Unohda se, mitä muut haluavat sinun tekevän, tai oletat muiden haluavan. Mieti miksi haluat tehdä juuri sitä. Jos haluat esim. siksi, koska kaverisikin tekevät sitä, tai he arvostavat sitä, unohda se.
Kerron hiukan omaa tarinaani: Minulla on lukihäiriö, mutta olen aina halunnut kirjoittaa. Tekstini vilisee kirjoitusvirheitä aivan kamalast. Olen siis haudannut kirjailija-haaveeni jo nuorena. Nyt olen vajaa 50v, FM luonnontieteestä. En kuitenkaan ole tehnyt oman alani töitä valmistumiseni jälkeen. Olen ollut pitkiä aikoja työttömänä. Nyt kirjoitan romaania. En usko, että tätä ensimmäistäni koskaan julkaistaan, koska siinä on liian paljon toiselta lainattua. Mutta unelma omasta kirjasta on taas nostanut päätään. Ja elämä hymyilee pitkästä aikaa oikeen tosissaan.
Kirjoituksesi perusteella sulla ei liene lukihäiriötä lainkaan. Lähes virheetöntä tekstiä joskin yhden virheen oot tehnyt ja se näyttää mun mielestä tarkoitukselliselta. Tai sitten ei. Joo. Aivot jumittaa mulla ja tekstin tuottaminen ei ole niin sujuvaa kuin haluaisin. Mun aivot ovat tosissaan laittaneet jarrun päälle, turhauttavaa, kun aivot eivät vastaanota mitään ja musta tullut käsittämättömän hajamielinen. Mietin jatkoani. Hirveen palava halu olisi vahingoittaa itteä ja oon jo järkyttänyt ystäviä uhmaamalla vaaroja. Huvittavinta on se, että olen uskaltanut tehdä tempauksia joita en ikinä olisi uskonut osaavani. Ystävät vain eivät hirveenä pitäneet; mulle pidettiin palopuhe.
Masentuneena opiskeleminen on vaikeaa. Vaikeus ei tarkoita sitä, että olet tyhmä. Jo yksinomaan se, että olet päässyt opiskelemaan, kertoo siitä, ettet suinkaan ole tyhmä. Vaikeus voi tarkoittaa sitä, että jokin asia on juuri tällä hetkellä mahdotonta tai että se vaatii paljon aikaa ja voimia eli työtä.
Puhut itsestäsi rumaan ja ruoskivaan sävyyn. Mitä ilkeämmin itseäsi haukut, sitä mitättömämmäksi ja huonommaksi ihmiseksi omissa silmissäsi muutut. Ajan kanssa nimittäin se, mihin huomiosi kiinnität, kasvaa suuremmaksi.
Lopeta itsesi ja menestymisesi vertaaminen muihin ihmisiin. Sinä olet sinä ja saat olla sellainen kuin olet. Vertaaminen toisiin on loputon suo; jollain on asiat aina paremmin. Elämä ei ole reilua ja toisilla on taakkaa enemmän kuin toisilla. Silti jokaisella on mahdollisuus pyrkiä elämässään eteenpäin. Kaikille ihmisille kaikki ei ole mahdollista ja asioiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet eivät ole lainkaan tasamitallisia, mutta mahdollisuuksia elämässä on yhtä kauan kuin on elämääkin.
Kielten opiskeleminen on ollut ja on myös minulle hankalaa. Televisio-ohjelmien seuraaminen on ollut (ja on) minulle tärkeä väline siihen, että vieraasta kielestä saan millään tavoin kiinni. Olen huomannut, että taju itselle vieraaseen kieleen kehittyy ja kasvaa pikkuhiljaa. Korkeakoulun kieliopintoja tuskin olisin voinut lainkaan ajatella, jolleivat televisio-ohjelmat olisi tarjonneet kielipäälleni tukea. Lestadiolaisena televisio-ohjelmien katsominen on tietysti omanlaisensa juttu, minä olen katsonut sellaisia ohjelmia, joita voin hyvällä omallatunnolla katsoa. Lähipiiriltäni en ole myöskään katsomisiani salannut.
Ongelmani ovat jo niin suuret, etten usko enää selviäväni. Kun yhdessä kohdin tökki, alkoi tökkiä toisessakin ja lumipalloefektin kaltoin lopulta vähän joka saralla. Olen veloissa, eikä ole omaisuutta. Tuloja ei juuri ole ja nyt olis pakko saada opinnot päätökseen. Kielet ei sujunut, mutta nyt ei suju enää arjen rutiinien pyörittäminenkään. Laskujen maksut unohtuu, sovin päällekkäisiä aikoja, monimutkaisemmissa asioissa mua pystyy nätisti vedättää jotka huomaan liian myöhään ja se tulee kalliiksi. Luovuuttakaan ei enää oo. Avauduin vähän tutulleni ongelmista todeten, että mulla ei mee hyvin. Kun en enempää jaksanu kertoa, tuttuni hermostui mulle ja alkoi huutaa, että ei ymmärrä yhtään käytöstäni, kun avaudun ensin ja sitten vetäydyn. Mulla oli silloin niin huono olla, että lipsahti vahingossa tutun tietoon ja nyt sitten sain hänen vihat niskoille, ku en myöhemmin jaksanut kertoa itestä lisää. Voi hyvin olla,että mua ei enään nähdä Rauhan yhdistyksellä. Jos vierottais ittensä kunnolla irti uskosta ja sitten hoitaisin itteni päätökseen....
Minä taas uskon siihen, että kyllä sä selviät. Näissä keskusteluissa ainakaan et ole kertonut mitään sellaista, mikä saisi minut epäilemään asiaa. Joitakin kertoja olen itsekin elämässäni ollut sellaisissa tilanteissa, joista en uskonut enää mitenkään selviäväni. Olen halunnut kuolla, koska en kyennyt, jaksanut tai tiennyt miten päästä tilanteesta pois. Ja sitten kun kuin ihmeen kaupalla olinkin tilanteesta selvinnyt, vannoin etten enää koskaan päästä itseäni sellaiseen tilanteeseen. Vannomisesta ei kuitenkaan seurannut sitä, ettenkö olisi löytänyt itseäni hyvin ahtaalta uudemmankin kerran. Asia oli vähän erilainen, mutta tunne avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä selvitä samanlainen. Vaikka tuntui, ettei ole muuta ratkaisua kuin kuolla, silti jotenkin asiat taas järjestyivät. Näistä suohon uppoamisistani en välttämättä ole oppinut sitä, että osaisin tai pystyisin niitä välttämään, mutta sen olen oppinut, että aina sieltä ylös noustaan. Jollain tavalla asiat aina järjestyvät. Tietyssä kohtaa ne suorastaan eivät voi olla järjestymättä.